Pitkän automatkan aikana näkee kyllä monenlaista autoilijaa. Joku psykologi voisi kategorisoida erilaiset autoilijatyypit, sen verran on olemassa erilaisia tyyppejä.
Yleinen ilmiö, jonka useimmat tuntevat, on moottoriliikennetiellä tapahtuva ”arvotaan ajojärjestys”. Tarkoittaa sitä, että silloin kun on yksikaistaosuus, niin jos autojono ei seuraa jotakin rekkaa, joka ajaa 85 km/h, niin letkaa vetää joku henkilöautoilija, jonka vauhti seilaa 60-100 km/h välillä.
Kun kaksikaistaosuus alkaa, niin tilanne muuttuu kilparadaksi. Autoilijat ampaisevat ohituskaistalle ja alkaa järjetön kilpajuoksu. Ensimmäinen painaa kaasu pohjassa, mutta takaa tulee aina tehokkaampia autoja, jotka ajavat ihan puskuriin kiinni. Koko kaksikaistaosuuden ohitteluruljanssi ei edistä matkantekoa mitenkään, sillä kun yksikaistaosuus taas alkaa, niin letka matelee taas alle satasen vauhtia. Ainoa mikä on muuttunut, on ajojärjestys. ”Arvotaan ajojärjestys” ja sen voittaa se, joka uskaltaa vetää ohituskaistan mahdollisimman loppuun asti.
Kun ajelet kantatietä, niin aivan varmasti törmäät johonkin tyyppiin, joka ajaa samaa nopeutta riippumatta nopeusrajoituksesta. Kun rajoitus on 100, niin tasanopeustyyppi ajaa 90 km/h. Kun nopeusrajoitus hetkellisesti tippuu 80 ja 60, niin tasanopeustyyppi saavuttaa tällä matkalla ja saattaa ajaa jopa ohi. Kun taas alkaa 100 osuus, niin tasanopeustyyppi jatkaa samalla nopeudella. Tunti turpaan yhteen silmään.
Ohittamisessa ei sinänsä ole mitään sen kummempaa, mutta heittämällä eteen tulevat pitäisi myös hakata siniseksi. Tällainen tyyppi ajaa yleensä normaalia letkanopeutta, mutta saa sitten yhtäkkiä jonkun siepin ja ohittaa. Ohituksen jälkeen hän palaa kaistalle aivan eteesi ja jää siihen nysväämään.
Ruotsissa on myös joitakin aivan helvetin ärsyttäviä ilmiötä, joita Suomessa ei tapaa. Pahin, joka voi aiheuttaa onnettomuuksiakin, on se, että oikealta tulevalla ei ole itsestään selvästi etuajo-oikeutta tasa-arvoisessa risteyksessä. Pääsääntö onkin, että suoraan ajavalla on etuajo-oikeus, siis kuviteltu etuajo-oikeus. Varsinkin T-risteyksissä joutuu olemaan hyvin varovainen jos risteyksessä ei ole kolmioita, sillä suoraa ajava kuvittelee olevansa etuajo-oikeutettu, vaikka joutuisi väistämään oikealta tulevaa.
Liikenneympyräajo on myös ihan herran haltuun. Yksi kymmenestä osaa käyttää vilkkua ja ajaa kuten tieliikennelain mukaan on tarkoitus. Kun ruotsalainen saapuu liikenneympyrään, ja ajattelee kääntyvänsä menosuuntaan nähden vasemmalle, niin ruotsalainen lyö vilkun vasemmalle. Hän kiertää ympyrää vilkku vasemmalle, mutta poistuessaan ei vilkuta oikealle. Jopa ihan ammattiautoilijat ja poliisit toimivat liikenneympyrässä näin.
Myös oikealta rampilta tulevan väistäminen on ärsyttävä ilmiö. Vaikka yleisesti kuvitellaan sen olevan jotakin kohteliaisuutta, niin tosiasiassa se voi aiheuttaa onnettomuustilanteita. On selvää, että jos ajat moottoritietä pitkin 120 km/h ja huomaat kauempana rekan olevan liittymässä rampilta motarille, niin on järkevää jo etukäteen siirtyä vasemmalle kaistalle. Mutta ei-moottoriteillä, joissa on kaksi kaistaa menosuuntaan, niin rampilta tulijat ikään kuin vaativat tien antamista eli vasemmalle kaistalle väistämistä.
Itsehän en väistä, ja tästä on seurannut silloin tällöin vähältä piti tilanteita, kun rampilta tuleva on kuvitellut, että väistän vasemmalle. Tästä seuraa usein valojen vilkuttelua, kun autoilija pahoittaa mielensä kuvitellun etuajo-oikeutensa tulleen loukatuksi.
Onhan näitä.
Itsellä ei ole edes ajokorttia, mutta näin jalankulkijana voin kertoa yhden asian mikä ärsyttää.
Nimittäin se että jotkut autoilijat on ”ylikohteliaita”, eli kun lähestyn suojatietä niin pysäyttävät koko liikenteen vaikka olisin 50 metrin päässä enkä edes olisi menossa sen suojatien yli.
Ja minä siis kävelen päivittäin kymmeniä kilometreja ilman että olen varsinaisesti menossa mihinkään.
Pyörällä liikkuessa kohtaa myös autoilijoita, jotka ovat joko ylikohteliaita, tai liikennesääntöjä osaamattomia. Usein olen siis aikeissa ylittää kadun pyörällä suojatietä pitkin paikassa, jossa pyöräilijä on väistämisvelvollinen ja olen selkeästi väistämässä, en näytä siltä, että ryntäisin eteen. Molemmat jalat maassa, nojailen ohjaustankoon kyynärpäillä. Niin herra/rouva/muunsukupuolinen autolija pysähtyy ja joskus vielä viittoo kiivaasti, että menemenemene nyt siitä!
Tällainen touhu lisäksi opettaa lapsille, mummoille, juopoille ym. liikennesääntöjä osaamattomille väärät ja vaaralliset tavat. Luulevat, että heillä on oikeus tuosta vaan rynnätä eteen ja autoilijan pitää väistää.
Kohteliaisuus muita kulkijoita kohtaan on oikea tapa ajaa. Tarvittaessa jalka pois kaasulta ja mukava antaa toisen jatkaa ajoaan ja päästä ensin ilman jarrutuksia. Valoilla voi vilkauttaa, että näen sinut, anna mennä. Jos eteen tullut vilauttaa vilkkuja kiitokseksi, voit vastakiitokseksi vilkauttaa valoja.
Omaa etua ajavia on aina ja jonossa ajavilla näiden tarve päästä johtoon.
Moottoritiellä ajavilla on joillakin ikävä piirre. Kun edellä ajaa rekka ja tulee tarve ohittaa, niin takana oleva kiihdyttää ja yrittää ohittaa ensin. Jos ei oma auto kiihdy, joudut jarruttelemmaan ja jäämään rekan taakse.
Sivutieltä tuleviile tulee antaa vapaa pääsy tielle vähän hidastaen. Missään nimessä ei tule kiihdyttää, jotta toinen ei pääsisi eteen.
Kerran olen ollut jonossa, jossa oli 80 vetäjä, onneksi tuli risteys, jossa oli 60 ja ratsia, se oli ainoa joka kärysi. Ajoin juuri jyväskylään, niin matkalla on keskikaide osaa aika paljon, toisella puolella kaksi ja toisella yksi kaista, kaiken lisäksi on aika pitkiä osuuksia. Siinä kun joku ajaa 80 tai alle, kuten kävi, vaikka satasta sai, niin ohi ei pääse lainkaan, luulen, siinä pinna kiristyy. Kun isot remontit on tehtiin, miksi sitten ei tehty molempiin suuntiin samantien kahta kaistaa.
Verkkouutisissa on vähän välein poliisin sakottama kun ei laske jalankulkijaa. Tuli ajettu pohjois-espaa, Niin näin talvella jo saati kesällä, kun jalankulkijoita on kuin pipoa, Käytännössä noudattamalla poliisin ohjeita, ei pääsisi lainkaan minkään suojatien yli, sillä aina on kävelijöitä menossa. Toivottavasti tulisi tilanne, että poliisi olisi takana ja minä siinä, vaikka puoli tuntia odottelisin, ettei jalankulkija ole astumassa suojatielle mitä sitten poliisi sanoisi. On vaikea tilanne, jos ajan väkisin, niin saan sakon jos en aja, niin saan sakon liikenteen pysäyttämisestä.
Paavon fillariretket hautuumailla olivat jännittäviä kun koskaan ei tiennyt hajoaako stonga vai jääkö housun lahje ketjun väliin.
Siitä, että porukka antaa tilaa noissa missä ei kuulu on seurannut monia onnettomuuksia… googlatkaa ite
Jos joku luulee olevansa kaikki tietävä ja kaiken osaava liikenneympyrän kiertäjä, niin se luulo karisee tehokkaasti kun ensikerran kiertää Place Charles-de Gaulle ympyrän Pariisissa, luultavasti selvisin sen vuoksi kun koukussa oli isohko asunto
vaunu, kaikki antoivat reilusti tilaa että pääsivät mahdollisimman äkkiä eroon tientukko Caravaanarista, siitä on jo muutama vuosi, kämmenet ja kainalot ovat jo kuivuneet. Liikenneympyrä kulttuureissa ei ole ruuhkia eikä jonoja. Olen selvinnyt liikenteessä parempien autoilijoiden väistäessä, kun itse olen raskaasti töpännyt.
Täällä Luxemburgissa on myös liikenneympyrä joka uusittiin lehtitietojen mukaan koska ”Perkele halusi liikenneympyränsä takaisin.” Helvetti ei tuntunut kotoiselta ilman liikenneympyrää.
”mutta poistuessaan ei vilkuta vasemmalle” ..montako liikenneympyrää on Ruotsissa jossa ympyrästä poistutaan kääntämällä rattia vasemmalle..?
Oikealle tietenkin piti oleman.
”Kun ajelet kantatietä, niin aivan varmasti törmäät johonkin tyyppiin, joka ajaa samaa nopeutta riippumatta nopeusrajoituksesta”. Tämän tyypin autossa on siis sellainen yksinkertaisempi vakionopeudensäädin, joka ei tunnista liikennemerkkejä ja aseta nopeutta niiden mukaisesti. Ja tietysti myös yhtä yksinkertainen kuski.
Sellaisiakin ajajia on, jotka köröttelevät 80 km/h 100 km/h alueella. Kun tulee ohituskaista, he kiihdyttävät. Nopeus on taas 80 km/h kun ohituskaista päättyy.
Ehkä ohitettavilla esiintyy taipumusta kiihdyttää vauhtia ohitustilanteessa. Siis jonkinlainen pakoreaktio ottaa vallan ohitettavassa hänen itse sitä huomaamatta. Siis kyseessä olisi tahdosta riippumaton reaktio.