Ruotsiin syntyi Tidö-hallituksen tiukentuneen maahanmuuttopolitiikan myötä erikoinen ilmiö: koska hallituksen maahanmuuttopolitiikalta puuttui selkeä oppositio, niin nyt useimmat kunnat ovat nousseet kapinaan.

Lundin yliopiston tutkija kirjoittaa Dagens Nyheterin keskustelupalstalla uudesta isommasta ilmiöstä, joka syntyi lähes kuin yhteisymmärryksestä kuntapoliitikkojen keskuuteen. 82 % kunnista katsoo, että jatkuva pakolaisten vastaanottaminen edistää myönteisesti kunnan kehitystä, kun taas vain 2 prosenttia arvioi sen vaikuttavan kielteisesti.

Pakolaisten vastaanoton hyödyiksi mainitaan erityisesti väestökehitys, työvoiman saatavuus, eettiset ja sosiaaliset näkökulmat sekä talouskasvu.

Artikkelissa todetaan, että maahanmuuttajat nähdään kunnissa ”välttämättömänä resurssina”– suomalaisittain ilmaistuna – ruotsalaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle, elinkeinoelämälle ja yhteiskunnalle kokonaisuutena. Tätä kuvaa se, että yli joka kolmas kunta katsoo, että sillä on sekä edellytykset että tarve ottaa vastaan yhä enemmän juuri-maahan-tulleita. Nyt jo joka neljäs on pyytänyt lisää sijoituksia omalle alueelleen.

Kirjoittajat painottavat, ettei kyse ole vain harvaan asutuista tai erityisen heikossa asemassa olevista kunnista. Päinvastoin, asiaa käsitellään ”pragmaattisesti ja paikallispatrioottisesti”. Paikallispolitiikan kuvataan keskittyvän ”oikeiden ongelmien ratkaisemiseen”, kun taas valtakunnanpolitiikkaa kritisoidaan strategisesta pelistä ja aiemmin äärimmäisinä pidettyjen kantojen normalisoinnista.

Artikkelin mukaan rajoittavan maahanmuuttopolitiikan seuraukset ovat jo nähtävissä, ja tulevaisuuden ennusteet osaavan työvoiman saatavuudesta ovat ”sysimustat”. Tilastoilla havainnollistetaan maahanmuuton merkitystä: yli puolet vanhustenhuollon hoiva-avustajista ja noin 40 prosenttia lääkäreistä ja hammaslääkäreistä on ulkomailla syntyneitä. Ilman maahanmuuttoa ”ruotsalainen hyvinvointi ei selviäisi tehtävästään”.

Lopuksi artikkeli korostaa myös moraalista näkökulmaa. Kirjoittajien mukaan ”vapaaehtoinen” palauttaminen lietsoo rasismia ja on loukkaus niille, jotka ovat paenneet sortoa ja sotaa. Samalla muistutetaan, että ”maahanmuutto hyödyttää yhteiskuntaa, johon ihmiset pakenevat”, eikä maahanmuuttajien tulisi joutua elämään hallituksen armolla. Kunnat esiintyvät artikkelissa käytännön kokemukseen ja tutkittuun tietoon nojaavana vastavoimana hallituksen linjalle.

Itse uskon, että tämä sama ilmiö syntyi myös Suomeen. Ruotsin kunnanisät siis vähän kuin kapinoivat hallituksen toimia vastaan, eivätkä halunneet tarjota hallituksen tarjoamaa kotiinpaluun mahdollisuutta kunnissa notkuville joutomiehille. Suomessa vastavoima on vähän samankaltainen: jokainen kynnelle kykenevä taho puolustaa tällä hetkellä maahanmuuttoa vaikka lyöt minkälaisia lukuja käteen.

Muutoksen tuo kuitenkin vasta seuraavat vaalit, jossa maahanmuuttomyönteisyys tullaan lätkäisemään huippuunsa. Sosiaalidemokraateista keskustaan ja kaikki siitä vasemmalle tulevat kilpailemaan kuka kertoo parhaimman maahanmuuttosadun.

Ei kannata siis uppoutua kovin ruusuisiin kuvitelmiin. Ainakaan Ruotsi ei tule luopumaan maahanmuuttajistaan, vaikka maassa juuri tällä hetkellä on hetkellinen muutaman vuoden kestävä ”maahanmuuttajalama”. Kohta tulee taas wolttikuskia.