Turvapaikan hakemisen oikeudesta puhuttaessa mainitaan yleensä kansainvälisiä sopimuksia, joita maiden on noudatettava. Yleensä näistä sopimuksista viitataan YK:n Geneven ”Pakolaisten oikeusasemaa koskevaan yleissopimukseen”. Tässä sopimuksessa väitetään olevan kohta, jossa sanotaan jotain sellaista, että turvapaikanhakijalla olisi oikeus hakea turvapaikkaa.
Mutta, luettuani sopimuksen monta kertaa läpi, niin yllätys oli suuri. Nimittäin suoraa mainintaa turvapaikanhakijoiden oikeudesta hakea turvapaikkaa ei yksiselitteisesti ole sidottu yhteen tiettyyn artiklaan.
YK:n Geneven pakolaissopimus määrittelee, kuka voidaan tunnistaa pakolaiseksi ja millaisissa tilanteissa heitä tulee suojella. Sopimus määrittelee pakolaisen käsitteen ja takaa heille oikeuden hakea turvapaikkaa toisesta maasta, jos he pelkäävät vainoa kotimaassaan rodun, uskonnon, kansallisuuden, poliittisten mielipiteiden tai tiettyjen sosiaalisten ryhmien takia. Sopimus velvoittaa allekirjoittaneet valtiot suojelemaan pakolaisia ja kieltää heidän palauttamisensa alueelle, jossa heidän henkensä tai vapautensa olisi uhattuna.
Sopimus määrittelee myös pakolaisten oikeudet vastaanottamaansa kohtelua, koulutusta, oikeutta työhön ja muita perusoikeuksia vakiintuneessa asuinmaassaan. Sopimus ei suoraan velvoita maita ottamaan vastaan kaikkia turvapaikanhakijoita, se edellyttää lähinnä sen, että valtiot noudattavat tiukkoja standardeja ja tarjoavat asianmukaista suojelua niille, jotka täyttävät pakolaisuuden kriteerit.
”Sopimus ei suoraan velvoita maita ottamaan vastaan kaikkia turvapaikanhakijoita”
Jos verrataan Länsi- ja Itä-Eurooppaa, niin on olemassa erilaisia tulkintoja mitä sopimuksessa sanotaan. Itä-Euroopan maat ovat ihan samanlaisia valtioita kuin Länsi-Euroopan maatkin, siellä noudatetaan kansainvälisiä allekirjoitettuja sopimuksia kuten Länsi-Euroopan maat. Mutta lakia voidaan tulkita eri tavalla.
Kun Puola sulki rajansa, eikä päästänyt läpi yhtään tulijaa, niin länsi paheksui tätä väittämällä, että Puola rikkoo sopimuksia, jotka se on allekirjoittanut. Itä-Euroopan maat taas totesivat, että Puola ei riko mitään sopimusartiklaa, sillä sopimuksessa ei ole mitään sellaista kohtaa, joka velvoittaa automaattisesti ottamasta vastaan vieraan maan tulijat.
Länsi-Euroopan maat toisin sanoen tulkitsevat sopimusta melko eri tavalla kuin Itä-Euroopan maat.
EU:n sisäisen Dublin-järjestelmän perusteella turvapaikkahakemus tulisi käsitellä yleensä siinä EU-maassa, johon hakija saapuu ensimmäisenä. Tämä periaate ei kuitenkaan ole ehdottoman sitova kaikissa tilanteissa, ja on olemassa mekanismeja, jotka mahdollistavat poikkeuksia tästä periaatteesta.
Yhteenveto: Toisin sanoen Suomella ei ole mitään yksiselitteistä velvollisuutta ottaa vastaan tulijoita. Geneven pakolaissopimus määrittelee lähinnä ketkä ovat pakolaisia ja millaisia oikeuksia pakolaisille halutaan turvata maassa, josta hän on jo saanut pakolaisstatuksen.
Jos artikkelissa on virheitä, niin laita mainintaa kommentteihin ja korjataan tekstiä.
