Suomalaisille kryptosijoittajille on tiedossa kiinnostavia uutisia. Suomessa valmistaudutaan nimittäin parhaillaan uuteen kryptovaluuttojen sääntelymalliin, sillä verohallitus lanseeraa kansainvälistä tietojenvaihtoa parantavan Crypto‑Asset Reporting Frameworkin (CARF) vuonna 2026. CARF-sopimuksen myötä kaikki kryptovaluuttapalveluntarjoajat joutuvat raportoimaan viranomaisille yksityiskohtaisesti asiakkaidensa tapahtumista, kuten esimerkiksi bitcoinin ostaminen ja myyminen. Bitcoin ja Ethereum ovat suurimmat ja tunnetuimmat nimet, mutta kaikki muutkin kryptovaluutat ovat mukana tässä kuvioissa.

Sopimuksen tavoitteena on selkeyttää kryptomarkkinoita, tehostaa alan läpinäkyvyyttä ja torjua rahanpesua. Tämän uudistuksen myötä Suomi on kehityksen kärkijoukoissa kryptosääntelyssä, sillä maamme on ensimmäisten joukossa EU:n sisällä ottamaan tämän sopimuksen käyttöön. Näytämme näin tietä noin 48 muulle sääntelyalueelle, jotka pyrkivät samaan vuoden 2027 puolella.

Verotus on osasyy CARF-sopimuksen käyttöönottoon. Kryptomarkkinat on aikoinaan tunnettu villin lännen meiningistä, sillä ne ovat olleet pitkälti sääntelyn ulkopuolella. Tämän uudistuksen myötä pyritään siirtymään kohti tiukempaa valvontaa myös verotuksen näkökulmasta. Käytännössä CARF antaa verottajalle enemmän työkaluja kryptotulojen jäljittämiseen. Tähän asti Suomessa merkittävä osa kryptovarojen myyntituloista on lipsahtanut verotuksen ulkopuolelle, mutta jatkossa verottajan koura kurkottaa paljon pidemmälle kryptotulojen perään.

Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa palveluntarjoajille, jotka tunnetaan myös englanninkielisellä lyhenteellä CASP (crypto asset service providers)? Muutokset ovat merkittäviä, sillä tämän käytännön myötä firmojen täytyy pystyä keräämään ja säilyttämään suuri määrä käyttäjätietoja sekä raportoimaan tapahtumat veroviranomaisille tehokkaasti. Tämä vaatii paitsi lisää työtä, myös huomattavia kustannuksia, jotka tuntuvat varsinkin pienempien tekijöiden budjetissa. Jos palveluntarjoaja ei pysty vastaamaan näihin haasteisiin, se saattaa saada sakkoja tai joutua lopettamaan toimintansa tyystin.

CARF-sopimuksen kriitikoita mietityttääkin, miten innovaatio ja sääntely saadaan tasapainoon. Koko kryptovaluutan alkuperäinen idea oli tarjota asiakkaille anonymiteettia ja toimia ilman keskitettyä valvontaa, joten puritaanien mielestä tiukka sääntely valtion puolelta toimii virtuaalivaluutan alkuperäistä visiota vastaan. Tiukempi raportointi parantaa sijoittajien suojaa ja pitkällä tähtäimellä se voi kasvattaa markkinoiden toimintavarmuutta, mutta se tuottaa haasteita varsinkin pienille ja uusille yrityksille. Esimerkiksi startup-yrityksillä ja Web3-kehittäjillä voi olla hankaluuksia mukautua uuteen sopimukseen rajallisten resurssien takia. 

Uudistus perustuu yhä vahvempaan sitoutumiseen rahanpesua vastaan, sillä sen tarkoituksena on suojata kryptovaluutta-alaa rikolliselta toiminnalta. Virtuaalivaluutat eivät ole enää pienen piirin marginaalinen juttu, vaan ne ovat yhä enemmän osa tavallisten ihmisten arkea. Kryptovaluuttoja voi käyttää maksuvälineenä yhä useammissa tilanteissa, kuten vaikkapa luksusmatkojen maksamisessa. Kryptojen arkipäiväistyminen tekee kuitenkin myös rikollisten työstä helpompaa, sillä potentiaalisia uhreja on huomattavasti enemmän. Kryptovaluuttaan liittyvät rikokset, kuten huijaukset ja varkaudet, huolettavatkin hallituksia ympäri maailmaa.

Esimerkiksi Etelä-Korea on ottanut viime aikoina merkittäviä askeleita virtuaalivaluuttojen sääntelyn suhteen, mikä on herättänyt monet muutkin maat peräänkuuluttamaan voimakkaan ja tehokkaan sääntelyn tarvetta. Suomen linja kryptosääntelyn suhteen on osa isompaa kokonaisuutta. EU-tasolla ollaan menossa kohti yhtenäisempää ja tiukempaa valvontaa sekä perinteisillä rahoitusmarkkinoilla että kryptopalveluissa. Yhteistyöverkostot, joissa yli 48 maata aikoo jakaa kryptovarojen tietoja vuoteen 2027 mennessä, korostavat sääntelykehityksen kansainvälistä luonnetta. 

Suomen valinta ottaa CARF voimaan ensimmäisten joukossa asettaa maamme uudenlaiseksi malliksi kryptosääntelyn kentällä. Tiukemman raportointivelvoitteen myötä markkinoiden läpinäkyvyyttä lisätään ja rahanpesun riskejä pyritään torjumaan entistä tehokkaammin. Täytyy kuitenkin pyrkiä varmistamaan, ettei liiallinen byrokratia käänny itseään vastaan ja tukahduta markkinoiden innovatiivista luonnetta.