Kun monikulttuurisuus saapuu kuntosalille, niin salikulttuuri romahtaa. Kuntosali muuttuu kehitysmaista tulleiden miesten olohuoneeksi, jonne kantaväestöä ei enää huvita tulla.

Ruotsalaisilla saleilla on yleisesti sama käytöskulttuuri kuin suomalaisillakin saleilla. Nämä ovat kirjoittamattomia lakeja, joita useimmat noudattavat. Tällaisia tapoja ovat ”kohtelias käytös”, joka tarkoittaa muiden huomioimista.

Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että puhelimiin ei huudeta naamat punaisina kaiutinpuheluja. Äärimmäisen harvoin joku kantalainen toimiikin näin, nopeita handsfree puheluita saattaa nähdä tai lyhyitä vastauksia, että ei voi puhua. Mutta todella harvoin kukaan puhuu keskellä salia kaiutinpuhelua.

Monikulttuurisella salilla tämä käytöskoodi lakkaa olemasta. Monikulttuurisuusmaskotti saattaa laittaa puhelimen kaiuttimelle, ja tepastella juoksumatolla puoli tuntia. Siinä samalla jolkotellessa vaihdetaan kuulumisia videopuhelun muodossa naama huudosta punaisena niin, että kaikki varmasti kuulevat. Yhtä lailla puhelin saatetaan laittaa johonkin telineeseen ja siinä samalla, kun vähän heilutellaan käsiä, keskustellaan muina miehinä kaikkien kuullen. On myös ihan yleistä, että joku kulkee pitkin salia käsi ojossa puhuen videopuhelua sen ajan, minkä salilla viettää. Jos tällaiselle henkilölle sanoo, että voitko laittaa kaiuttimen kiinni tai hankkia handsfreen, niin vastaus on vihamielinen, että älä kuuntele. Hanki korvatulpat.

Yksi salin hyviä tapoja on kuivata treeniteline jos hikoilee paljon ja telineen purkaminen. Penkki pyyhkäistään paperilla ja pesunesteellä kuivaksi seuraavaa varten. Lisäksi painot nostetaan takaisin telineeseen. Seuraava näkee, että teline on vapaa. Monikulttuurisella salilla tämäkin sääntö lakkaa olemasta. Monikulttuurisuusmaskotti jättää painot telineeseen ja penkin hiestä märäksi ja yksinkertaisesti vain poistuu paikalta. Seuraava treenaaja joutuu arpomaan, että olikohan teline varattu, koska siinä on painot tangossa ja penkki märkä kuin Niagaran putous. Oksennusta tulee suuhun, kun huomaa maskotin hikoilleen paskaista hikeään ympäriinsä ja jättää ne muiden siivottavaksi.

Yleisesti kantalainen treenaaja purkaa ja siistii telineet treeninsä jälkeen, joskus harvoin saattaa nähdä, että joku jättää painoja telineeseen. Mutta monikulttuurisuussalilla tämä on enemmän sääntö kuin poikkeus.

Salikulttuurin tuhoisimmista ilmiöistä on valtava maskottien lauma, joka tulee salille viettämään aikaa. Sinne ei tulla varsinaisesti treenaamaan, vaan istuskelemaan telineisiin, mölisemään naamat punaisina ja kuuntelemaan Tiktok-tansseja – tietenkin kaiuttimet täysillä. Tunnelma muuttuu kaaosmaiseksi kun paikan valtaa adhd-tunnelma. Adhd-kaaos latistaa kenen tahansa tunnelman tehokkaasti ja mielessä on sen jälkeen lähinnä zyklon-kaasun tiputtaminen tilaan.

Tällainen monikulttuurisuuskaaos imee myös tehokkaasti ihmisestä kaiken energian. Kun kuuntelet aikansa sitä kaaosta ja jengi lopulta poistuu, niin henkilölle jää tyhjä alakuloinen olo, kaikki energia on varastettu.

Joskus kun olet menossa salille ja näet, että sinne on saapunut monikulttuurisuus, niin joudut yksinkertaisesti kääntymään ovelta takaisin. Kun tiedät mitä siellä odottaa, niin parempi vai alistua ja siirtää sen päivän salireissu myöhemmäksi, eikä ottaa negatiivista asennetta loppuillaksi.

Ärsyttäviä tapoja on lisää. Monilla saleilla ei ole miehitystä iltaisin, mutta sinne pääsee sisälle 24/7 henkilökohtaisella kortilla. Maskotit ovatkin hankkineet kimpassa yhteisen kortin ja yhdellä ovenavauksella sisälle saattaa tulla kahdesta useampaan maskottia. Siinä saattaa kantalaisella päästä kirous. Itse maksat tunnollisesti sen 30-50 euron kuukausimaksun, ja sitten huomaat, että maskottilauma tulee yhdellä kortilla sisälle. Jos näistä teet valituksen, niin eipä ne salifirmat uskalla edes puuttua niihin, vaikka varmasti tietävät aivan tarkkaan ketkä sinne tulevat laumassa yhdellä kortilla.

Jos näistä salikulttuuria latistavista ilmiöistä pitäisi nostaa se yksi ärsyttävin, niin omasta mielestä juuri tuo laumailmiö. Aikuiset miehet tulevat viettämään aikaa salille ja muuttavat tunnelman mölinällään aivovammaiseksi tunnelmaksi.

Ruotsissa joutuu todella tarkkaan valitsemaan salin. Yleensä kannattaa suosia cityn saleja, sillä niissä monikulttuurisuutta ei ole niin paljon kuin lähiöissä. Kannattaa myöskin valita sellainen sali, jossa on miehitys koko sen aukiolonsa ajan. Yksi kauheimmista saleista, jossa olen käynyt, on Sollentunan keskustan sali. Miehitysaikana henkilökuntana oli kaksi huivinaista, joista huomasi, että eivät tienneet kuntoilusta mitään. Olivat olleet ruoka-aikana kotona. Iltaisin kun salilla ei ollut henkilökuntaa, niin maskotit tulivat sinne lämmittelemään, puhumaan videopuheluitaan ja seurustelemaan kaveriensa kanssa. Ei siellä yksinkertaisesti voinut käydä.