No alunperinhän Kolumbia ja Venezuela olivat yhtä ja samaa valtiota jota Espanjan kuningashuone hallinnoi. Siihen aikaan sitä kutsuttiin suur-Kolumbiaksi. Siitä johtuu samanlainen lippu paitsi Venezuelan lipussa on ne 7 tähteä symboloimassa itsenäisyysjulistuksen allekirjoittaja provinsseja (2008 lisättiin 1 tähti lisää, ”voiton ja tulevaisuuden tähti”, minä ja monet muut ei lasketa sitä mukaan, Maduron propagandaa). Niin, sitten tuli kuuluisa Simón Bolívar joka oli venezuelalaissyntyinen, siksi hän onkin meidän kansallissankari. Hän johti samanaikaisesti myös Ecuadorin ja Perun vapaustaisteluita, siksi näissä maissa on varmaan miljoona patsasta pystytetty Bolivarille ja hyvästä syystä. Hän heitti espanjalaiset huitsin nevadaan ja maa jakautui siis Kolumbiaan ja Venezuelaan, historiantunnilta kuitenkin muistan, että ennen Bolivaria kapinaa oli johtamassa heppu nimeltä Francisco de Miranda.

Venezuela on johdettu italian kielestä ja tarkoittaa pikku Venetsiaa, nimensä se sai minun syntymäseudulta Maracaibosta jonka suurelle sisäjärvelle rakennetut talot muistuttaa Venetsiaa.

Venezuelan itsenäisyyspäivä osuu seuraavalle päivälle Yhdysvaltain itsenäisyyspäivän jälkeen, eli 5. heinäkuuta. Silloin kaduilla on paraateja siellä sun täällä ympäri kaupunkia ja pääkaupungissa on iso sotilasparaati – kuinkapas muutenkaan.
Juhlinta on vähän jakautunut eliitin ja kansan kesken. Mutta eikö niin ole vähän joka maassa?

Kasvomaalaukset ovat tosi suosittuja, eli Venezuelan lippu tai sen värit maalataan lärviin. Se on hyvin yleistä. Lippuja näkyy muutenkin joka paikassa aivan järjetön määrä ja niitä ja lipun värejä on ilman itsenäisyyspäivääkin esillä, esim maalattuina kiinteistöjen seiniin, kaiteisiin, portaisiin ja infrastruktuuriin yleensä sillä maan lippua ei hävetä millään lailla.

Koska Venezuelaan vaikuttaa karibialainen kulttuuri, tarkemmin ottaen pohjoisrannikkoon josta se ylettyy myös Maracaiboon, on porsaan liha erittäin suosittua. Grillejä sytytetään tulille itsenäisyyspäivänä ja possua grillataan ihan järjettömiä määriä. Kylmä olut ja viini tietysti virtaa, lupa olla humalassa on, mutta kaikki eivät ole vaan monet haluavat tanssia paikallista ’La Gaitaa’ jota tehdään vain Maracaibon seudulla, ei missään muualla maassa tai maailmassa. La Gaita soi vähän joka kadun kulmassa kun itsenäisyyspäivää juhlistetaan. On erityisiä ulkotanssisalonkeja joissa järjestetään isoja itsenäisyyspäivän tanssiaisia.

Ihmiset ovat tosi iloisia, tuntemattomatkin naiset antavat poskisuukkoja toisilleen ja miehetkin halailevat, taputellaan selkiä, onnitellaan itsenäisyydestä ja kaikki on todella hyvällä tuulella. Myös lapset ovat mukana juhlassa, ainakin auringon laskuun saakka.

Voi sanoa, että Itsenäisyyspäivä on tavalliselle kansalle nykyisin tapa tai keino unohtaa hetkeksi se mitä pääkaupungissa tapahtuu ja millainen m****u siellä El Miradorin palatsissa istuu.
Kertaakaan en ole nähnyt mitään ilkeyksiä tai kenenkään tappelevan eikä mitään jakolinjoja ole ihmisten kesken, kukaan ei huuda päin naamaa toisilleen toisilleen niinkuin Suomessa. Elikkä lienee kai reilua sanoa, että se on hyvin erilainen juhla verrattuna Suomeen – ikävä kyllä.

Minuun oikeasti sattuu sieluun katsoa millaista se on Suomessa. Venezuelalaisia aina haukutaan kommareiksi ja kaikkea sellaista, mutta Suomessa vasurit ja kommarit ne vasta mölinää aiheuttaakin itsenäisyyspäivänä, mutta myös ympäri vuoden.
Ja ollaan sitten kommareita tai ei, mutta Maduroa kannattaa korkeintaan 10% kansasta joista suurin osa on maksettuja kannattajia.

Että sellainen juhla siellä meillä päin. Jos saisit valita, niin kumman juhlan valitsisit Suomeen? Nykyisen vai ottaisitko ehkä jotain vaikutteita meiltä?