Suomessa huomaa nopeasti, kuinka paljon ikkunoilla oikeasti on merkitystä. Sen ymmärtää yleensä talvella, kun ulkona on viisitoista astetta pakkasta ja jossain päin olohuonetta tuntuu pieni kylmä veto, vaikka lämpöpatterit ovat täysillä. Tai keväällä, kun ensimmäinen kirkas aamuaurinko osuu sisään tavalla, joka tekee koko asunnosta yhtäkkiä erilaisen.
Ikkunat ovat asia, jonka huomaa vasta silloin kun ne toimivat hyvin
Moni ajattelee ikkunoita vasta silloin, kun jokin alkaa häiritä arjessa. Usein kyse ei ole mistään suuresta ongelmasta. Huone vain tuntuu vähän viileältä. Kadun äänet kuuluvat enemmän kuin ennen. Tai ikkunan avaaminen tuntuu hankalalta joka ikinen kerta, kun asuntoa yrittää tuulettaa nopeasti.
Siksi yhä useampi suomalainen kiinnittää nykyään huomiota siihen, millaiset ikkunat kotiin oikeasti valitaan. Erityisesti Sivusaranoidut ikkunat ovat alkaneet kiinnostaa monia, koska ne tuntuvat sopivan hyvin juuri pohjoismaiseen arkeen.
Ehkä syy on siinä, että Suomessa kodilta odotetaan vähän eri asioita kuin monessa muussa maassa. Täällä ikkunoiden pitää kestää kosteutta, pakkasta, lämpötilojen vaihtelua ja jatkuvaa käyttöä vuodesta toiseen. Samalla niiden pitäisi pitää lämpö sisällä, päästää luonnonvalo sisään ja toimia ilman, että niihin joutuu kiinnittämään jatkuvasti huomiota.
Moni huomaa arvostavansa lopulta kaikkein eniten juuri helppoutta. Ikkunan pitäisi avautua luonnollisesti ilman monimutkaisia mekanismeja. Sen pitäisi tuntua tukevilta myös keskellä talvea. Ja ehkä tärkeimpänä — niiden pitäisi vain toimia normaalisti vuodesta toiseen.
Rakentamisessa näkyy muutenkin pieni muutos. Kaikki eivät enää etsi mahdollisimman näyttäviä tai teknisiä ratkaisuja. Yhä useampi haluaa kodin, joka tuntuu rauhalliselta ja käytännölliseltä myös pitkällä aikavälillä. Sellaisen, jossa arki toimii ilman jatkuvaa säätämistä.
Ikkunoissa tämä näkyy hyvin konkreettisesti. Jos koti pysyy tasaisen lämpimänä, huoneisiin tulee tarpeeksi luonnonvaloa eikä ilmanvaihto tunnu hankalalta, koko asunto tuntuu miellyttävämmältä ilman että asiaa edes ajattelee erityisesti.
Juuri tällaiset pienet asiat jäävät yleensä mieleen asumisessa kaikkein pisimpään. Harva muistaa myöhemmin, millainen trendikeittiö jollakin oli tai minkä väriset seinät olivat muodissa tiettynä vuonna. Sen sijaan ihmiset muistavat tunteen siitä, että koti oli valoisa talvellakin, siellä oli hiljaista ja siellä oli hyvä olla.
Siksi ikkunoiden merkitys ymmärretään Suomessa usein paremmin vasta ajan kanssa. Ne eivät ole kodin näyttävin osa, mutta ne vaikuttavat lähes kaikkeen, mitä asumisessa koetaan päivittäin.
Moni yllättyy myös siitä, kuinka paljon ikkunoiden toimivuus vaikuttaa kodin ääniin. Suomessa eletään suuri osa vuodesta niin, että ollaan paljon sisällä, ja silloin pienetkin asiat alkavat tuntua tärkeiltä. Jos ulkoa kuuluva liikenne, tuuli tai sade kantautuu jatkuvasti asuntoon, tunnelma muuttuu huomaamatta levottomammaksi.
Hyvin suunnitellut Sivusaranoidut ikkunat voivat tehdä kodista selvästi rauhallisemman tuntuisen ilman, että muutosta osaa heti selittää tarkasti. Usein sen huomaa vasta myöhemmin — koti tuntuu yksinkertaisesti hiljaisemmalta, lämpimämmältä ja mukavammalta viettää aikaa. Juuri tällaiset huomaamattomat erot ovat usein niitä, jotka vaikuttavat asumisen laatuun kaikkein eniten pitkällä aikavälillä.
Totta joka sana!! Ja tuollasiten sivusta sanaroitujen ikkunoiden pesukin on helpompaa. Varsinkin jos ja kun ne eivät ole järjettömän kokoisia joita joissain nykykodeissa suositaan.
Nykyään moniin uusiin taloihin rakennetaan isot lattiasta alkaen kiinteät suoraan talon runkoon uretaanilla kiinnitetyt lämpölasiyksiköt. Sen jälkeen ikkunat peitetään sälekaihtimilla, jotta ulkona kulkijat näe sisälle, myös lapsiperheissä ikkunat pitää jollakin konstilla suojata, ettei lapset lennä ikkunasta ulos. Pesu onnistuu vain robottipesimellä.
En tiedä mitä järkeä tässä on ?
Kuka edes haluaa tuollaisessa ansarissa asua? Ehkä vaan ne, joilla on halua näyttää, että on millä mällätä, eikä mikään vaatimattomamman näköinen kelpaa. Täytyy olla arkkitehdin suunnittelema, paljon lasia ja joka puolella terasseja, mutta jos sellaisesta oikeasti tykkää, niin mikäs siinä sitten…
Ei niin kovin pitkä aika sitten Ilta-Sannat julkaisi artikkelin, jossa juuri tuollaiseen ansariasuntoon muuttanut höpölityttö itki lohduttomasti.
Uusi koti oli niin iih iih ihanan ihana, kun sieltä näki niin ihanasti kaikkialle ulos.
Mutta nyt inhottavat ohikulkijat ovat alkaneet tuijottaa sisään, vaikka niillä ei ole siihen mitään oikeutta!!!
Ja nämäkin saavat äänestää.
Joo, sivusta ne Saksalaisetkin kippaavat ikkunat on saranoitu. Minä olen niiden vankkumaton kannattaja.
Keväällä ne voi kipata ylhäältä auki jolloin pirttiin virtaa katon kautta viileää ilmaa. Eikä jaloissa tunnu kylmältä. Kesällä ne saa auki kokonaan kun ei tarvitse osteskella suomalaisten ikkunoiden tapaan kahvoja joka laseihin. Ne tulevat mukana. Ja kesäöinä ne voi jättää kippiasentoon koska sieltä ei kukaan ryömi sisään.
Talvella ne nelilasisina ovat lämpöse. Alumiiniset pokat eivät mätän ja tekevät ikkunoista kevyet. Pokat on täytettu vaahdolla jolloin ne ovat puisia lmpöisemmät.
Siis… sivusta saranoidut kippaavat lasit.
Turussa Koulukatu 9 kivitalossa on sivusta kippaavat ikkunat. Helppo tuulettaa pihan puolelta. Ihmattelen, ettei tämmöisiä rakenneta uusiin taloihin.
Ai niin, grynderien voitot pienenisivät.
Totta joka sana!! Ja tuollasiten sivusta sanaroitujen ikkunoiden pesukin on helpompaa. Varsinkin jos ja kun ne eivät ole järjettömän kokoisia joita joissain nykykodeissa suositaan.
Nykyään moniin uusiin taloihin rakennetaan isot lattiasta alkaen kiinteät suoraan talon runkoon uretaanilla kiinnitetyt lämpölasiyksiköt. Sen jälkeen ikkunat peitetään sälekaihtimilla, jotta ulkona kulkijat näe sisälle, myös lapsiperheissä ikkunat pitää jollakin konstilla suojata, ettei lapset lennä ikkunasta ulos. Pesu onnistuu vain robottipesimellä.
En tiedä mitä järkeä tässä on ?
Kuka edes haluaa tuollaisessa ansarissa asua? Ehkä vaan ne, joilla on halua näyttää, että on millä mällätä, eikä mikään vaatimattomamman näköinen kelpaa. Täytyy olla arkkitehdin suunnittelema, paljon lasia ja joka puolella terasseja, mutta jos sellaisesta oikeasti tykkää, niin mikäs siinä sitten…
Ei niin kovin pitkä aika sitten Ilta-Sannat julkaisi artikkelin, jossa juuri tuollaiseen ansariasuntoon muuttanut höpölityttö itki lohduttomasti.
Uusi koti oli niin iih iih ihanan ihana, kun sieltä näki niin ihanasti kaikkialle ulos.
Mutta nyt inhottavat ohikulkijat ovat alkaneet tuijottaa sisään, vaikka niillä ei ole siihen mitään oikeutta!!!
Ja nämäkin saavat äänestää.
Joo, sivusta ne Saksalaisetkin kippaavat ikkunat on saranoitu. Minä olen niiden vankkumaton kannattaja.
Keväällä ne voi kipata ylhäältä auki jolloin pirttiin virtaa katon kautta viileää ilmaa. Eikä jaloissa tunnu kylmältä. Kesällä ne saa auki kokonaan kun ei tarvitse osteskella suomalaisten ikkunoiden tapaan kahvoja joka laseihin. Ne tulevat mukana. Ja kesäöinä ne voi jättää kippiasentoon koska sieltä ei kukaan ryömi sisään.
Talvella ne nelilasisina ovat lämpöse. Alumiiniset pokat eivät mätän ja tekevät ikkunoista kevyet. Pokat on täytettu vaahdolla jolloin ne ovat puisia lmpöisemmät.
Siis… sivusta saranoidut kippaavat lasit.
Turussa Koulukatu 9 kivitalossa on sivusta kippaavat ikkunat. Helppo tuulettaa pihan puolelta. Ihmattelen, ettei tämmöisiä rakenneta uusiin taloihin.
Ai niin, grynderien voitot pienenisivät.