
Nyt kun vaalihuijausta alkaa paljastumaan vähän ympäri Ruotsia, niin lienee hieman pohdittava asiaa lisää. Lyhyt analyysi mitä on tapahtunut.
Esimerkiksi Malmön Rosengårdissa, Tukholman Rinkebyssä, Tenstassa, Husbyssä ja monilla Ruotsin maahanmuuttaja-alueilla sosiaalidemokraattien ja vasemmiston yhteinen äänimäärä oli jopa yli 95 %. Rinkebyn joillakin vaalialueilla yksin vasemmisto sai yli 60 % äänistä. Kun puhutaan tällaisista prosenteista, niin tulokset kuulostavat vähän samanlaisilta kuin mitä naureskellen luetaan Venäjältä tai Pohjois-Koreasta.
Tässä on kuitenkin se vissi ero, että Ruotsissa ihmiset oikeasti äänestivät näitä, eivätkä tulokset ole tulleet vaalilappuja koijaamalla.
Jo vaalikampanjan aikana tuli esille, että vasemmisto ja sosiaalidemokraatit levittivät puhtaasti valheellista informaatiota vaaleista mm. arabian ja somalian kielillä. Näissä ulkomaankielisissä vaalimainoksissa sanottiin, että jos et äänestä vasemmistoa tai sosiaalidemokraatteja, niin tiedossa on karkotus, kansalaisuuden peruuttaminen ja orjaksi joutuminen. Lapset otetaan huostaan ennen karkotusta. Tätä huuhaata levitettiin ihan kaduilla vaaliteltoilla, mutta myös Facebookissa, Instagramissa, Tiktokissa ja kaikkialla sosiaalisessa mediassa.
Länsimaalaista tämä hieman naurattaa, sillä tuo propaganda on niin ilmiselvää ja naurettavaa. Mutta sitä ei oltu suunnattukaan länsimaalaisille, vaan kehitysmaista tulleelle väestölle. Ensinnäkin hyvin monet kehitysmaalaiset eivät osaa ruotsia kuin melko alkeellisesti. Kyllä sillä pärjää kaupassa ja sosiaalitoimistossa, mutta ei sillä ymmärryksellä pysty käsittelemään monimutkaisia poliittisia asioita tai yhteiskunnallisia ilmiöitä.
Somalialaiset tuskin edes ymmärtävät mitä koko äänestäminen tarkoittaa. Ehkä heillä joku perusymmärrys on asiasta huutoäänestyksen perusteella, mutta onko Somaliassa edes pidetty mitään vaaleja viimeiseen 50 vuoteen? Heillä ei ole mitään mahdollisuuksia tarkistaa mistään faktapohjalta mitä äänestäminen tarkoittaa länsimaalaisessa mielessä.
Kun näillä tietämättömille ja kielitaidottomille ihmisille sitten selostettiin heidän äidinkielillään, että jos ette äänestä sossuja tai vassareita, niin se on lähtö edessä. Ihmiset alkoivat oikeasti pelätä, että niin voi käydä. Heillä ei sitä paitsi ole edes mitään syytä epäillä, etteikö niin kävisi, sillä ”faktan” kertojina olivat heidän luotettavat maanmiehensä, imaamit ja klaanien vaikutusvaltaiset johtajat.
Tämä on yksi selitys. Toinen on sitten se, että jotkut ehdokkaat ovat oma-aloitteisesti ennakkotäyttäneet vaalilaput omalla ”ruksillaan”. Ruotsin äänestystapa mahdollistaa kotona esitäyttää vaalilapun, joka sitten vain viedään vaalipaikalle leimattavaksi. Lisäksi ehdokkaat lupautuivat kuskaamaan maanmiehiään äänestyspaikoille, ehkä jopa pientä korvausta vastaan. Näin ne ulkomaalaiset, jotka yleensä jättävät äänestämättä, käyttivät äänioikeuttaan. Tuskinpa he edes ymmärsivät sitä, että kyse on ehkä hieman harmaalla alueella olevasta tavasta. Vaikka toisaalta Ruotsin lain mukaan tämän kaltainen vaikuttaminen vaaleissa ei ole sallittua.
Kolmas on se, josta on myöskin puhuttu jo pitkään, että tietyt ehdokkaat ostivat ääniä. Facebookissa ja muissa sosiaalisissa medioissa luvattiin muutamasta satasesta jopa tuhanteen kruunuun äänestämisestä. Tuskinpa kukaan kehitysmaalainen jättää äänestämättä Mohammed Alia, jos tämä lyö käteen pari sataa kruunua (20 euroa) ääntä vastaan. Uskon, että tässäkään kehitysmaalaiset, ainakaan äänestäjät, nähneet mitään väärää. Heidän kotimaissaan korruptio on niin laajaa ja monivivahteista, että he luultavasti kuvittelivat toimivansa ”oikein”.
Kun tähän kaikkeen vielä yhdistää palestiina-sössötyksen, niin eipä ihme, että vasemmisto menestyi kehitysmaalaisten piirissä.
Voiko länsimainen yhteiskunta tälle mitään?
Tuskinpa sille voidaan mitään. Ensinnäkin kuten jo tuli esille, niin hyvin monet kehitysmaalaiset, vaikka ovat asuneet vuosia Ruotsissa, eivät ymmärrä hölkäsen pölähdystä miten systeemi toimii. Ruotsalainen kulttuuri on heille täysi mysteeri.
Sitä paitsi kehitysmaalaisia on jo niin paljon, että enää ei ole mahdollista muuttaa heidän keskuuteen syntynyttä kulttuuria.
Joten: nyt sitä sitten tulee ovista ja ikkunoista, sitä monikulttuurisuutta.
Magdalena Andersson on, kirsikaksi paskakakun päälle, luvannut perustaa KARTELLIN mieleisistään puolueista. Kartelliin pääsevät:
Socialdemokraterna (S), Vänsterpartiet (V), Miljöpartiet (MP) ja Centerpartiet (C).
Täysin ulkopuolelle jäävät:
Moderaterna (M)
Sverigedemokraterna (SD)
Kristdemokraterna (KD)
Liberalerna (L)
Kaikki ministerinsalkut jne jaetaan kartellin sisällä. Mitään ei anneta
esim. Sverigedemokraateille, muuta kuin potku perserseen isolla monolla. Näin sen on Magdalena päättänyt.