Suomessa valtakunnanmediat tulevat vuosikymmenen jäljestä Ruotsin vastaavia. Kun Ruotsissa 10 vuotta sitten paukutettiin yötä päivää sääliartikkeleita kehitysmaalaisista, niin Suomen mediat alkavat vasta nyt pääsemään samalle viivalle.

Ruotsissa tälle ilmiölle syntyi ihan oma nimi, ”snyftartiklar”, eli nyyhkyartikkelit, niisk. Nimensä mukaan se tarkoittaa valtakunnanmedian artikkelia, jossa kehitysmaalaisiin otetaan nyyhkytys-asenne. Itketään lämmintä itkua, tyrskitään kuin heikkohermoinen vouhka.

Nyyhkyartikkelien draaman kaaria oli muutamia, varmaan toimittelijoiden mielestä hyväksi havaittuja. Yksi oli islamistinaisten huivien repiminen näiden päistä. Tällekin kehiteltiin oma ilmiötä kuvaava sana: Slöjryckning. Eli joku yks kaks ilmoittamatta vetää islamistin päästä tämän huivin. Mediapsykoosin pahimmassa vaiheessa huivienrepimisestä tehtiin rikosilmoituksia, pidettiin yliopistoseminaareja ja poliisisetä selitti tv:ssä, että soo soo rasistit, ei saa repiä huiveja.

Tämä oli siis täysin tuulesta temmattu, omasta päästä keksitty ilmiö. Kukaan koskaan eikä yhtään missään ole todistanut tällaista huivin repimistä, vaikka niitä sanottiin tapahtuvan päntöimenään Tukholman metrossa. Eikä yksikään metron valvontakamera ikinä ole tallentanut tällaista tapahtumaa, vaikka toimittelijat niitä ovat metsästäneet. Tärkein oli kuitenkin saavutettu, mielikuva rasisteerauksesta ja islamistit olivat saavuttaneet merkittävän säälivoiton. Vähän kuin pokeripelin ei nyt ihan värisuora, mutta kyllä se jonakin kasikolmosina menisi.

Nythän Hesari lähti päivän nyyhkytyksessä tälle samalle linjalle. Hesarin kaava on islamistien toimittelijoille syöttämä kuvitelma, että ”ilmapiiri on jyrkentynyt muslimeja kohtaan”. Tällä ilmapiirin jyrkentymisellä tarkoitetaan sitä, suomalaiset huutelevat muslimeille herjauksia ja repivät naisten huiveja.

Hesarissa oli jopa sitä oikeaa rikkaampaa tarinankerrontaa:

”Musliminuorten kokoontumisissa ikäviä kokemuksia jaetaan nykyisin paljon. Moni nuori kertoo rasistisesta huutelusta ja uhkailusta. Jonkun perään on lähdetty keskellä yötä tai yritetty lyödä, Ali kuvaa.”

”Silloin ajattelee, että minullekin sattuu jossain kohtaa jotain.”

Tässä kohtaa ei voi kuin huokaista. Väkivalta menee tasan toiseen suuntaan

Edelleen artikkelissa on perus nyyhkyn lähtökohdat. Somalialainen haastateltava kertoo:

”Alilla ei ole enää Suomessa lähiomaisia. Sisarukset ovat muuttaneet perheineen Sveitsiin, Yhdysvaltoihin ja Egyptiin. Hänen mukaansa sisarukset kokivat, ettei esimerkiksi peruskoulussa pidetty lasten puolia.”

Missään muualla maailmassa, paitsi Ruotsissa ja Norjassa, ei pidetä somaleista niin hyvää huolta, että pitäisi lähteä paremman huolenpidon piiriin Sveitsiin, Yhdysvaltoihin tai Egyptiin. Aivan järjetön ajatuskin.

Ruotsissahan tätä samaa pidettiin yllä pitkään. Päivästä toiseen joku islamisti kävi kertomassa miten oli huudeltu hävyttömyyksiä metrossa tai käyty päälle bussissa. Näistäkään tapahtumista ei ikinä ole nostettu mitään syytteitä. Saati, että olisi niitä valvontakameratallenteita.

Ruotsissa julkisissa kulkuvälineissä voi olla todella rasittava liikkua. Mölisevät keharilaumat ovat oikeasti kuin jotakin vajakkilaumoja. Puhelimia huudatetaan kaiuttimet täysillä, hypitään penkeillä ja mölistään. Sen sijaan jos sattuu bussiin, metroon tai junaan, jossa istuu vain ruotsalaisia, niin tunnelma on ehkäpä jopa suomalaista hartauttakin hartaampaa. Hiljaisuudelle pyhitetään se hetki.

On siis aivan naurettavaa väittää, että ruotsalaiset repisivät islamistien huiveja.

Mutta sellaista se on, tällä kertaa kävi niin, että unohdin oikeasti mitä aioin kirjoittaa, joten jätetään tähän.

Mitä mieltä raati mölinästä?