Jos tykkää ”urbaanista romantiikasta”, ja liikkuu Tukholmassa, kannatta käväistä Kymlingen metroasemalla. Se on ns. haamuasema. Asema, joka ei ole käytössä.

Kymlingen metroasema sijaitsee Tukholman metron sinisellä linjalla Hallonbergenin ja Kistan välillä. Tarkasti ottaen sijainti on Sundbybergin kunnan puolella, mutta kaupungin raja Tukholmaan menee sadan metrin päässä asemasta Kistaan päin.

Asema rakennettiin 70-luvulla samaan aikaan kuin Kistan asema ja Kymlingeen oli tarkoitus tulla iso asumislähiö Kistan tapaan. Jostain syystä Kymlinge jäi kuitenkin rakentamatta ja kun metroasemallakaan ei ollut käyttöä, niin sitä ei otettu koskaan käyttöön. Asema on kuitenkin olemassa puoliksi maan alla.

Itse sana Kymlinge tulee alueella vielä 70-luvun alkuun sijaitsevasta maatilasta, ihan samaan tapaan kuin Kista (Kistasta lopussa ruotsalainen puujalkavitsi). Nykyruotsissa kymlingellä voidaan tarkoittaa esimerkiksi juuri aavemaista tyhjää metroasemaa, jossa kummitukset hiippailevat.

Kymlingen metroasema on siirtynyt urbaanilegendatarinoihin, jonka mukaa Tukholman metrossa kulkee erityinen metro, Silverpilen. Elävät eivät voi nähdä metroa, mutta kuolleet matkustavat sillä. Ja sillä on vain yksi pysähdyspaikka, Kymlingen metroasema. Edelleen urbaanilegenda kertoo, että tiettynä päivänä syksyisin, metron alle hypänneet itsemurhaajat kokoontuvat Kymlingen asemalle juhlistamaan kuolemaansa. Mene ja tiedä onko totta, olen tuon aseman ohittanut päivittäin ainakin viiden vuoden ajan, enkä ole koskaan siellä nähnyt ristin sielua. Ei kuolleita, ja yhtä vähän eläviä.

Asema on siis autio, ja sen sisäänkäynti on peitetty maalla. Mutta koska aseman Tukholmanpuoleinen pääty on avoin, niin asemalle pääsee sisään aitojen yli jos haluaa. Eipä asemassa sinänsä ole mitään ihmeellistä. Kun siellä kävelee, niin se on ihan perus tukholmalainen metroasema, jossa on portaat ulos, tosin eivät johda mihinkään. Olen pari kertaa kiivennyt aitojen yli katsomaan mitä siellä on.

Asema kerää ajoittain ”tutkimusmatkailijoita”, kovimmat tallustavat muutaman sadan metrin pätkän tunnelia Kistan suuntaan. On mielenkiintoinen paikka tavallaan, tosin itse pidän mielenkiintoisempana urbaanipaikkana Västra Skogen-nimistä metroasemaa, jossa Akallaan ja Hjulstaan menevät metrot liittyvät samaan cityyn menevään linjaan. Västra Skogenissa nimittäin on ison puoleinen maanalainen risteysasema, jossa jos on valot päällä, niin siinä on erityisesti jotain aavemaista.

Ja loppuun se kista-vitsi. Kista tulee siis sanoista Ki ja sta. Eli suomeksi Ki-kylä tai jotain. Ruotsi on täynnä näitä -sta-loppuisia paikannimiä. Kista tarkoittaa myös ruumisarkkua. Ainoa ero on miten sanan lausuu; ruumisarkku lausutaan suurinpiirtein si(i)sta, eli lyhyt 1,5 kertainen i. Kaupunginosa taas piiiiitkällä iillä ja mitä mitä sihisevampi sh-äänne alkuun sitä parempi: shiiista (mitä pidempi ii- sitä tukholmalaisempi). Teinipoika Johan oli tullut maaseudulta potkupallo-otteluun Tukholmaan ja yöpaikkaa ei ollut tiedossa. Johan lupasi lähettää äidilleen kuitenkin viestin kun saa yöpaikan.

Puhelimesta kuitenkin loppui akku ja Johanin kaveri lähetti Johanin äidille viestin: Johan ligger i kista. Ehe ehe.

Yksi suomalaisvitsi vielä loppuun. Johanilla oli suomalainen kaveri ja aina kun hän soitti suomalaiselle, niin hänellä ei ollut koskaan aikaa puhua. Hän sanoi aina ”myöhemmin”. Ehe ehe. Suomalainen kun sanoo ”tjänare”, eli terve, niin se kuulostaa ruotsalaisen korvassa ”senare” eli myöhemmin. Sillä on vissi ero lausutaanko se senare tai Tsheenare.

Tuon tjänaren tukholmalaisversio on tjäna tai vielä citympu tja.

Mitä mieltä raati, oliko lämmintä lätinää?

 Loading ...