Vankila oli vielä 90-luvulla melko askeettinen paikka. Joistakin vankiloista voidaan puhua ihan läävinä. Katajannokalla sijainnut ”Helsingin lääni” tai ”Nokka” oli yksi sellainen.

Katajannokan vankila eli Helsingin lääninvankila oli 1800-luvun alkupuolelta vuoteen 2002 asti toiminut vankila. Takavuosina siellä istui monenlaista rangaistusvankia, mutta jostain 70-80-luvulta se toimi tutkintavankilana, jossa pystyi lusimaan myös sakkoja ja pikku ratteja.

Vankiloista Nokka oli erittäin ”vilkas” vankila. Vilkas ensinnäkin siinä mielessä, että vaihtuvuus oli todella suurta. Nokan kautta lähdettiin ja tultiin eri vankiloihin, Kakolaan jne. Ja tietenkin koska se oli Suomen vilkkain vankila, niin huumeita… niitä riitti. Yhtään iltaa ei olisi tarvinnut olla ilman pieniä piritööttejä, jos ei olisi halunnut.

♠    ♣    ♥    ♦

Kun vankilaan saapui, niin yleensä sai soittaa ns. tulopuhelun. Vankilasta soiteltiin puhelinkorteilla. Suurin osa taloon tulevista oli ja on nykyäänkin persaukisia sippiukkoja, joten yleensä hörhön annettiin soittaa äidille, muijalle tai jollekulle, jolle ilmoittaa, että on vankilassa. Monesti vanki oli kaivettu ties mistä katuojasta lusimaan sakkoja tm, niin silloin soiteltiin jollekin sukulaiselle, että vippaa parikymppiä tupakkarahaa.

Joissakin vankiloissa oli myös ns. tulo-ostot. Persaukisilla sippiukoilla ei ollut rahaa edes tupakkaan, joten vanki sai ostaa velaksi 100 markan edestä sätkän puruja, Rizloja ja Nessi pikakahvia. Tämä tulo-osto veloitettiin sitten ensimmäisestä tilistä. Vangit tienasivat, jos kävivät töissä, niin 90-luvun lopulla muutamasta sadasta markasta 400-500 markkaan kuukaudessa.

Vankilan kanttiini oli yleensä aika rujo kioski. Luukusta kerrottiin yrmeälle talouspäällikölle ostot. Vangilla ei ollut käteistä tm. ostovaluuttaa, vaan ostotapahtuma kirjattiin vankilan kirjanpitoon. Eli jos vankilan tilillä oli 200 markkaa ja ostokset maksoivat 150 markkaa, niin tililtä vähennettiin tuo summa. Vangin piti itse pitää tarkkaa kirjanpitoa, jotta tiesi paljonko vankilan tilillä on rahaa.

Kuva alla Nokan kanttiinista. Kuten näkyy, niin valikoima on kuin köyhän miehen marketista. Tupakkavehkeitä, kahvia, pastilleja, keksejä, sokeria, kahvia ja sen sellaista.

♠    ♣    ♥    ♦

Nokalla oli yhden, kahden ja 10-15 miehen sellejä. Isoja sellejä kutsuttiin ruumaksi. Niissä lusittiin yleensä lyhyet tuomiot, kuten sakot, pikku ratit ja sen sellaiset. Niitä sanottiin saunareissuiksi. Sellit olivat isoja huoneita ja tunnelma oli maanläheinen. Paska haisi ja selli oli sinisenä tupakan savua kun 15 ukkoa imi posket lommolla Aromaa. Sellit olivat saastaisia lääviä.

Pitkän pöydän ääressä pelattiin päivät pitkät jazzia (noppapeli) ja katsottiin mustavalko tv:tä. Lisäksi kahvia litkittiin pannukaupalla. Yksi sellillinen hörhöjä keitti varmaan paketillisen kahvia päivän aikana. Nokalla ei ollut erillistä keittiötä, vaan ruoka tuotiin ruumaankin isoissa kärryissä.

Alla kuvat samasta sellistä eli ruumasta hieman eri vinkkelistä, jotta katsoja saisi jonkinlaista tuntumaa sellin koosta ja luonteesta.

Pikku sellit olivat yleensä kahden hengen sellejä, joissa asuikin kaksi miestä. Näissä selleissä oltiin yleensä hieman pidempiä aikoja. Mutta siitä huolimatta pikku sellitkin olivat kauheita lääviä. Kunnon hörhöluukkuja.

Selli oli kooltaan jotain 2m x 4m. Ulkoseinää vasten oli sängyt, väliin mahtui pieni jakkara. Sitten oli pieni pöytä, kaksi jakkaraa, vaatekomero ja ns. paljunurkkaus. Siellä oli ämpäri veden heittoa varten. Yleensä paljuselleissä ei paskottu ämpäriin, vaan se pyrittiin toimittamaan niinä aikoina kun ovet olivat auki, mutta kusemista oli vaikea välttää klo 17-06 välisenä aikana.

Sellit sisustettiin kaikenmaailman räteillä, joita olivat esimerkiksi vankilan lakanat. Niistä tehtiin nättejä ikkunaverhoja ja erilaisia seinävaatteita. Sellin seinä tapetoitiin pornolehtien alastomien naisten kuvilla, tai Seiskan vähäpukeisten naisten kuvilla.

Seuraavissa kahdessa kuvassa sama selli kuvattuna eri suuntiin. Ensin sellin käytävältä kuvattuna ulkoseinään päin ja sitten ulkoseinästä sellin ovelle.

Jotkut sellit olivat aivan kauheita luolia, kuten alla kuvissa. Valkoiset läiskät tulevat siitä, että vangit liimasivat hammastahnalla kuvia sellin seiniin. Uusi asukas poisti entiset kuvat ja liimasi omat pornokuvat tilalle. Pikkuhiljaa seinä oli yksi saastainen ilmoitustaulu.

Seuraavissa kolmessa kuvassa samaa selliä hieman eri kuvakulmista.

Tuosta keskimmäisestä kuvasta saa kuvan, millaisia sellit olivat. Pieniä koppeja, joissa oli kaksi sänkyä, kaksi jakkaraa, komero, ämpäri, patteri ja loisteputki katossa. Lisäksi kaksi sähkötöpseliä yleensä tuli. Lattia oli ikivanha pikilattia. Kovilla kesähelteillä piki tursusi varpaitten välistä kun sellit olivat kuin saunoja. Niissä ei ollut mitään toimivaa ilmanvaihtoa muuta kuin ikkuna auki.

Pöytään on myös kannettu herkullisen näköistä päivällistä.

♠    ♣    ♥    ♦

Käytävillä eli kongeilla ei ollut paljon viihdykettä. Yleensä päädyissä oli kärryt, jossa oli näkkileipää ja jotain limppua. Joskus saattoi olla teetäkin. Sitten oli yleensä lehtilaatikko, jossa oli kauhea kasa Seiskoja, Hymyjä ja Seuroja sekä tietenkin joskus pornolehtiä, jos joku piripää-kiimakallu ei varannut kaikkia lehtiä selliinsä.

Ennen vanhaan vangit olivat melko tyhjätaskuja. Vain harvalla oli varaa televisioon tai radioon. Jossain vaiheessa homma muuttui siten, että selleihin alkoi tulla talon puolesta tv:t. Tämä oli tietenkin vankilan näkökulmasta turvallisuustekijä, sillä vankila avaa kaikki vankien haltuun annetut tv:t, radiot jne. salakuljetuksen ehkäisemiseksi. Nykyelektroniikka alkaa olemaa sellaista, että jotain tv:tä on vaikea avata ilman ammattipätevyyttä.

Ennen vanhaan vangit käyttivät paljon aikaa lukemiseen. Monissa vankiloissa oli ihan kattavatkin kirjastot. Nykyään tv:n tuijotus ja jonkun Play Stationin pelaaminen on tyhmentänyt vankipopulaatiota entisestäänkin.

Poissa ovat tupakkaringit, jossa pohditaan murtovarkauksien ja petosten jaloa taitoa.

_ _ _

Kaikki kuvat: Sakari Kiuru, Lisenssi: CC BY 4.0. Kuvat on otettu vuoden 2002 aikana.