Rasistin kannattaa opetella yksi perustavanlaatuinen sääntö, jos sitä ei vielä hallitse. Nimittäin väistämättömyys. Mutta mistä ihmeestä on kysymys?

Rasistin perussääntö numero yksi on: älä väistä. Suomalaisethan yleensä väistelevät toisiaan ilman sen kummempia ongelmia. Kävellessä kaduilla, rappusissa, käytävillä jne. Tämä on koodattu kulttuuriin eikä kukaan edes kiinnitä siihen huomiota. Jos kaksi suomalaista kävelee toisiaan vastaan lumihangessa, jossa on kapea polku, niin suomalaiset väistävät toisiaan siten, että molemmat astuvat toisen jalkansa hankeen. Tai toinen väistää ja antaa tietä. Kohtaaminen tapahtuu hyvässä hengessä. Suomalaiselle ei siis ole mikään kunniakysymys väistää toista suomalaista.

Mutta kun vastaantulija muuttuu astetta ruskeammaksi, ja tämän kotimaassa on enemmän hiekkaa kuin lunta, ja jossa vallalla on kunniakulttuuri, niin enääpä tällaiset kohteliaisuus- ja väistämissäännöt eivät päde. Varsinkin islamilaisesta kunniakulttuurista tullut mieshenkilö kuvittelee aina olevansa jumalasta seuraava. Hän ei väistä. Samalla tavalla kuin suomalaisten kohteliaisuussäännöt on koodattu kulttuuriin, niin kunniakulttuuriin on koodattu väistämättömyys.

Teepä tietoinen testi paikassa, jossa on paljon joukkosaapujia. Kävele ympäriinsä ja tarkkaile omaa käytöstäsi ja vastaantulevien saapujien käytöstä. Saatat huomata sellaisen ilmiön, että sinä väistät ja saapuja ei tee elettäkään väistääkseen. Kun kaksi suomalaista henkilöä on törmäyskurssilla niin väistäminen tulee luonnostaan. Kunniakulttuurimiehelle väistämättömyys tulee ihan samalla tavalla luonnostaan.

Tee sen jälkeen uusi testi. Tällä kertaa älä väistä. Kävele päin. Mitä tapahtuu? Joukkosaapuja aloittaa rähinän. Rispektiä on loukattu. Kunniakulttuurista tulevat miehet loukkaantuvat todella helposti. Yksin tämä väistämättömyys riittää, että egoa on ”loukattu”. Kunniakulttuurimies vetää ämmämäisen draaman päälle, kuin pahainen draamakuningatar. Ruotsissa näitä kutsutaan ”lättkränkta män”, helpostiloukkaantuvat miehet.

Kunniakulttuurissa elävien miesten elämä perustuu siis siihen, että mies ei menetä kasvojaan. Pienimmästäkin ”loukkauksesta” vedetään hertsit, rispekti on saatava takaisin. Mutta yleensä se on vain draamaa.

Kun rasisti nyt kävelee päin, ja alkaa se draama, ei kannata pelätä, sillä siinä ei ole mitään pelättävää. Ei kehis käy päälle, vaan se vain kiukkuaa loukattua egoaan kuin pikku huoruli. Sille voi ja pitää nauraa.

Ongelma on juuri siinä, että suomalaiset väistävät. Sinänsä ihan sama, mutta samalla saapujat tottuvat jo heti ensi päivistä alkaen, että suomijulli väistää. Hän kokee väistämisen alistumisena. Ja tämä alistuminen on YKSI monista ilmiöistä, joiden takia saapuja alkaa kuvittelemaan olevansa aatelinen. Jos kaikki (ainakin miehet) lakkaisivat väistämästä kehiksiä, niin maailma olisi paljon parempi.