Jotkut väittävät, että islamin vastavoima – ja Euroopan pelastus islamilta – on kristinusko. Tämä on virhetulkinta. Vain ja ainoastaan puhtaalla ateismilla on aseet islamia vastaan.

Islamin vaikutus kasvaa jyrkästi ympäri Eurooppaa. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan ole kyse uskonnon leviämisestä siinä mielessä, että yhä useampi kääntyisi islamiin. Islam kasvaa lähes yksinomaan korkean syntyvyyden kautta – toisin sanoen siksi, että muslimit synnyttävät uusia muslimeja, joilla ei syntymänsä jälkeen ole mahdollisuutta erota islamista.

Islam on jyrkkä uskonto – tai hallintomalli – jossa yksilöllä ei ole sananvapautta tai muita länsimaissa arvostettuja oikeuksia. Islam ei myöskään kehity tieteellisesti, taiteellisesti tai filosofisesti, koska koraanin käskyt ja ohjeet ovat muuttumattomia: niitä ei voi, eikä saa, kyseenalaistaa.

Lisäksi muslimeilla on usein kaikkivoipaisuuden harha, joka on huomattavasti voimakkaampi kuin esimerkiksi kristityillä.

”Pehmeä” kristinusko ja sen kuvitteleminen islamin vastavoimaksi on kuin tahallaan avaisi kanatarhan oven, kun kettu hiiviskelee pihamaalla.

Uskonnollinen näkökulma

Kristinusko ja islam ovat molemmat monoteistisia uskontoja, joilla on teologinen ja missionäärinen kilpailusuhde. Kumpikin pitää omaa oppiaan ainoana totuutena Jumalasta ja pelastuksesta. Islam ja kristinusko ovat tavallaan kolikon eri puolia – mutta eivät täysin vastakkaisia, vaan saman puolen eri kulmia.

Kristinuskon ainoa etu on siinä, että se on käynyt läpi reformeja. Kiivaintakaan kristittyä ei nykyään tarvitse pelätä. Jehovan todistajat ovat lähinnä huvittavia rukouspyyntöineen. Kun taas jyrkän muslimin perässä tulee verivana ja vainajajoukko.

Näin ollen ateismi pysäyttää molempien etenemisen. Ateisti kiistää kaikkien jumalien olemassaolon – myös allahin – ja pitää islamin ja kristinuskon yliluonnollisia väitteitä järjettöminä.

Yhteiskunnallinen näkökulma

Kristinusko ja islam ovat molemmat olleet – ja ovat yhä – mukana monien valtioiden lainsäädännössä ja hallinnossa. Islamilaisesta näkökulmasta länsimaiden maallistuminen on islamin normien vastaista. Muslimien mielestä länsimaalaiset ovat heikkoja, koska heillä ei ole enää omaa uskontoa.

Ateismi taas liittyy sekularismiin, jota islamissa vihataan vielä enemmän kuin kristittyjä. Sekularismi tarkoittaa valtion ja uskonnon erottamista toisistaan. Ateistien ajama sekularismi saa usein muslimit raivon partaalle – erityisesti siksi, että ateisti vaatii, toisin kuin kristitty, islamilaisen lain poistamista yhteiskunnan normeista.

Kristinusko ei enää pysty kilpailemaan islamin kanssa. Sen löysä, pullantuoksuinen versio ja myötäilevä suhtautuminen islamiin eivät riitä.

Poliittinen näkökulma

Eurooppalainen oikeisto näkee kristinuskon usein symbolisena vastavoimana islamille – vaikka monet heistä eivät ole itse uskonnollisia. Tästä esimerkkinä on lestadiolaisuuden viimeaikainen ihailu sosiaalisessa mediassa – aivan kuin lestadiolaismafia olisi jokin ratkaisu islamisaation uhkaan.

Ateismi ja sekularismi ovat kuitenkin olennaisia välineitä uskonnollisen vaikutusvallan vähentämiseksi julkisessa elämässä. Niin kauan kuin uskonnonvapaus on olemassa, islamin vaikutusta ei voi aidosti vähentää lisäämällä kristinuskon näkyvyyttä.

Jos siis halutaan kitkeä islam Euroopasta, se edellyttää kaikkien uskontojen aseman heikentämistä.