1980-90-luvut olivat autovarkaiden kulta-aikaa. Auton varastaminen ennen käynnistyksen estoa oli helppoa. Eikä vastaantuleva poliisiautokaan aiheuttanut ongelmia varkaille.

1990-luvulla autoja varastettiin melkoinen määrä verrattuna nykypäivään. Käytännössä autovarkaudet loppuivat lähes kokonaan sen jälkeen kun käynnistyksenestolaitteet yleistyivät.

Autovarkaus rikoksena jaetaan lakiteknisesti joko varkauteen tai käyttövarkauteen. Näissä on selvä ero. Varkautena auton pölliminen menee, jos esimerkiksi varastaa auton sitä varten, että ottaa siitä osia tai vaikkapa myy varastetun auton eteenpäin. Käyttövarkaus taas tulee kysymykseen silloin kun auto otetaan käyttöön huviajelua tai rikoskeikkaa varten.

90-luvulla autoja tosiaankin varasteltiin huviajelua varten. Autolla ajeltiin pillurallia muutama päivä ja hylättiin sitten jonnekin soramontulle kun bensa loppui. Vähän pätevämmät varkaat ja pankkirosvot varastivat autoja esimerkiksi pankkiryöstölle keikka-autoksi. Sitten oli pieni ryhmä yhden sortin ammattilaisia, jotka varastivat autoja varaosiksi ja purkuun. Tämä jälkimmäinen oli kuitenkin aika harvinaista.

Auto, jossa ei ollut käynnistyksen estoa, oli helppo saada liikenteeseen. Jos rattilukko oli päällä, niin rattia väkisin kääntämällä lukon pystyi murtamaan yksin ilman mitään työkaluja. Vähän se vaati voimaa, mutta murtui kyllä. Sen jälkeen piti vain repiä ratin ympäriltä suojakuoret ja osata yhdistää oikeat johdot, niin auto starttasi. Joissakin malleissa oli omat alamaailman tuntemat erikoisuudet. Esimerkiksi Saabin tietyt mallit uskoivat haarukkaa. Kun haarukasta taittoi laitimmaiset piikit sivulle, niin ne kaksi keskimmäistä piikkiä sopivat virtalukkoon. Autojen ovien lukot taas vaativat jonkinlaisen työkalun.

Monet varkaat erikoistuivat omiin merkkeihinsä, yksi pölli Hondia, toinen Saabeja ja kolmas Volvoja. Poliisille tämä oli kuin käyntikortti. Kun jollain kylällä alkoi hävitä vaikkapa Hondia, niin paikallinen poliisi tiesi, että Reiska oli päässyt linnasta. Suomi on kuitenkin niin pieni maa, että pääkaupunkiseudun poliisitkin tunsivat kylän autovarkaat.

Ysärillä varastetulla autolla pystyi ajamaan liikenteessä, toisin kuin tänään. Ennen vanhaan poliisiautoissa ei ollut mitään kilpien lukulaitteita ja oli ihan sattumaa, että varastettu auto jäi tien päällä poliisin haaviin. Kun taas nykypäivänä varastetulla autolla ja sen omilla kilvillä auto jää ensimmäisen vastaantulevan poliisiauton haaviin, koska poliisiauton lukulaite antaa hälytyksen varastetun auton kilvistä. Varastetulla autolla ei näin ollen nykypäivänä enää pysty ajelemaan, tai jos ajaa, niin tienaa sata varmasti pari kuukautta vankilaa.

Kun käynnistyksenestolaitteet yleistyivät, niin huviajelut loppuivat muutamassa vuodessa. Sen jälkeen autoja saatiin haltuun esimerkiksi hakemalla niitä liikkeestä koeajolle ja häivyttiin sen siliän tien. Tämä ei kuitenkaan noussut kovin yleiseksi tavaksi varastella autoja. Johtuu kai siitä, että saadakseen auto koeajolle liikkeestä, täytyy osata edes näyttää ulospäin muulta kuin nistiltä ja olla haisematta viinalle.

Nykyaikainen tapa on ostaa keikka-auto. Tämä on eliittirikollisten jalostettu keikka-auton hankintamuoto. Tapa on yleinen Ruotsin suurkaupungeissa. Eli saadaan jotakin kautta jonkun auton avaimet haltuun. Kun tiedetään auton rekisterinumero, niin voidaan tsekata eri tiedostoista, että kuka omistaa auton, eli missä auto yleensä pysäköitynä. On olemassa ”ammattiryhmä”, joka myy näitä keikka-autojen avaimia. Saat siis maksua vastaan auton avaimet ja osoitteen, missä auto seisoo. Sen jälkeen haet auton sen omilla avaimilla.

Avaimia saadaan haltuun monia eri reittejä. Ihan sattumalta, tai jotkut tekeytyvät auton ostajiksi ja kiertelevät liikkeitä. Jonkun auton avainnipusta otetaan yksi avain. Tai vaihdetaan tilalle samankaltainen avain. Joissakin autokorjaamoissa saattaa olla hieman epärehellinen duunari. Jos auto jätetään paksun avainnipun kanssa huoltoon, niin yksi avain otetaan talteen. Jos asiakas huomaa, niin se on vaan, että joo sori, tässä se avain. Jos asiakas ei huomaa, niin silloin varkailla on yhden auton avaimet.

Tällä tavalla hankittu auto on siinä mielessä turvallinen, että jos autoa tosiaan tarvitaan nopeaan murto- tai ryöstökeikkaan, niin auton omistaja ei välttämättä ole edes huomannut auton häviämistä. Näin autolla on myös ”turvallisempaa” ajaa yleisessä liikenteessä, sillä sattumalta vastaan tuleva poliisiauto ei hälytä autoa varastetuksi.

Mutta tokihan me emme varastele autoja, emmehän?