Herää aamulla sikeästi nukutun yön jälkeen. Herätessäsi huomaat, että ilmassa on jotain erityistä. Nimittäin on hiljaista, vaikka kello on jo 10.30.
Ihmettele, että mitä talon rääkyville mutiaisille on tapahtunut. Miksi he eivät tapansa mukaan huuda ja mölise ja hakkaa seiniä kuin hullujen huoneen suljetulla osastolla? Miksi talo ei kuulosta kehitysmaiselta basaarilta kuten normaalisti? Ovatko he muuttaneet pois?
Ajattele, että ehkäpä tämä voi olla hyvä päivä ja päätä lähteä julkisilla kulkuvälineillä kaupunkiin.
Tunnelma laskee piirun verran paikallisjuna-asemalla. Ihmisiä on vähän, mutta yksi arabimies huutaa puhelimeen naama punaisena. Luonnollisesti kaiutin päällä. Siirry kauemmas ja seuraa mihin vaunuun arabi nousee, jotta et mene samaan vaunuun. Paikallisjunan saapuessa asemalle, tee junan eteisessä luotaus, että mihin voi istua. Kokeneena luotaajana etsi ne ihmiset, jotka ovat potentiaalisia puhelinmölisijöitä, joten istu kauas heistä. Tilanne vaikuttaa kuitenkin toistaiseksi hyvältä.
Juna lähtee ja alkumatka sujuu hyvin. Junassa on mukavan hiljaista. Nauti maisemista ja kuuntele junaliikenteen normaaleja ääniä, kiskojen kilinää ja vaihteiden kolinaa.
Seuraavalla asemalla katseesi kiinnittyy laiturilla seisovaan mieheen, jolla on puhelin korvalla. Rukoile mielessäsi, että älä hyvä juna pysähdy tuon miehen kohdalle, anna mennä vielä kymmenen metriä. Mutta rukous ei auta ja junan ovi avautuu juuri miehen kohdalla. Mies kiipeää junaan, mutta huomaa, että rukoukseesi vastattiin osittain, mies jää ovipieleen puhumaan puheluaan hiljaisella äänellä.
Sen jälkeen jumala kuitenkin hylkää sinut eikä rukouksiisi enää vastata.
Saavutaan uudelle asemalle ja nyt junaan nousee paljon ihmisiä. Osasto täyttyy ja monilla on puhelimet käsissään. Yritä seuloa kuka heistä on potentiaalinen mölyapina.
Ja sieltä se lähtee, vaunuun noussut satakiloinen neekeriämmä antaa viisivuotiaalle idiootin näköiselle lapselleen tabletin. Lapsi alkaa pelaamaan jotain neekeripeliä tabletin volyymit täysillä.
Samaan aikaan junavaeltajien joukko aloittaa vaelluksen. He kulkevat kädet eteenpäin ojennettuna, huutaen naamat punaisina videopuheluitaan kaiuttimen volarit aivan täysillä. Junavaeltajat ovat mystinen porukka. He vaeltavat junaa ees taas, vaikka tilaa istua olisi missä tahansa. Mieti, että etsivätkö ne kaiutinpuheluilleen sellaisen paikan, jossa voi häiritä muita ihmisiä mahdollisimman paljon.
Ennen seuraavaa asemaa kuule kuinka kakofonia vaunussa lisääntyy. Kymmenet ihmiset selaavat puhelimistaan kaikkia Facebookin ja Instagramin idioottimaisia ”stooreja”. He katsovat sekunnin yhtä filmiä ja pyyhkäisevät seuraavaan. Tuon muutaman sekunnin ajan puhelin työntää korvia raastavan melupiikin ympäristöön.
Seuraavalla asemalla junaan astuu 100-vuotias koinsyömään 50-luvun takkiin pukeutunut homeelta haiseva ukko. Naurahda mielessäsi, että tuo tuskin osaa käyttää edes tv:n kaukosäädintä. Mutta nauru loppuu nopeasti, sillä ukko kaivaa älypuhelimen esille. Ukko alkaa selamaan Facebookin stooreja kuten muutkin, sillä erotuksella, että puolikuuro ukko asettanut puhelimensa volyymit aivan täysille, jotta kuulisi edes vähän.
Juna pysähtyy ja nyt vaunuun astuu kaatopaikalta näyttävä pikaruokalähetti sininen laatikko selässään. Intialaisen näköinen mies huutaa puhelimeen videopuhelua äänet täysillä, ding däng däng däng. Ukolla on turbaani päässä, sillä Intiassa on tällä hetkellä kesä, vaikka ulkona juuri nyt sataa vaakatasossa lunta.
Samalla ovenavauksella vaunuun saapuu häiriintyneen näköinen somalimies. Jorkilla on selvästi adhd, sillä hän ei osaa tehdä mitään muuta kuin säheltää. Kun sähellys saadaan jollakin tasolla aisoihin ja mies pääsee istuutumaan, niin jorkki kaivaa puhelimen esille ja aloittaa huutamisen. Mies huutaa puhelimeen ja puhelimen kaiuttimesta kuuluu särisevä ääni, kun vastaanottaja huutaa takaisin. Molemmat huutavat yhtä aikaa toisilleen.
Seuraavalla asemalla junaan astuu laumallinen siiderivalaita, joilla kaikilla mukana lastenrattaat. Ainakin osalla vaunuista pilkistää pökäleen värinen rääkyvä kakara. Yksi naisista on selvästi somalin puoliso. Tai jotain, sillä he istuutuvat vierekkäin. Pariskunta aloittaa käsittämättömän riitelyn/ keskustelun. Somali huutaa puhelimeensa jotain, josta huudetaan takaisin jotain, jonka ämmä taas huutaa edelleen omaan puhelimeensa, josta joku huutaa jotain.
Muut siiderivalaat ovat niin ikään kaivaneet puhelimet esille. He ottavat itsestään ja paskapökäleistään selfieitä typerät virnistykset naamoillaan ja esittelevät aikaisemmin pökäleistä kuvaamiaan videoita toisilleen. Videoilla äpärä itkee ja filmiä huudatetaan tietenkin puhelimen äänet täysillä.
Juna pysähtyy taas ja nyt vaunuun astuu teinilauma, joista puolet on neekereitä, puolet puolineekereitä ja loput mitä lie. Kaikilla on puhelimet sota-asennossa. Alkaa suurhyökkäys kun puhelimien volyymit laitetaan täysille ja kuunellaan vajakkien Tik-Tok-tansseja. Vieressäsi istuvan valkosipulilta ja pierulta haisevan turkkilaisen puhelin soi (äänet täysillä) ja karvaranne aloittaa puhelimeen huutamisen. Jonkun puhelin soi aivan korvasi juuressa ja vastaaja aloittaa järkyttävän mölinän puhelimensa kanssa, jossa on kaiutin päällä ja volyyminappi liimatty täysille. Mies huutaa jollain käsittämättömällä kielellä ja puhe kuulostaa siltä, kuin ukon perseeseen työnnettäisiin rautakankea.
Juna saapuu taas asemalle. Se ei ole sinun asemasi, mutta nouse junasta pois. Istu asemalaiturin penkille ja ole hiljaa. Päässä ei pyöri mitään, mutta lopulta nouse päättäväisesti ylös.
Kävele läheiseen rautakauppaan, osta paketti kuuden tuuman rautanauloja ja työnnä yksi naula kantaa myöten molempiin korviisi.

Voi perhana että nauratti kun luin tämän! Tunnistan nuo jutussa kuvatut hahmot sillä nykyisin on joku ihmeellinen tapa ihmisillä puhua henkilökohtaisia puheluitaan se s**tanan videopuhelutoiminta päällä, huutavat kuin hinaajat.
Japanissa kun kävin neljä vuotta sitten, ei siellä saa junissa puhua puhelimeen lainkaan vaan on mentävä sinne vaunujen liitoskohtaan eikä puhelimen soittoääni saa olla päällä, vaan joko äänetön tai värinä.
Täälläkin näkee kaduilla ihmisiä jotka pitää luuria naaman edessä ja puhuu niitä videopuheluitaan. Miksei voi soittaa kuten normaalit ihmiset, eli luuri korvalle ja mennä johonkin missä ei häiritse muita.
Naurettavimman näköistä on ihmiset jotka puhuvat puheluita älykelloon. Se näyttää niin koomiselta, että joka kerta väkisinkin naurattaa.