Neljä vuotta sitten kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, niin aika moni ajatteli, että Venäjä kävelee Ukrainan yli muutamassa viikossa. Niin varmaan luultiin Venäjälläkin.

Oliko sota, tai tarkemmin Venäjän hyökkäys nähtävissä, oli tai ei, mutta Venäjähän kiisti loppuun asti, että mitään invaasiota ei ole suunnitteilla. Tietenkään Venäjä ei olisi tätä etukäteen myöntänytkään, sehän on selvää. Joka tapauksessa rajan yli mentiin.

Sodan kulun voi jakaa muutamaan eri vaiheeseen. Alkushokki oli se vaihe, kun Venäjä vyöryi rajan yli. Vaikutti, että Kiovaan mennään heittämällä. Pohjoisen teillä oli valtavia kolonnia. Tämä oli  hyökkäysvaiheen ensimmäinen jakso.

Sitten tuli muutamassa jaksossa venäläisten perääntyminen. Ensin pohjoisessa, sitten Harkovan suunnalla ja lounaissuunnalla Hersonista perääntyminen. Näihin aikoihin räjäytettiin myös Kakhovkan pato Dnepr-joessa, jonka vaikutus oli luokkaa luonnonkatastrofi. No, pieniä ne on silakat joulukaloiksi, sillä koko Itä-Ukraina on asumis- ja kulkukelvotonta seutua parin seuraavan sukupolven ajan.

Sen jälkeen olivat isot Bakhmutin taistelut ja suurin piirtein näistä ajoista rintamalinjat ovat olleet siinä missä ne nyt ovat. Viime viikkojen aikana Ukraina on saanut vallattua takaisin alueita, ei mitään suuria, mutta kuitenkin. Tässä taustalla oli Starlinkin sulkeminen, joka nollasi venäläisten joukkojen keskinäisen kommunikoinnin.

Nykytilanne on se, että on melko varmaa, että Ukraina ei voi saada sotimalla menetettyjä alueita takaisin. Toisaalta ihan samalla tavalla Venäjäkään pysty etenemään siten, että se saisi jonkun yhtäkkisen rynnäkön avulla vallattua radikaalisti suuria maa-alueita. Koska sota on muuttunut asemasodaksi, niin molemmat puolet ovat kaivaneet omien linjojensa taakse omat ”salpalinjansa”.

Ukrainalla esimerkiksi on etelästä pohjoiseen yhtenäinen puolustuslinja, joka on miinoitettu ja tukittu krokotiilin hampailla. Tämän linjan yli ei voi mennä jalan tai ajoneuvoilla. Venäjällä on omansa.

Sota on siinä mielessä poikkeuksellinen, että koska Venäjä ei voi saavuttaa menestystä rintamalla, niin se pyrkii rytkäyttämään Ukrainan selkärangan pommittamalla siviilejä. Ihan suoria ohjus- ja droneiskuja. Talven uusi keksintö on ollut pyrkiä tuhoamaan siviili-infra, eli kaukolämpökeskukset, sähköasemat jne. Kaupunkien asukkaat voivat olla päiväkausia ilman sähköä ja lämmitystä. 10 asteen kestopakkasella huoneisto on nopeasti kuin jääkaappi. Toki jokaisessa sodassa siviilejä pommitetaan, mutta tämä sota on melko poikkeuksellinen siinä suhteessa.

Toivotaan, että Ukraina vielä jaksaa.