Hyvä ULFBERT+,

Alku en ollut oikein varma mitä yrität sanoa, mutta kun katsoin videot, tai yhden niistä sillä se teki jo asian selväksi, sain juonen päästä kiinni.

Vaikka tilastollinen otanta olisikin riittävä todistamaan stereotypian todeksi, niin minähän voin puhua vain itsestäni – en kaikkien latinonaisten puolesta.

Muistutan, että olen useaan kertaan todennut espanjalaisten olevan mölykansaa. En pidä kovaäänisestä puheesta, pajattamisesta, puheryöpyistä jne, eli sellaisesta tyylistä puhua kuin videoillasi halusit osoittaa.
Me Venezuelassa otetaan vähän iisimmin, meksikolaiset ovat paljon kovaäänisempiä ja teräkielisempiä. Meidän kulttuuri eroaa Meksikosta todella paljon. Venezuelassa vallitsee useampi kulttuuri. Minä tulen Zulian provinssista joka on sekoitus karibialaista ja Maracaibo järven seudun kulttuuria, kutsutaan ’la gaita’.

Kun muutin Suomeen, opin arvostamaan ja nauttimaan hiljaisuudesta ja siitä, että Suomessa annetaan tilaa kanssa ihmiselle. Minä en ole metrossa tai bussissa se tyyppi jonka puhe kuuluu kaikkien korviin. Ei minulla ole edes kovinkaan kuuluvaa ääntä.
Suomessa rakastin kävellä metsässä. Täällä se on lähes mahdotonta, metsää on vain pari prossaa mutta menen mielelläni tuonne ylös kukkuloille tai ylängölle, valitsen vähän käytetyn reitin jossa saan olla rauhassa ja nautin hiljaisuudesta – aivan kuten tein Suomessakin. Ehkä jo huomaat, että minussa on huomattava määrä suomalaisuutta. Todennäköisesti olisin adaptoitavissa johonkin pieneen maaseutupitäjään joka hävittäisi minusta viimeisetkin latinonaisen rippeet – jota en kyllä halua. Miksi pitäisi?

Minusta tuntuu välillä ihan samalta kuin sinustakin; jotkut ikään kuin tuottaaa puhetta ulos- sekä sisäänhengittäessä.

Onko latinonaisten tapa pajattaa ainoa joka häiritsee? Minua ei harmaa parta sinänsä häiritse.

Ensimmäiset asiat joita mieheltä haluan, ovat: hän on täysipäinen ihminen,
kykeneväinen elättämään itsensä, kohtelee minua 100% tasavertaisena kumppanina, en siedä mitään machopskaa ja että se arvopohja on kunnossa. Patriottihenkisyys ja taito metsästää plussaa. Nollatoleranssi haittamaahanmuutolle ja eritoten islamille. Aktiiviliikkuja, sohvaperuna…ei pysty. Ulkonäkö loppupeleissä ei niin tärkeää kuin usein luullaan, mutta onhan se plussaa – enemmänkin arvostan karismaattisuutta.

Toivottavasti nyt tunnet minut vähän paremmin (*_ ~)
Kiitos lämminhenkisestä kommentistasi.

(”caramelo” on yleinen naisten käyttämänä hellittelysana miehille espanjan kielessä, etenkin Latinalaisessa Amerikassa. Muita olisi voinut olla vaikka ”bombón” tai ”guapo, guapito”)

Olen melko hyvin perehtynyt Yhdysvaltain historiaan, se on aina kiinnostanut minua ja olenhan siellä vajaan vuoden asunutkin (Queens) noin puolitoista vuotta ennen Suomeen muuttoa. On sanottava etten tykännyt yhtään asua siellä Manhattanin kupeessa. Roskaista, ikävän masentavaa seutua jossa eri etniset ryhmät asuvat tilkkutäkeittäin. Niiden alueiden välistä piti aina puikkelehtia jos kävit jossain kauempana, siellä oltiin älyttömän tarkkoja omasta reviiristä. Ei kiitos, mieluummin asuisin jossakin pikkukaupungissa syvässä etelässä, mutta tarttuihan sieltä amerikanenglanti aksentteineen. Siinä iässä oppii niin nopeasti kieliä. Toinen kytky USA:han minulla on se kun vanhempani tapasivat toisensa San Franciscossa Golden Gate sillan puistossa. Kävimme siellä turisteina 2015 ja näin ensi kertaa sen parkkipaikan jossa isäni auttoi äitiäni käynnistämään auton sillä hän oli jättänyt valot päälle. Ilman tuota välikohtausta minua ei olisi olemassa!

Olen tuosta jokialueesta kuullut mutta en varsinaisesti ole asiaa syvemmin tutkinut. Sen sijaan intiaanien ja suomalaissiirtolaisten hyvistä väleistä olen lukenut useastakin eri lähteestä. Minusta se on hieno juttu ja kertoo jotain suomalaisesta luonteesta.

Eikö Ruotsille myönnetty Berliinin konferenssissa 1850-luvun paikkeilla pikku asumaton saarenkäkkärä Karibialta? Nyt en vain millään jaksa muistaa saaren nimeä, mutta ruotsalaiset kävivät sinne rakentamassa puukirkon ja tutkimassa onko siellä mitään hyödynnettävää. Jättivät sen sitten silleensä koska siellä mitään ollut. Saari on ehkä pari-kolme kilsaa pitkä ja kilsan leveä. Ruotsia ei itse Berliinin konferenssiin edes huolittu mukaan, mutta säälistä saivat tuon saaren kikkareen. Nykyisin se kai kuuluu brittiläiseen yhteisöön?

Minussa ei ole pisaraakaan intiaaniverta sillä isäni puoleisen sukupuun paperit ovat säilyneet hyvin. Lisäksi olen teetättänyt mielenkiinnosta yksityisellä DNA-testin omasta perimästä. Näitä nettipalveluitahan on jo useita. Aika kallis paukku mutta tosi mielenkiintoinen. Minussa on eri geenejä mm. Aragoniasta (mikä on loogista sillä sieltä isäni isoisoisä aikanaan lähti Venezuelaan), Italiasta (jee!), Etelä-Ranskasta ja merkillistä kyllä muutama prosentti Irlannista jolle ei ole löytynyt mitään selitystä. Äitini puolelta geenejä löytyy Uudeltamaalta, Ruotsista, Hollanti, Pohjois – Saksa ja Häme, Taidan olla melkoinen geenipaketti, heh…mutta niinhän me kaikki olemme.

Tulee novellin pituinen kommentti mutta haluaisin kertoa hieman Venezuelan intiaaneista joita on kohdeltu tosi kaltoin. Ensinnäkin, jos minussa olisi pisarakin intiaaniverta, olisin siitä ihan yhtä ylpeä kuin vaikkapa Italian geeneistäni.
Mutta Venezuelassa juttu oli ja on pitkälti vieläkin niin, että…miten tämä nyt sanoisi sillai kivasti, no me kuulumme ylempään keskiluokkaan eikä sen tuoma sosioekonominen asema salli intiaanien kanssa pariutumista. En osaa tätä paremminkaan sanoa. Niin se vain on. Minkäs teet. Olen käynyt Maracaibojärven pohjoisosissa röttelöisissä intiaanikylissä jututtamassa heitä ja katsomassa kuinka he elävät. Useita heimoja pakkosiirrettiin Amazonasin alueelta 40, 50-luvulla koska katsottiin, että heidän tulee asua kaupungeissa ja ”sivistyä”. Se meni niin pieleen kuin vain voi mennä. He eivät ole koskaan sopeutuneet kaupunkielämään, he elivät luonnon kanssa tasapainossa viidakossa. Jos heidän olisi annettu olla rauhassa, he olisivat hyvinvoivia heimo-yhteisöjä tänäkin päivänä. Onneksi joitakin säästyi.

Kiitos myös itsellesi. Kommenttisi kiinnittivät huomioni jo kauan sitten. Olet selvästikin sivistynyt sillä käytät mielestäni upeasti suomen kieltä etkä jankuta samoja asioita kommentista toiseen.

Ten una buena noche! Y, te mando un abrazo desde la distancia segura.