TÄMÄ ARTIKKELI EI OLE MAINOS. Maailmankaikkeuden laajeneminen on yksi modernin kosmologian keskeisistä löydöistä. Tämä ilmiö muuttaa käsitystämme maailmankaikkeudesta, sen historiasta ja tulevaisuudesta. Maailmankaikkeuden laajeneminen viittaa siihen, että galaksit liikkuvat jatkuvasti poispäin toisistaan, minkä seurauksena maailmankaikkeuden mittakaava kasvaa. Tämä laajeneminen ei ole kuitenkaan tapahtunut aina samalla tavalla, vaan sen taustalla olevat mekanismit ja nopeus ovat vaihdelleet aikojen saatossa.
Laajenemisen löytö: Edwin Hubble ja punasiirtymä
Maailmankaikkeuden laajeneminen todettiin 1920-luvulla, kun yhdysvaltalainen tähtitieteilijä Edwin Hubble havaitsi, että etäisimmät galaksit liikkuvat poispäin meistä. Tämä havainto perustui niin kutsuttuun punasiirtymään, eli siihen, että kaukaisista galakseista tulevan valon aallonpituudet venyvät kohti punaista spektrin päätä. Punasiirtymä viittaa siihen, että kohde liikkuu poispäin havainnoijasta, aivan kuten Doppler-ilmiö äänen kanssa. Hubble havaitsi, että mitä kauempana galaksi on, sitä nopeammin se näyttää loittonevan – ja tämä johti siihen, että maailmankaikkeus ei ollutkaan staattinen, vaan laajeneva.
Alkuräjähdys ja kosminen inflaatio
Maailmankaikkeuden laajeneminen liittyy olennaisesti alkuräjähdysteoriaan, jonka mukaan maailmankaikkeus syntyi noin 13,8 miljardia vuotta sitten äärimmäisen tiheässä ja kuumassa tilassa. Heti alkuräjähdyksen jälkeen maailmankaikkeus koki lyhyen mutta erittäin nopean laajenemisen vaiheen, jota kutsutaan kosmiseksi inflaatioksi. Tämän prosessin aikana maailmankaikkeus kasvoi eksponentiaalisesti alle sekunnin murto-osassa.
Inflaation jälkeen laajeneminen jatkui hitaammin, ja syntyi monimutkainen rakenne, johon kuuluvat galaksit, tähdet ja planeetat. Vaikka laajeneminen hidastui painovoiman vaikutuksesta, myöhemmin havaittiin, että se on uudelleen kiihtynyt. Tämä on yksi nykyaikaisen kosmologian suurista mysteereistä.
Pimeä energia ja kiihtyvä laajeneminen
1990-luvulla havaittiin, että maailmankaikkeuden laajeneminen ei ainoastaan jatku, vaan myös kiihtyy. Tämä löydös oli yllättävä, sillä painovoiman pitäisi periaatteessa hidastaa laajenemista. Selitys tälle kiihtymiselle on kuitenkin edelleen epäselvä, mutta yksi tärkeimmistä kandidaateista on niin sanottu pimeä energia. Pimeä energia on tuntematon voima, joka vaikuttaa päinvastoin kuin painovoima – se työntää galakseja kauemmas toisistaan.
Nykyisten havaintojen perusteella pimeä energia käsittää noin 68 % maailmankaikkeuden energiasta. Tämän mystisen voiman olemus on kuitenkin edelleen hämärän peitossa, ja sen tutkiminen on yksi tähtitieteen keskeisistä haasteista.
Tulevaisuuden näkymät
Maailmankaikkeuden laajenemisen tulevaisuus riippuu pimeän energian luonteesta. Yksi mahdollinen skenaario on niin kutsuttu ”lämpökuolema”, jossa laajeneminen jatkuu ikuisesti ja kaikki aine hajaantuu yhä laajemmalle. Tämä johtaisi maailmankaikkeuteen, joka on kylmä ja tyhjä, ilman tähtiä tai galakseja.
Toinen vaihtoehto on, että laajeneminen kiihtyy niin voimakkaasti, että se johtaa ”suureen repeämään”, jossa kaikki galaksit, tähdet ja jopa atomit hajoavat. Jotkut teoriat taas ennustavat, että laajeneminen saattaa pysähtyä ja kääntyä supistumiseksi, mikä voisi johtaa uuteen tiheään tilaan ja mahdolliseen uuteen alkuräjähdykseen.
Yhteenveto
Maailmankaikkeuden laajeneminen on yksi suurimmista ja kiehtovimmista tieteellisistä löydöksistä. Se ei ainoastaan selitä maailmankaikkeuden historiaa ja rakennetta, vaan nostaa myös esiin suuria kysymyksiä sen tulevaisuudesta. Laajenemisen taustalla olevien voimien, kuten pimeän energian, ymmärtäminen tulee olemaan avainasemassa, kun pyrimme ymmärtämään universumin kohtalon.
No niin…nyt kun puhutaan piemästä aineesta niin taroitetaaanko hiukkasia joiden massa on nolla, mutta joilla on ääretön nopeus? Tämä kysymys vain siksi että kun tässä aikojen saatossa on tarkasteltu ”pimeää ainetta” niin useammastakin ”aineesta” on käytetty nimitystä pimeä aine/materia.
Tuo alati laajeneva avaruus on sikäli hyvä tutkimuskohde, kunhan muistaa sen tarkestelupisteen josta sitä tarkastellaan. Jos menemme viereisen galaksiin niin laajeneeko se sieltä tarkasteltaessa vai suppeneeko? Vai siirtyykö vain sivuttain?
Olisi naivia olettaa että maapallomme olisi lähellä räjähdyksen origoa ja siksi havaitsisimme asiat jotenkin ”etuoikeutetusti”.
Mistä päästää siihen että jos kerran planeettojen vetovoimat pienenevät toisiinsa nähden välimatkojen kasvaessa, niin eikös se ole luonnollista että jarruttavan voiman vähentyessä kiihtyvyys kasvaa?
Toisaalta, emme tiedä minkälaisen voiman alati laajeneva avaruus aiheuttaa palnetoille. Mutta sekin olisi mielenkiintoien pohtimisen aihe. Avaruudessa kun ei ole välittäjäpartikkeleita. Tai siis… niin meille opetetaan…
Laaneneminen toimii vain suurilla etäisyyksillä. Paikallinen galaksijoukko mihin Linnunrata kuuluu, pysyy kasassa galaksien keskinäisen painovoiman ansiosta. Gravitaatio toimii paikallisesti, eikä mikään objekti hajoa laanemisen takia. Kaukaisemmat joukot etääntyvät meistä. Teoriassa yötaivas pimenee koko ajan, kun kaukaiset galaksit etääntyvät meistä, mutta paikalliset tähdet eivät ole menossa mihinkään.
Maapallo ei ole mitenkään erityisessä asemassa universumissa, ja on melko ylimielistä edes ajatella niin. Kaiken keskustana oleminen on ihmisen mielikuvitusta, eikä sille ole mitään perusteita. Laanemisen suhteen lopullinen totuus on vielä saavuttamatta, mutta JWST painaa 24/7 hommia sen selvittämiseksi. Pimeä aine ei välttämättä ole mitään eksoottista kamaa, vaan se voi koostua vaikka galaksien välissä vaeltelevista mustista aukoista, planeetoista ja tähdistä. Toinen asia on ns. väärä tyhjiö, eli onko avaruus matalimmassa mahdollisessa energiatilassa. Jos ei ole, sen pudotessa kaukaisessa tulevaisuudessa alimpaan tilaan kaikki lakkaa olemasta viimeistä hiukkasta myöden.
Meillä esim. kuu erkanee maasta koko ajan. Aika näyttää hidastuuko vai kiihtyykö se. Samoin maamme kiertää kolmiulotteista orbitraalia aurinkomme ympäri. Siitä ne kaksi syklä vuosien lämpötilavaihteluihin, joiden seurausta mm. pienet jääkaudet ovat.
Kuun etääntyminen (3,8 cm/v) Maasta ei johdu avaruden laajenemisesta, vaan siitä että Kuu varastaa Maan liike-energiaa vuorovesi-ilmiön kautta. Maan vuorokausi hidastuu ja Kuun ratanopeus lisääntyy, tosin äärimmäisen hitaasti. Aurinko ehtii palaa loppuun, ennen kuin Kuu karkaa.
Avaruudessa on sellainen hyvä puoli, että voi ihan vapaasti pieraista, eikä kukaan kuule.
Former National Security Advisor H.R. McMaster adds to UFO speculation
“there are phenomena that have been witnessed by multiple people that are just inexplicable by any kind of science available to us.”
Ihmisen ymmärrys on fysiikan isoissa asioissa polkenut paikallaan jo vuosikymmeniä, joten voimme hyvinkin joutua odottamaan jonkinlaista kolmannen asteen yhteyttä saadaksemme oleellisia lisätietoja.
Tuosta kirjoitin toisessa jutussa, eli ihmisen äly pitää kehittyä vielä valtavasti että se ymmärtää maan fysiikan lakien yli menevää ajattelua.Kuvitellaan että vieras äly on tuhansia vuosia tai jopa satoja tuhansia vuosia meitä edellä. On sama kuin me yrittäisimme selittää vaikka ydinfuusiota yksi vuotiaalle.Onhan tiedemaailmassa erilaisia teorioita maailmankaikkeuden rakenteesta, jopa aivan villejä mutta niiden todistaminen onkin sitten eri juttu. Sanotaan että jotkut keksinnöt ja oivallukset ovat tulleet unien kautta, eli ohjataako ja potkitaanko meitä eteenpäin unien kautta tulevalla informaatiolla mutta aivojen pitää olla sellaiset että ne soveltuvat tämän informaation vastaanottamiseen. Eikös Einsteinin aivot olleet hieman erikoiset verrattuna tavallisen pulliaisen aivoihin.
En heti lähtisi aliarvioimaan ihmisen älyä, vaikka välillä näyttää aika pahalta. Ihmiskunta on kuitenkin halutessaan kyennyt luomaan todella monimutkaisia asioita, eikä luonnontieteissäkään olla enää aivan noviiseja. Juuri fysiikan ja matematiikan osaaminen mahdollistaa monimutkaisen teknologian valmistamisen. Se on vain meille niin arkipäivää, ettei sitä huomaa, kuinka kompleksinen ympäröivä maailma todella on.
Jos joku sivilisaatio on ehtinyt Kardashevin asteikon 2- 3 tasolle, niin varmasti teknologian taso on meille lähempänä taikuutta, vaikka toki nykyihminen (lähes kaikki) ymmärtää että kyse ei ole taikatempuista vaan pitkälle kehittyneestä teknologiasta.
Ajatuksena tuo ulkopuolelta ohjailu on kyllä mielenkiintoinen, ja se olisi hyvin looginen tapa toimia. Kun muuten on potentiaalia kehittyä, ei tarvita silloin tällöin kuin tönäisy oikeaan suuntaan, ja taas päästään eteenpäin. Ajan myötä ei tarvita niin paljon ohjailua. Ja jos miettii viimeisen 150 vuoden aikana tullutta teknologisen kehityksen rajua kehitystä, ei tuo ohjailu teoria kuullosta täysin mahdottomalta. Ihminen on ollut kuitenkin olemassa satojatuhansia vuosia.
Käytännössä on myös todistettu,mitä suurempi prosentuaalinen massa uskoo punasiirtymän olevan tawoiteltava olomuoto ihmiskunnan hyvinvoinnin kannalta,sen kauemmaksi yleisesti tunnustetut ihmisoikeudet ja toimeentuloa mittaava maksuväline karkaavat rahvaan kapisista kätösistä,jäljelle jää vain tyrannia sekä ruoska nyrkki ja pakkowalta vailla oikeuksia, josta vapautuksen tuo vain armollinen ja toivottavasti nopea kuolema ilman suurempia tuskia.
Amen.
Hihhih….
Kuinka paljon maailmankaikkeudessa on pimeää ainetta ja pimeää energiaa ja mikä on näiden suhde, sitä ei varmaan tiedä kukaan, mutta paljon sitä on molempia. Joskus 70-80-luvulla viinakauppa oli lauantaina auki ainoastaan kahteen asti, niin sen jälkeen haettiinkin Pimeä pullo. Usein sen myi vähän tummempiihoisempi ei kuitenkaan mikään somali. Ehkä voisi sanoa että sen myi suomalainen mies.
Liekö pullossa ollut pimeää ainetta ja oliko hiukan pimeää touhua juoda pullosta jonka todellisesta sisällöstä ei voinut tietää mitään, mutta sen juomisella joka tapauksessa tavoiteltiin saada vintti pimeäksi.
Satavuotias ”väsyneen valon” teoria on taas kaivettu historian roskatynnyristä. Sen mukaan avaruus ei laajene vaan valo menettää energiaansa pitkällä matkalla ja siitä punasiirtymä. Teoria selittäisi joitain vaikeasti selitettävlä asioita mutta horjuttaisi ison pamauksen ja pimeän energian teorioita.
Laajeneeko varmasti? Johonkin punasiirtymään ei voi varmasti luottaa. Se näkyy, mutta mistä se lopulta johtuu? Ehkä syntyy uusi Einstein, joka keksii jatkoa suhtellisuusteoriaan. Nykyine tiede on mennyt suurelta osin valetieteeksi. Valetiede ei tuota niinkään tietoa vaan kummallisuuksia, joiden keksiminen palkitaan maineella ja rahalla.
Ihmisen keksimää höpönpöppöä koko juttu. Joku valtapuro varmaan kusee hunajaa moiosiista ihmisen keksimiistä ”teorioista”. Ei jatkoon.
Kyllä näin on!
Herra Jumala Jahve Zebaoth loi kuudessa päivässä Maan pannukakuksi ja laittoi lasisen sinisen juustokuvun siihen päälle etteivät meret kuivu!
Aikamoista, aikamoista on ettei joku tätä muka usko?!
Kyllä Taivaan Isä antaa tukkapöllyä sellaiselle, voi hyvänen aika sentään!
Ei tarvitse olla uskovainen tajutakseen juttuja.
Kun tajuaa juttuja ei usko tukkapöllyttäviin taivaanisiin eikä pannukakkumaahan vaan luottaa tieteeseen.