Sattumalta tuli vastaan eräs juttu yhdeksän vuoden takaa. Mietin miten maailma on muuttunut niistä ajoista. Tuolloin Ruotsissa oli päällä kunnon turvapaikkapsykoosi.

Lainaan suoraa itseäni:

– – –

Viime kesänä (2017) sytytettiin Östersundissa Grytanin jättimäisessä vastaanottokeskuksessa tulipalo, jossa vokin urheiluvarasto kärähti kivijalkaa myöten. Jos jostakin ruotsalaisten erheestä voi oppia, niin tässä on kouluesimerkki.

Tekijä saatiin nopeasti kiinni ja hänet tuomittiin kahden vuoden vankeuteen ja karkotukseen. Tekijä oli siis vastaanottokeskuksen asukki. Teon yhteydessä mies oli uhannut tappaa vokin henkilökunnan ja muita ihmisiä.

Teon taustatekijät ovat mielenkiintoisia ja sieltä nousee se kammottava hyvien ihmisten tekemä virhe.

Ensinnäkin Grytanin vastaanottokeskuksessa ja Östersundissa on hyvin laajaa toimintaa pyörittävä vapaaehtoisjärjestö Hej Främling (Hei Muukalainen). Järjestö on tullut tutuksi siitä, että se järjestää Grytanin sotapakolaisille monenmoista puuhaa. Toiminta muistuttaa jonkinlaista elämyspuistoa.

Sotapakolaisia kuskataan talvisin moottorikelkkasafareille, poro- ja koira-ajeluille Jämtlandin vuoristoon, veneretkille virvelöimään, laskettelukeskuksiin laskettelemaan, eräretkille laavuille ja kuumailmapallolennoille.

Lisäksi järjestö ylläpitää sotapakolaisille erityistä urheilu- ja harrastepiiriä, jossa on viikon jokaisena päivänä ohjelmaa. Sen sponsoroi ruotsalainen veronmaksaja. On ilmaista kuntosalia, on maratonharjoittelua, sotapakolaiset saavat ohjattua hölkkää pururadalla tyttölöiden kanssa, on joogaa, vesijumppaa, allaspalloa, höyrysaunaa, hierontaa, kylpylää, uppopalloa ja herra ties mitä kaikkea, mitä ruotsalainen nainen nyt ikinä saattaa keksiä sotapakolaisille tarjottavaksi.

Vastaanottokeskuksen ympärille rakennettiin viime talveksi jopa oma luistinrata ja hiihtolatu, jotta afrikaanot ja arabiaanot oppisivat hiihtämään. Parasta kotouttamista näetsen.

Käytännössä sotapakolaisten päivät on täytetty mukavalla reippailulla, ruotsalaisten tyttölöiden kanssa yhdessäololla ihan kuin oltaisiin jollakin partioleirillä. Sotapakolaisuus on kuin projekti, tai jo sinällään elämän tarkoitus. Illalla kun menee nukkumaan niin seuraavaa päivää voi käydä mielessään: klo 10.00 allasjumppa, klo 12.00 Stinan tekemä hieronta, klo 14.00 kahdenkeskinen juttutuokio Malinin kanssa omien hyvien puolien kartoittamiseksi. ”Kyllä elämä Ruotsissa on ihanaa.”

Alla videolla Grytanin sotamiehet tanssivat piirileikkiä ruotsalaisten tyttöjen kanssa:

Järjestön puuhapetteri kirjoittaa tuhopolttotuomion jälkeen seuraavaa:

– Tekijän saama tuomio on surullista seurausta nuoren miehen epätoivosta ja psyykkisistä ongelmista. Nuori mies oli matkalla ruotsalaiseen yhteiskuntaan kun asia sai epämiellyttävän käännöksen ja mies sai kielteisen oleskelulupapäätöksen. Sen jälkeen aiemmin niin iloinen mies murtui ja menetti otteen asioihin. Lopputulos oli kaksi vuotta vankeutta ja karkotus. Joidenkin mielestä tuomio oli oikeudenmukainen, mutta meidän mukaan epäoikeudenmukaisuus sai traagisen lopun.

Eli, kun kehari teki tuhopolton, niin turvapaikka-aktivistit olivat suoraan sitä mieltä, että epäoikeudenmukaisuus, eli kielteinen oleskelulupapäätös oli syy tuhopolttoon.

Puuhapetteri jatkaa:

– Useimpien mielestä tekijän teko osoitti kiittämättömyyttä. Kun taas mielestämme pitää muistaa, että me, jotka olemme syntyneet Ruotsissa, meillä on aivan erilaiset elämän edellytykset kuin kolmansissa maissa. Sotapakolaiseksi lähtemistä ruotsalainen ei voi edes kuvitella, pakeneminen vaatii hirvittäviä voimia ja jatkaa elämistä toivossa. Tuolloin oleskelulupa on mahdollisuus uuteen elämään. Kun taas kielteinen päätös on paluu lähtöasetelmiin.

Ja vielä yksi kohta:

– Useimmat pakolaiset ovat jossain vaiheessa olleet alakuloisia, mutta sitä mukaa kun he ovat saaneet talon, ajokortin ja jopa työpaikan, on se osoitus siitä, että Hej Främlingin aktiviteetit ovat tärkeitä asioita, jotka pitävät oven auki yhteiskuntaan.

Ajatellaanpa asiaa tosiaankin sen sotapakolaisen näkökulmasta

Kun pakolainen on pari vuotta harrastanut, ja huomannut miten ainakin osa samassa vokissa asuneista miehistä on saanut oman asunnon ja jotkut jopa ruotsalaista pillua, niin voi vain kuvitella mikä pettymys negatiivinen päätös on.

Kaikki odotukset ilmaisesta loppuelämän kestävästä mukavasta elämästä rikkoontuu kerralla. Hän on siihen asti kahdessa vuodessa oppinut, että kaikki on ilmaista, aivan kaikki. Mistään ei tarvitse maksaa mitään. Kun tämä pumpulielämä rikkoontuu, voivat seuraukset olla mitä vaan. Västeråsissa tapettiin kaksi henkilöä Ikeassa, Grytanissa poltettiin varasto ja uhattiin tappaa kaikki.

Afrikaanolle ja arabiinolle syntyy yhteiskunnastamme aivan vääristynyt kuva jos hän elelee ensimmäiset pari kolme vuotta Grytanissa.

– – –

Näin siis vuonna 2017. On kyllä Ruotsissa ajat ja tavat muuttuneet noista ajoista. Enää ei voisi kuvitellakaan, että kehitysmaalaisille järjestettäisiin tuollaisia partioleirejä.