Uusruotsalaiset gangsterijengit ovat aloittaneet Suomen valloituksen kakkosvaiheen. Pohjois-Ruotsiin perustetaan koko ajan tukikohtia, joiden kautta Suomeen salakuljetetaan suuria määriä huumeita.

Kysyntä Suomessa kasvaa, ja sitä tukevat vielä erityisesti valuuttakurssit. Euro on tällä hetkellä erittäin vahva verrattuna kruunuun, joten kun tekee kauppaa kruunuista euroon, niin katteeseen tulee ikään kuin ylimääräistä extraa.

Umeåssa, Luleåssa ja Bodenissa on suuria välivarastoja, jonne huumeita tuodaan tai rahdataan eteläisestä Ruotsista. Sieltä tavara jatkaa joko autoilla tai julkisilla kulkuvälineillä reppu selässä rajan yli Suomen puolelle.

Ruotsin puolella gangsterit joutuvat tekemään monenlaisia varmistuksia, kun tavaraa liikutellaan. Nimittäin Ruotsin poliisilla on olemassa ns. liikennerikosyksikkö, joka ei nimestään huolimatta ole perehtynyt suoraan ylinopeuksiin tai kuluneisiin renkaisiin, vaan yksiköt seulovat liikenteestä epäilyttäviä autoja. Jos henkilöllä on rikosrekisterissä merkintä huumausaineista, niin melko todennäköisesti liikennerikosyksikkö, jos sattuu ajamaan henkilöä vastaan, tekee nopean pistotarkastuksen. Näin pyritään seulomaan liikenteessä liikkeellä olevia huume-eriä.

Tietenkin tämä on vain hidaste, sillä kuljetukset tapahtuvat moninaisin keinoin ja alamaailma tietää tämän riskin.

Suomi houkuttelee Norjan lisäksi tietenkin se, että huumeista ja etenkin kokaiinista saa Suomen puolella hyvän hinnan verrattuna Ruotsiin. Kun tavara saapuu Suomen puolelle, niin se jaetaan nopeasti pelipaikoille myytäväksi. Tässä vaiheessa tavaraa ei enää seisoteta tyhjän panttina jossain varastossa.

Uusruotsalaisilla ja uussuomalaisilla liigoilla on se etu verrattuna kantaväestön gangstereihin, että heillä on yhteinen kieli jokaisessa maassa. Lisäksi jokaisessa maassa asustelevat henkilöt osaavat paikallista kieltä, joten tämä antaa valtavan etulyöntiaseman.

Lopuksi kun tavara on myyty, niin porukka kerää rahat ja ne viedään matkalaukuissa takaisin Ruotsiin. Kierros on tehty.