Vantaalla joulukuussa tehty tuhopoltto nosti nyt esille ns. crime as a service-ilmiön. Ilmiö on ollut Ruotsissa jo vuosikausia ja yhteiskunta on helisemässä sen kanssa. Mutta mitä sillä tarkoitetaan konkreettisesti.

Crime as a servicen voisi suomentaa tilausrikokseksi. Henkilö tilaa tietyn rikoksen kolmannelta tai jopa neljänneltä osapuolelta. Yleensä nämä ovat väkivaltarikoksia; murhia, pommi-iskuja tai tönkköpolvia. Teon motiivina voi olla kosto, velan viimeinen muistutus, velan kuittaus murhalla tai ihan vain rispektin puute. Periaatteessa motiivina voi olla mikä tahansa syy, tai ihan vain vihamiehensä pelottelu.

Rikoksista tehdään tarjous ihan kuin jostain huoneistoremontista. Tarjouksia löytää eri sosiaalisista medioista, kuten Telegramista. Ilmoitus voi olla tyyliin ”Nyt tarjolla murhakeikka Göteborgissa. Helppo homma, tekijälle maksetaan matkat, hankitaan keikka-auto ja piilopaikka. Palkkio 100 000 kruunua teon jälkeen käteen.”

Yleensä vielä etsitään alle 15-vuotiaita (toki uuden lakimuutoksen myötä alamaailma alkaa improvisoida tätäkin). Mutta toki kuka tahansa voi toteuttaa itse rikoksen.

Homma ei kuitenkaan yleensä enää mene näin suoraviivaisesti, että rikoksen toteuttaja ottaa suoraan yhteyttä tilaajaan. Toki tätäkin tapahtuu, mutta monesti asiassa on monta välikättä. Iso summa, monta ahnetta kättä välissä. Joku näkee tarjouksen ja ottaa sen vastaan 100 000 kruunusta. Seuraavaksi hän tarjoaa keikkaa alemmalle tasolle 70 000 kruunulla ja lyö omaan taskuun 30 laxia (Ruotsin kielessä: lax =1 000 kruunua). Tämä saattaa tarjota keikkaa itse tekijälle 10 000 kruunulla.

Jos keikka onnistuu, niin raha valuu alaspäin. Jos ei onnistu, niin rikoksen suorittaja jää velkaa seuraavalle taholle, se ylemmälle taholle ja se edelleen ylemmälle. Tästä seuraa yleensä taas joku konfliktikierre.

Itse tekijää, eli sitä 12-vuotiasta lasta saatetaan teon jälkeen uhkailla ja jättää palkkio maksamatta kokonaan, tai antaa palkkioksi tikkari. Lasta on helppo pelotella. Jos et ole hiljaa ja uliset, niin tapetaan sun äiti, isä, veljet ja sedät, onko selvä. Lapselle voidaan luvata esimerkiksi, että kun teet vielä yhden murhan niin pääset ikeestä. Epäonnisesta keikasta lapsi voi jäädä todella pahaan ikeeseen, eikä hän siitä omin neuvoin voi edes päästä irti. Yleensä irti pääsee kun lapsi lopuksi murhautetaan jonkun toisen lapsen toimesta. Näitä ikeeseen jääneitä lapsia käytetään gangsterijengeissä surutta hyväksi.

Ruotsissa värvätään aika paljon huostaanotettuja lapsia, ne ovat niin helppoja kohteita. Mutta ihan yhtä hyvin värvätään perus maahanmuuttajaperheiden lapsia. Kannattaa huomata se, että Rinkebyn kehitysmaataustaisilla lapsilla on ylipäätään aivan erilaiset tulevaisuuden haaveet kuin ruotsalaisilla lapsilla. Rinkebyssä ei haaveilla insinöörin tai autoasentajan urasta, vaan huumekauppiaan ja palkkamurhaajan urasta. Miedoimmillaan se voi olla gangstaräppärin urahaave.

Toki on tapauksia, jossa rikoksen toteuttajat saavat myös palkkioita. Tämä näkyy katukuvassa hyvin selvästi. Kun 15-vuotias neekeripoika käyttäytyy kuin maailman omistaja, päällä kalliit vaatteet ja kädessä uusin iPhone, niin tietää, että kyseessä ei ole tavallisen neekeriperheen vanhempien rahoittamia merkkitavaroita. Siellä taustalla on joku murha tai pommi-isku tai jotain.

Tämä crime as a service poikkeaa aivan radikaalisti ”oikeiden” rikollisten keskinäisestä toiminnasta. Joku suunnittelee rikoksen, esimerkiksi ennen vanhaan hyvän pankkiryöstön tai rahankuljetuskeikan. Keikka suunnitellaan viimeistä piirtoa myöten ja se myydään keikan toteuttajataholle. Suunnittelija saa onnistuneesta keikasta provision.

Näissä tapauksissa sunnittelijat olivat oman alansa ammattilaisia, sillä palkka riippui siitä kuinka hyvin keikan suunnittelee ja kuinka ammattilaiset palkkaa tekoa toteuttamaan.