”Ajatus siitä, että rajoittamalla julkisuusperiaatetta vähentäisimme rikollisten mahdollisuutta hankkia tietoa, on naiivi. Ne, jotka eivät piittaa lakien noudattamisesta, eivät tietenkään tee niin tällä alueella myöskään.

Rikolliset, jotka onnistuvat soluttautumaan viranomaiseen, voivat muiden asiakirjojen avulla saada tietoa ja valtaa koko elämäämme. Tämä tapahtuu samalla, kun tiedotusvälineiden ja yleisön on entistä vaikeampaa tarkastella sekä viranomaisten työntekijöiden taustoja että päätösten perustana olevia asiakirjoja.”

Näin kirjoittaa Ruotsin rikoksentorjuntavirasto BRÅ, joka varoittaa, että rikolliset soluttautuvat yhä suuremmassa mittakaavassa yhteiskunnan keskeisiin toimiin ja viranomaisten keskuuteen. Esimerkkinä esimerkiksi Uppsalan kaupunki, jossa yksi keskeinen aluejohtaja erotettiin hiljattain virasta, sillä mies kuului kaupungissa pelkoa herättäneeseen mafia-sukuun, tai klaaniin.

Södertäljessä yksi niin ikään ulkomaalaistaustainen poliisi on epäiltynä petoksista, joissa hän on avustanut paikallista rikollisliigaa kertomalla heille viranomaisilta saatuja tietoja.

Viimeisen vuoden aikana on paljastunut useita tapahtumia, joissa ulkomaalaistaustainen henkilö on ollut töissä keskeisessä virassa, joka on ollut kuitenkin rikollisliigan organisoima ”soluttautuja”. Esimerkkinä Sollentunan kunta, jossa nainen oli oikeuden sihteerinä. Sitä kautta nainen sai tietoon sellaista tietoa, jota rivikansalainen ei saa. Hän mm. paljasti liigalle todistajien salattuja henkilötietoja, tai muita vastaavia tietoja liigalle.

Monet vartiointifirmat ovat käytännössä täysin ulkomaalaisten omistuksessa. Tietyillä alueilla tietyt työntekijät jakavat työssä saamaansa tietoa, jos saatavilla on sellaista tietoa, että liigat voivat käyttää sitä hyväkseen.

Viranomaisiin soluttautuneet liigat, ja etenkin poliisin kanssa tekemisissä olevat, ovat aina askeleen edellä.

Yhteiskunta on täysin avuton ja voimaton tällaisen toiminnan edessä. Kun naivit ja lapselliset poliitikot ja viranomaiset ”päättävät” vastata tällaiseen mafiaklaanien toimintaan, niin he tekevät kaikki vastatoiminnat rehellisen ihmisen näkökulmasta. Tämä tarkoittaa suurin piirtein sitä, että kielletään tai laitetaan luvanvaraiseksi joku asia ja jatketaan lapsellista uskomista, että ongelma on ratkaistu. Ihan kuin rikolliset kunnioittaisivat jotakin kieltoa kiellon vuoksi. Hehän ovat rikollisia, ja jos rikollinen toiminta ei siihen asti ole estynyt jonkun lain tai kiellon avulla, niin miten se nyt yhtäkkiä alkaisi toimimaan.

Joissakin tapauksissa lapsellisuus on jo ylitsevuotavaa. Yksi tällainen lakiesitys on se, että oikeuden päätöksien julkisuusperiaatetta aletaan rajoittamaan. Toisin sanoen esimerkiksi mediat eivät saisi enää kuin rajoitetusti oikeuden päätöksiä tai esitutkintapöytäkirjoja luettavakseen. Tässä ideana on se, että todistajien ja rikosjuttujen pöytäkirjoista rikolliset eivät saisi enää ”oleellista tietoa”.

Mitä tästä seuraisi? Siitä seuraisi vain se, että mediat eivät saisi enää niin helposti oikeuden päätöksiä, mutta systeemissä sisällä oleva ”soluttautuja” saisi ne samat päätökset edelleen. Sieltä hän pystyisi samaan tapaan jakamaan tietoa liigalle, mutta tavallisen kansalaisen oikeuksia on rajoitettu.

Kommentteja asiaan liittyen.