Filmi: Suomalais-venäläisen sotilaan haastattelu vangiksi jäämisen jälkeen


Medioiden kertoma venäläinen, joka jäi Ukrainan joukkojen vangiksi, on ihan umpivenäläinen, vaikkakin on asunut Suomessa suurimman osan aikuisikäänsä.

Tämän vangiksi jääneen suomalais-venäläisen miehen nimeä ei tiedetä, kuten ei myöskään näillä videoilla vankia haastattelevan suomalaisen ukrainalaisten puolella taistelevan miehen nimeä. Häntä kuitenkin kutsutaan Vaasaksi tai Vasjaksi. Käytetään tässä nyt nimeä Vaasa.

Vaasa on jonkinlainen erikoissotilas ja oli mukana Ukrainan koillisosissa aivan Venäjän rajalla tapahtuvissa taisteluissa. Kovia taisteluja käytiin Harkovasta 60-70 km koilliseen sijaitsevassa Vovchans’kin kaupungissa. Pitkään jatkuneet taistelut saatiin päätökseen kun loput elossa olleet venäläiset antautuivat.

Yllätys oli luultavasti molemminpuolinen, sillä sekä Ukrainan että Venäläisten puolelta löytyi tässä tilanteessa suomea puhuvia henkilöitä.

Suomalais-venäläinen asui siis aiemmin Suomessa, mutta oli muuttanut Venäjälle, jossa Suomessa alkanut rikollinen ura jatkui. Venäjällä tuli vuosien tuomio huumeista, jota mies ehti lusia muutaman kuukauden. Lusimisen vaihtoehdoksi annettiin lähtö sotatoimiin. Filmillä mies kertoo, että venäläiset eivät välitä sotilaistaan paskan vertaa.

– Meidät heitettiin tänne kuin märät rätit ja jätettiin kuivumaan. Kaikki kaverit kuolee ympäriltä. Itselläkin on kaksi haavoittumisvammaa. Ketään ei kiinnosta ja me ollaan syöty täällä enemmän hiekkaa kuin ruokaa, suomalais-venäläinen kertoo. (Ensimmäinen filmi yllä)

Mies kertoo, että venäläinen huolto ei lähetä heille ruokaa, mutta ei edes vettä. Jotain yksittäisiä tippoja on saatu juodakseen. Hän kertoo edelleen laihtuneensa 30-40 kiloa muutaman kuukauden aikana sotahommissa.

Jälkimmäisellä filmillä mies kertoo, että on tosiaan opetellut venäjää vasta viime aikoina, sillä hän kertoo saapuneensa Venäjälle 2017. Luultavasti mies on eräänlainen kulkuri ja kuljeskellut maiden välillä vähän sinne sun tänne. Pois ei ole sekään suljettu, että hän on mahdollisesti toiminut huumekuriirina, sillä onhan hän saanut huumetuomioita aiemmin Suomessa sekä nyt Venäjällä.

Mielenkiintoista muuten on se, että mieshän sai pitää nyt henkensä kun jäi ukrainalaisten vangiksi. Mutta miten on sitten, kun alkaa vankien vaihdot? Mies ei osaa venäjän kieltä, mutta toisaalta on Venäjän kansalainen. Lisäksi osallistunut sotatoimiin. Tällainen henkilö ei perinteisesti ole Venäjällä kovin suosittu, sillä monenlaiset vakooja-kuvitelmat iskevät varmasti kehiin. Voi siis olettaa, että tiedossa on Siperiaa, tai minne ryssät nyt nykyään kuskaavatkaan ihmisiä.


22 thoughts on “Filmi: Suomalais-venäläisen sotilaan haastattelu vangiksi jäämisen jälkeen”

  1. Putlereilla ei ole kommentointioikeutta. Kaikki nato- ym. sössötykset poistetaan ja ohjataan kaalivarastolle.

    1. Taas pääsee näkemään, että kirjoittiko hyvin. Hyvin kirjoitetusta tulee reippaasti punaisia peukkuja.

    2. Juuri näin!

      Tämä on UUTISKOMMENTTIOSIO, ei mikään henkilökohtainen blogialusta jolle tullaan lässyttämään propagandapaskaa ja venyttämään ketjut lukukelvottomiksi!

      Jokainen pysyköön aiheessa tai ainakin siihen liittyvässä asiassa!

      1. Hahahahahaha! Alapeukkojen määrästä päätellen osui ja upposi – ryssän persehuoria vituttaa niin saatanasti ja niin pitääkin!

        Painukaa vittuun täältä sössöttämästä paskaanne!

        On ollut todella hienoa nähdä miten teidän paskasakkinne on nujerrettu Suomen mediassa eikä kukaan järkevä ihminen usko mitään ulinaanne! 🙂

        Voin hyvin kuvitella miten tuon surkean paskasakin fysiognomia vastaa 100% yo. videossa olevan maanpetturin ulkonäköä.

  2. Nooh sama se minne joutuu, ainakin on timmissä bikinikunnossa! Pääsee Sergein kanssa takuuvarmasti homoilemaan.

  3. Olisko tarjottu samaa sopimusta kuin Wagnereille? Eli että kuuden kuukauden jälkeen tuomio ja rekisteri nollaantuu. No, mene ja tiedä. Haastattelussa ei näkynyt siitä viitteitä.

    1. Ja lupauksen mukaisesti vapautuu ja pääsee kotiin kuuden kuukauden jälkeen, jos ei ole enää hengissä.

      1. Vapautumisehdot on: kuusi kuukautta, kuusi kantajaa, ja kuuden jalan syvyyteen.

  4. Ei pojalla mitään huolta huomisesta, Pekka-peräreikä hommaa yksityis suihkarilla Hemmon Suomeen, sotaa ja vainoa pakoon, kyllä alkaa posket pullottamaan kun pääsee lihapatojen ääreen elpymään, Al-holi neitojen seuraksi ja paijattavaksi !

    1. Peräreikä hävisi parit vaalit ja on nyt parturin jyystettävänä.

  5. Hänen kertomansa on saman suuntainen kuin muilla vangeiksi otetuilla.

    Venäjällä ei yksilöllä ole mitään arvoa. Eräät onnekkaat ukrainalaisten vangeiksi päässeet kertoivat, että ei voinut perääntyäkään, koska sitten omat ampuivat. Siinä ei ole mitään uutta, sillä se oli normitoimintaa Toisessa maailmansodassa Venäjän, silloin salanimellä Neuvostoliitto, normaalia taistelutaktiikkaa.

    1. Ryssä käyttää omiensa ampumiseen tsetseenimusuja ja jatkossa myös tissiposki kimin maanmiehiä.
      Turakit syötetään tykinsafkaksi Ukrainalaisten tapettaviksi.
      Toisessa maailmansodassa omien tappamisen hoiti pääsääntöisesti siperiasta raahatut burjaatit NKVD:n uniformuissa.
      Ryssä on aina ollut erinomaisen lahjakas myös omiensa tappamisessa.

    2. ”ei voinut perääntyäkään, koska sitten omat ampuivat. Siinä ei ole mitään uutta, sillä se oli normitoimintaa”

      Niinpä.

      Muutaman sadan vuoden takaisissa sotatoimissa oli tiiviiden, rummutuksen tahdissa kohti vihollista etenevien rivien takana keppimiehiä, jotka tökkäsivät selkään, jos jonkun marssijan vauhti hidastui.

      Rivit olivat tiiviit. Vieressä, edessä ja takana oli aina joku. Siitä ei voinut yksittäinen sotilas lähteä tiehensä. Jokainen uskoi, että toiset uskovat toiminnassa olevan järkeä. Siksi mentiin joukon mukana. Ihminen on laumaeläin.

      Mutta ei ollut alimpien upseerien osa helppo sekään. Piti marssia miekka koholla yksikön edessä kohti vihollista. Sitten kun päästiin 50 metrin päähän vihollisesta, sieltä tuli muskettien yhteislaukaus. Tämän jälkeen jatkettiin teräasein.

      Kummaltakin osapuolelta päivän menetykset saattoivat olla noin viidennes. He makasivat haavoittuneina tai hengettöminä kentällä omien ja vihollisten ryöstettävinä yön pimeyden laskeuduttua. Aamun valjetessa kenttä saattoi olla valkoisenaan alastomiksi riisuttuja kuolleita ja kuolevia.

      Molempien osapuolien johdon murheena oli kuinka saada lisää elävää voimaa uhrattavaksi.

    1. saattaa muuten olla nykyajan desantti, tarina on uskottava. Hankkii luottamuksen ja tiedon keruu alkaa. Outo homma kun näitä oli myös jo talvisodassa.

  6. Tämä ruski/suomaalainen toppahousu on kohtalonsa valinnut eikä kohtalolla ole oikein muuta kuin ristiä tarjolla…
    Turakki on niin epäluuloinen että lopputuloksena saattaa olla vahingonlaukaus takaraivoon.

    Vaikka muuta luulevat nämä kotoperäiset politiikan huipulla keikkuvat moskovan tiltut.li ja harhainmäki etulinjassa+muut ryssänmieliset halostanian kannattajat,luulevat pääsevänsä putten kanssa samaan saunaan ja pitopöytään,jos ex neukkula sattuisi Suomemme nielaisemaan?
    Minäpä taasen veikkaan että olisivat ensimmäisten joukossa montun reunalla odottelemassa naganin kolkkoa jäähyväisuudelmaa niskakuoppaan, lopullisen halveksunnan osoituksena vielä ns.prawdalatauksella…koska ryssä eikä kukaan muukaan niin vihaa enemmän moninkertaista palttoonkääntäjää ,joka kerran on pettänyt oman kotimaansa,saattaa helposti pettää uudenkin postinumeronsa

  7. Tämä kommentti ei varsinaisesti liity tähän mutta tavallaan kuitenkin liittyy, eli muistelisin lukeneeni sellaisen jutun jossa Suomesta, siis ihan suomalainen mies lähti Ukrainaan vapaaehtoiseksi ja jäi pian sodan alkaessa venäläisten vangiksi. Pazka säkä – qué mierda de mala suerte, diría yo!

    Nyt pari kolme kuukautta sitten luin uutisen, hänet oli tuomittu Venäjällä rangaistussiirtolaan muistaakseni neljäksitoista vuodeksi. Voihan villu! Mahtaa olla lystiä lusia rikollisten ryssien kanssa jossakin helvetin Kamšatkan niemimaan rangaistussiirtolassa. Ryssän perkele perusteli tuomiota jotenkin niin, että vieraan valtion sotilas oli tullut luvatta sotkeutumaan Venäjän ’erikoisoperaatioon’ ja siitä rapsahti aika rapea tuomio.

    Suomalaismies mainitsi jutussa ettei hänen asianajansa ollut edes tuomion luvussa paikalla. Tietysti kotisohvan irvileuat, äidin pikku peräkammarin pojat nälvivät kommenteissa tyyliin ’mitäs läksit, sitä saa mitä tilaa’ ja muita latteuksia joita ei voi keksiä muu kuin kaljan pöhöttämät aivot.

    Toki tuo mies tiesi mihin oli lähdössä ja mikä pahimmassa tapauksessa odottaa, kuolema, vankeus tai loukkaantuminen, mutta silti käy hieman sääliksi. Siis kuvitelkaa, 14 vuotta ryssän työsiirtolassa jossakin Jumalan selän takana!

    Ja ryssän trollit. Mitä enemmän punapeukutatte, sitä enemmän todistatte olevanne väärässä.

    Riittääkö älli tajuamaan mitä tarkoitan?

    1. Sori jos olen kirjoitellut viime aikoina melko pitkiä kommentteja. Se johtuu siitä, että vapaa-aikani on nykyisin aika ’pilkottua’, eli silloin kun on aikaa, se on käytettävä hyväkseen. Esim nyt täällä on juuri puoliyö ja se on sitä minun omaa aikaa jolloin voin rauhassa uppoutua kirjoitushommiin. Kirjoitan siis muitakin juttuja kuin kommentteja tänne PT-mediaan sekä työskentelen pomolleni etänä ja myös suoritan erästä tutkintoa niinikään etänä.

      Toivottavasti kommenteissa on kuitenkin ollut edes jonkin verran sisältöä…? Palautetta saa rohkeasti antaa jos ne ovat olleet liian pitkiä. En todellakaan ota siitä itseeni vaan päinvastoin. Ja nyt loppui kirjoittelut tältä päivältä,

      Eli hyvää yötä kaikille sinne Suomeen – Siempre hay que tener esperanza en la vida, aunque el camino. Que tengáis una linda noche!

      1. Tässä palautetta:

        1. kommentit voisivat olla pidempiäkin.
        2. kuulen mielelläni miten asiat ovat Kanariansaarilla. Ja miksei Venezuelassa, olen utelias.
      2. Pitkissä kommenteissa on vain se juttu, että ne tavallaan vie tilaa muilta kommentoijilta, toki jokaisella on oma ’kommentointilokero’ täällä, mutta ymmärräthän, jotkut saattavat kokea pitkiä kommentteja skrivailevan ihmisen vievän liikaa tilaa ellei peräti esittävä jotain…

        Yritän jatkossa kirjoittaa mahdollisimman selkeästi sillä kuten olen sanonut, suomi ei ole varsinainen äidinkieleni ja siksi kirjoitan tällaista tylsää kirjakieltä. Mutta tärkeintä on se, että saa sanotuksi sen mitä haluaa ja tulee ymmärretyksi.

        Kanariansaarilta ja etenkin Las Palmasista olen kirjoitellut paljon. Nykyisin olen yrittänyt välttää aihetta sillä sekin saattaa ärsyttää joitakuita. Mutta jos täällä tapahtuu jotain sellaista joka on maininnan arvoista, niin kyllä minä siitä kommenttia voi laittaa ja silloin tällöin ihan muutakin juttua mitä täällä nyt sitten tapahtuu. Arkihan on arkea myös täällä kuten missä tahansa muualla maailmassa missä koti on milläkin hetkellä on. Tällä hetkellä se on täällä.

        Myös Venezuelasta ja syntymäkaupungistani Maracaibosta olen kirjoitellut aika paljon mutta otan toivomuksen huomioon ja voin poimia sieltä joitakin uutisia jos ne sattuu olemaan sellaisia, että sopivat tämän blogin profiiliin.

        Tosi iso ja lämmin kiitos palautteesta! Ihan tuli hyvä mieli kun sai rakentavaa palautetta ja myös toivomuksia.

        Erinomaisen hyvää loppuviikkoa sinulle – ¡Que tengas un excelente resto de semana para ti! Nos vemos…

      3. Kiitos kommenteistasi! Minulla ainakin on koko loppuelämä aikaa lukea piiiitkiäkin kommentteja jotka ovat tapasi mukaan hyvin kirjoitettu, oletan että Paavon sakset leikkelee jos pokkarin sivumäärät ylittyy.

      4. Iso kiitos myös sinulle lämpimästä palautteesta! Mieltä lämmitti etenkin se kun sanoit, että kommenttini olisi hyvin kirjoitettu. Itse en oikein koe näin koska suomen kieleni on tietyiltä osin puutteellinen – en pysty sanomaan yksinkertaisia juttuja tiivistäen, vaan alan ikään kuin harhailemaan.

        Mutta yritetään petrata tässäkin. Grazie tanto per la tua cortesia, lo apprezzo molto!

Comments are closed.