Jönköpingin käräjäoikeus vangitsi törkeästä raiskauksesta sairaanhoitajan, joka raiskasi saattohoidossa olleen naisen. Nainen kuoli vähän raiskauksen jälkeen sairauteen, jonka takia teki kuolemaa.
Koko tapahtuma on monivaiheinen. Elokuu 9. päivän yönä jönköpingiläisessä sairaalassa yksi yöhoitajista oli kierroksella. Tällöin hän huomasi miespuolisen hoitajakollegansa raiskauspuuhissa.
Hoitaja hälytti heti apua ja raiskaaja pakeni työpaikalta autolla. Auto ja mies tavoitettiin hetken päästä E4-moottoritieltä, jossa auto oli suistunut ylikulkusillan betonielementtiin. Mies yritti jatkaa pakomatkaansa kolarin jälkeen jalan, mutta poliisi tavoitti hänet.
Nainen kuoli vähän raiskauksen jälkeen siihen sairauteen, jonka takia oli jo sairaalassa viettämässä viimeisiä päiviään.
Tekijä on ruotsalainen mies, eli tässä ei ole monikulttuurisuutta aspektia. Tapahtuma on kuitenkin hyvin kummallinen. Miehellä ei ole mitään entisyyttä rikossaralla ja sairaalan mukaan mies oli tunnollinen ja luotettava työntekijä.
Mies on myöntänyt kuulusteluissa osan teoista. Hänet vangittiin nyt epäiltynä törkeästä raiskauksesta.
No tästä se lähtee, on ne tosimiehiä svedutkii eikä pullamössöö.
Matutauti on iskenyt ruottalaisiinkin. Kyllähän se harmittaa kun matut saavat pilluterrorisoida miten paljon vaan ja ite saa vain nylpyttää vanhaa sukkaa…
ei vaiskaan, tämä raiskaaja oli kuulemma perheellinen mies. Voi perheparkaa siinä tapauksessa.
Onko varmaa, että oli ruotsalainen vai ”ruotsalainen”?
Nimi on Andreas Nord:
https://files.catbox.moe/6qpwhd.pdf
Naama on tuonnäköinen:
https://ibb.co/6JgwW1CH
Luulisi tuolla ulkomuodolla saavan muutenkin kuin kuolevaa raiskaamalla, mutta eihän tälllaisissa teoissa olekaan kyse siitä vaan jostain aivan muusta.
Totisesti ja totaalisesti aivan muusta.
Onhan tuo sonninoloinen häiskä, ruotsalainen.
Epäillä saattaa, sillä monikulttuurillisuuden johdosta ei enää tunnista kuka on kuka.
https://www.satakunnankansa.fi/kulttuuri/art-2000012196451.html
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/rappari-jami-faltin-asui-lapsuudestaan-ja-nuoruudestaan-tukholmalaisessa-lahiossa-nain-han-ajattelee-ruotsin-jengivakivalta-aallosta/8789784
Ruotsalaiset alkavat jo kotoutua.
Oho, muslim sexual emergency on siis tarttuva tauti !!!!
Oli kuin ile kanerwa aikoinaan…kunnollinen tullimies joka pyysi nurkuen passia silloiselta purleskikimulilta…
Ei auttanut sitten näppihärö vaan warpattiin pois wirkapallilta..
Ei edes gravitaatiowoima pelastanut ..
Hyvää henkilökuntaa on vaikea saada. Apina on selvästi ajatellut (sen mihin kädellisen aivot taipuvat) ettei kuolevalla ole mitään arvoa, joten raiskaus ei todellisuudessa ole rikos.
Sarjassamme satunnaista sotahistoriaa, lainaus:
Ruotsalaiset käyttivät seivästystä poikkeuksellisena rangaistuskeinona Skoonen sodassa (1675–1679). Vaikka rangaistus ei kuulunut Ruotsin viralliseen rauhanajan lakikirjaan, sitä käytettiin sota-aikana Kaarle XI:n armeijan erikoismääräyksellä ja sotaoikeuden tuomioilla. [1, 2, 3]
Julman rangaistuksen kohteena olivat erityisesti tanskalaiset sissitaistelijat ja vapaaehtoisjoukot, joita ruotsalaiset kutsuivat nimellä snapphanar (snapphanet). [4, 5]
Ruotsalaisten harjoittama seivästys poikkesi kuitenkin joiltakin osin muissa maissa tunnetusta pystysuorasta lävistämisestä, ja sen käyttöä säädeltiin tarkasti.
Miten seivästys toteutettiin?
Skoonen sodassa käytettiin menetelmää, jota ruotsalaisissa lähteissä kutsutaan nimellä spidning tai levande pålning. Se toteutettiin usein seuraavasti: [3, 6]
· Lävistys ihon alle: Seiväs työnnettiin tuomitun selkänahan ja selkärangan välistä niskaan saakka niin, että sisäelimet jäivät ehjiksi. [3]
· Julkinen hitaus: Tämän jälkeen seiväs pystytettiin maahan. Uhrille laitettiin usein löysä hirttosilmukka kaulaan, ja hänen kätensä ja jalkansa naulattiin kiinni puuhun. Uhrit saattoivat roikkua seipäässä elossa päiviä. [3]
· Tarkoitus: Menetelmän ensisijainen tavoite oli mahdollisimman pitkäkestoinen kärsimys ja maksimaalinen pelotevaikutus paikalliselle väestölle, jotta nämä eivät auttaisi sissejä. [6, 7]
Ruotsalaiset olivat tuohon aikaan vielä tervehenkisiä, toisin kuin turkkilaiset ja örkit, joiden täytyi tunkea paalu uhrin anaaliaukkoon.
Oiwallisesti,oiwallisesti huomioitu parahin Kansalainen Kane.
Eikös kuuluisin perseen lävistäjä ollut Romanialainen ruhtinas Vlad? Se pisti ottomaanivangit nakottamaan rasvatulle seipäälle hanuri edellä ja täten seivästi ne. Kyseistä ruhtinasta pidetään Drakulan esikuvana.
Oli kuuluisin, mutta oppi taidon turkkilaisilta, joiden panttivangiksi isänsä Vlad III Dracul (=lohikäärme) joutui antamaan poikansa 12-vuotiaana.
Ei liene vaikea päätellä, mitä pikku Vladille siellä tapahtui.
Sen sai moni turkkilainen maksaa myöhemmin Vlad IV Draculan (=lohikäärmeen poika) käsissä.
Oma lääke ja silleen.
Bram Stoker sittemmin tykästyi nimeen ”Dracula” ja julmaan henkilöhistoriaan, mutta ei Vlad IV:llä muuta tekemistä ollut vampyyrikreivin hahmottelun kanssa.
Mielenkiintoinen aihe, joka voisi suunnata keskustelun kahtaalle, joko Vlad Draculin elämään ja Balkanin poliittiseen ja valtiolliseen historiaan tai Bram Stokeriin ja kirjallisuuteen.
Sallinette siksi seuraavan lainauksen:
1800-luvun Irlanti oli goottilaisen kauhukirjallisuuden kultamaata. Bram Stoker ei suinkaan ollut ainoa tai edes ensimmäinen irlantilaismestari, joka kirjoitti elävistä kuolleista ja synkistä linnoista. Stoker kasvoi ja opiskeli Dublinissa, jossa hän oli tiiviissä kosketuksessa aikansa kirjallisiin piireihin ja imi itseensä muiden irlantilaiskirjailijoiden luomia synkkiä konsepteja.
Tärkeimmät irlantilaiset kirjailijat ja heidän suora vaikutuksensa Draculan syntyyn olivat:
1. Sheridan Le Fanu (1814–1873) – Modernin vampyyritarinan isä
Sheridan Le Fanua pidetään Stokerin tärkeimpänä yksittäisenä esikuvana. Hän oli dublinilainen toimittaja ja kirjailija, jonka pienoisromaani Carmilla (1872) mullisti vampyyrikirjallisuuden 25 vuotta ennen Draculaa.
· Miten se vaikutti Draculaan:
Carmilla sijoittuu syrjäiseen itäeurooppalaiseen linnaan ja kertoo nuoresta naisvampyyristä, joka manipuloi uhrinsa perhettä. Stoker kopioi tästä suoraan useita elementtejä: salaperäisen kreivin tai kreivittären, joka saapuu vieraaksi, uhrin asteittaisen kuihtumisen, unitilat sekä vampyyrin kyvyn muuttua eläimeksi.
· Stokerin alkuperäisessä luonnoksessa Draculan ensimmäisen luvun oli tarkoitus sijoittua Itävaltaan (lähelle Carmillan tapahtumapaikkoja), mutta hän päätti myöhemmin siirtää alun Transilvaniaan erottuakseen esikuvastaan.
2. Charles Maturin (1780–1824) – Sukulainen ja synkkä perintö
Charles Maturin oli dublinilainen angloirlantilainen pappi, joka kirjoitti monumentaalisen teoksen Melmoth the Wanderer (1820) (suom. Melmoth Harhailija). Teos on yksi goottilaisen kirjallisuuden suurista merkkiteoksista. Se kertoo miehestä, joka myy sielunsa paholaiselle vastineeksi siitä, että saa elää vuosisatoja ja vaeltaa ympäri maailmaa etsimässä pelastusta.
· Miten se vaikutti Draculaan:
Maturin oli Bram Stokerin sukulainen (Stokerin äidin kautta). Stoker tunsi perheensä kirjallisen perinnön hyvin. Melmothin teemat kirotusta, vuosisatoja elävästä vaeltajasta, joka tuo turmiota kaikille tapaamilleen ihmisille, siirtyivät suoraan kreivi Draculan hahmoon. Kreivikin on ikuisesti elävä vaeltaja, joka on tuomittu etsimään uutta verta ja uusia maita (kuten Lontoota) tyydyttääkseen kirouksensa.
3. Oscar Wilde (1854–1900) – Ystävä, kilpailija ja esteettinen kauhu
Vaikka Oscar Wilde muistetaan parhaiten näytelmistään ja parodiasta, hänen ainoa romaaninsa Dorian Grayn muotokuva (1890) käsittelee pitkälti samoja teemoja kuin Dracula: ikuista nuoruutta, moraalisesta rappiota ja kaksoiselämää viktoriaanisessa Lontoossa.
· Henkilökohtainen yhteys:
Wilde ja Stoker olivat nuoruudenystäviä Dublinista ja opiskelivat samassa Trinity Collegessa. Heidän välillään oli myös romanttista kilpailua: Stoker meni naimisiin Florence Balcomben kanssa, joka oli Wilden nuoruudenrakkaus.
· Miten se vaikutti Draculaan:
Wilden teos teki ”aristokraattisesta hirviöstä” suositetun teeman Lontoon seurapiireissä. Draculan hahmossa on paljon samaa estetiikkaa kuin Dorian Grayssa: päällisin puolin herrasmiesmäinen ja viehättävä kuori, jonka alle kätkeytyy mätänevän sielun hirviömäisyys. Kun Dracula ilmestyi, Wilde kehui sitä julkisesti ”parhaaksi kauhuromaaniksi vuosisatoihin”.
Yhteenveto irlantilaisesta goottilaisuudesta
Nämä kirjailijat loivat yhdessä ilmiön, jota kutsutaan angloirlantilaiseksi goottilaisuudeksi. Koska monet heistä kuuluivat Irlannin hallitsevaan protestanttiseen vähemmistöön (Protestant Ascendancy), heidän teoksissaan toistui usein pelko siitä, että ”menneisyyden synnit ja muinaiset, sorretut voimat (eli Irlannin katolinen valtaväestö tai vanhat myytit) nousevat haudoistaan ottamaan takaisin sen, mikä heille kuuluu”. Tämä pelko siitä, että muinainen feodaaliherra tulee ja valloittaa modernin maailman, on Draculan juonen syvin ydin.
Kulttuurista omimista, joka pitäisi ilmiantaa varisverkostolle, polpolle ja vihreille. Tällainen ei käy.
Mihin enää tarvitaan monimuslimeja, jos vääränvärisetkin oppivat raiskaamaan Vammaiset ja kuolevat. Free Fahad Firas!
Rakasti ja antoi viimeisen voitelun.
Ehkä hän oli monikulttuurillistunut. Näin siirtolaiset muuttavat kulttuuria. Johtuvatkohan jatkuvat homomarssitkin siirtolaisten tulosta?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Bacha_bazi