
Euroopan rahapelimarkkinoilla käydään keskustelua verotuksen tulevaisuudesta ja siitä, pitäisikö nettikasinoiden toimintaa verottaa nykyistä yhtenäisemmin EU:n alueella.
Euroopan parlamentissa on nostettu esiin mahdollisuus ottaa käyttöön koko unionin laajuinen nettipelaamiseen kohdistuva vero, jolla kerättäisiin uusia tuloja EU:n budjettiin. Tällä hetkellä jäsenvaltiot päättävät pitkälti itse rahapelien verotuksesta, minkä vuoksi maiden välillä on huomattavia eroja. Suomalaiselle pelaajalle kiinnostava kysymys on, voisiko mahdollinen uudistus vaikuttaa myös ETA-alueella toimivien kasinoiden verovapaisiin voittoihin. Mutta mitä EU:ssa oikeastaan suunnitellaan ja kuinka todennäköisesti nykyinen järjestelmä muuttuu?
Euroopan rahapeliverotus vaihtelee huomattavasti maittain
Euroopan unionissa ei ole yhteistä rahapeliveroa, vaan jokainen jäsenvaltio määrittelee pääosin itse rahapelitoiminnan verotuksen. Esimerkiksi Maltalla, Virossa ja Ruotsissa sovelletaan erilaisia veromalleja, jotka vaikuttavat kasino-operaattoreiden kustannuksiin ja toimintaedellytyksiin.
Rahapeliyritysten maksamat verot ja pelaajien voittojen verotus ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Operaattori voi joutua maksamaan veroa pelitoiminnan tuotosta, vaikka pelaajalle maksettavat voitot olisivat verovapaita.
Suomessa ETA-alueella laillisesti järjestetyistä rahapeleistä saadut voitot ovat lähtökohtaisesti verovapaita. Esimerkiksi Maltan tai Viron asianmukaisen lisenssin alaisuudessa toimivan kasinon voitot voivat kuulua verovapauden piiriin. ETA-alueen ulkopuolella järjestetyistä rahapeleistä saadut voitot ovat puolestaan yleensä veronalaista tuloa.
Eroja voidaan tarkastella myös käytännön esimerkkien kautta. VerovapaatKasinot.bet vertailee ja arvioi ETA‑lisenssillä toimivia verovapaita kasinoita, ja sen katsaukset auttavat suomalaisia pelaajia hahmottamaan, miten lisenssit, verotuksellinen asema ja valvontakäytännöt eroavat toisistaan. Vaikka vertailut voivat olla hyödyllisiä, pelaajan kannalta ratkaisevaa on edelleen kasinon todellinen toimilupa, rahapelien järjestämispaikka ja sovellettava lainsäädäntö.
Euroopan rahapelimarkkinoiden kokonaisbruttotuotto oli vuonna 2024 noin 123,4 miljardia euroa. Tästä netissä tapahtuvan rahapelaamisen osuus oli 47,9 miljardia euroa eli noin 39 prosenttia. Luvut kattavat EU-maiden lisäksi Ison-Britannian ja osoittavat, kuinka suuresta taloudellisesta toimialasta on kyse.
EU:n yhteinen kasinovero herättää monia kysymyksiä
Euroopan parlamentissa nousi keväällä 2026 esiin ajatus netissä tapahtuvaan rahapelaamiseen kohdistuvasta EU:n laajuisesta verosta. Se olisi yksi mahdollinen uusi tulonlähde unionin vuosien 2028–2034 budjettiin.
Ajatuksen taustalla on tarve vähentää EU:n riippuvuutta jäsenvaltioiden suorista maksuosuuksista. Parlamentti on tavoitellut uusia rahoituslähteitä, joiden avulla unionin budjettiin voitaisiin kerätä noin 60 miljardia euroa vuodessa. Tämä summa koskee kaikkia suunniteltuja uusia tulonlähteitä yhteensä, ei pelkästään rahapeliveroa.
Mahdollisen kasinoveron yksityiskohdista ei ole vielä päätetty. Keskeisiä kysymyksiä ovat esimerkiksi veroprosentin suuruus, verotuksen kohdistuminen ja uuden veron suhde jäsenvaltioiden nykyisiin rahapeliveroihin. Lisäksi olisi ratkaistava, kuinka kerätyt verotulot jaettaisiin EU:n ja jäsenmaiden kesken.
Euroopan parlamentin tausta-aineistossa on arvioitu, että yhteinen nettipelaamisen vero voisi tuottaa EU:lle useita miljardeja euroja vuodessa. Lopullinen tuotto riippuisi kuitenkin veroprosentista ja siitä, millaiseen toimintaan vero kohdistuisi.
Kyse ei ole vielä hyväksytystä verouudistuksesta. EU:n uusista omista varoista päättäminen edellyttää jäsenvaltioiden yksimielisyyttä neuvostossa sekä kansallisia hyväksymismenettelyjä. Mahdollisen yhteisen veron toteutuminen on siten edelleen epävarmaa.
Verovapaiden kasinoiden asema mahdollisessa verouudistuksessa
Suomalaisen pelaajan näkökulmasta keskeisin kysymys liittyy siihen, säilyisivätkö ETA-alueella toimivien kasinoiden voitot verovapaina. Nykyinen järjestelmä perustuu Suomen tuloverolakiin, jonka mukaan ETA-alueella lainmukaisesti järjestetyistä rahapeleistä saadut voitot ovat lähtökohtaisesti verovapaita.
EU:n yhteinen rahapelivero ei kuitenkaan automaattisesti tarkoittaisi pelaajien voittojen verottamista. Jos uusi vero kohdistuisi ainoastaan kasino-operaattoreiden tuottoihin, pelaajien verotuksellinen asema voisi säilyä ennallaan.
Tilanne olisi toinen, jos uudistuksen yhteydessä muutettaisiin myös voittojen tuloverotusta koskevia sääntöjä. Tällaisesta muutoksesta ei kuitenkaan ole tehty päätöstä, eikä operaattoreille suunniteltua veroa pidä sekoittaa pelaajien henkilökohtaiseen verotukseen.
Mahdollisella uudistuksella voisi silti olla välillisiä vaikutuksia. Jos kasinoiden verokustannukset kasvaisivat, yritykset saattaisivat tarkistaa liiketoimintamallejaan. Tämä voisi näkyä esimerkiksi pelien palautusprosenteissa, markkinointikuluissa tai tarjolla olevissa bonuksissa.
Myös eri maiden välinen kilpailu voisi muuttua. Nykyisin rahapeliyritykset huomioivat toimintamaata valitessaan muun muassa verotuksen, lisenssivaatimukset ja markkinoille pääsyn kustannukset. Yhteinen veromalli voisi kaventaa joitakin maiden välisiä eroja, mutta kansalliset sääntelyjärjestelmät säilyisivät edelleen merkittävässä asemassa.
Suomen rahapelimarkkinoiden uudistus tuo oman lisänsä keskusteluun
Suomessa rahapelijärjestelmä muuttuu merkittävästi 1. heinäkuuta 2027, jolloin netissä tarjottavat kasinopelit ja vedonlyönti avautuvat lisenssipohjaiselle kilpailulle. Veikkaus säilyttää yksinoikeutensa muun muassa lottopeleihin, raaputusarpoihin ja fyysisiin raha-automaatteihin.
Uuteen järjestelmään liittyy myös verotuksellisia muutoksia. Suomessa myönnetyn toimiluvan perusteella tarjottavista rahapeleistä peritään 22 prosentin arpajaisvero pelitoiminnan tuotosta. Veron maksamisesta vastaa rahapeliyhtiö, ei yksittäinen pelaaja.
Uudistuksen jälkeen suomalaisille pelaajille voi olla tarjolla sekä Suomessa lisensoituja että muissa maissa toimivia rahapelipalveluita. Näiden verotuksellinen kohtelu riippuu sovellettavasta lainsäädännöstä ja toiminnan järjestämistavasta.
Suomen uuden rahapelijärjestelmän tavoitteena on ohjata rahapelaamista kotimaisen viranomaisvalvonnan piiriin ja vähentää pelaamisesta aiheutuvia haittoja. Samalla järjestelmä luo rahapeliyrityksille yhteiset toimilupavaatimukset ja aiempaa tarkemmat velvoitteet esimerkiksi pelaajien tunnistamiseen, markkinointiin ja vastuulliseen pelaamiseen liittyen.
Mahdollinen EU:n yhteinen rahapelivero voisi myöhemmin vaikuttaa myös Suomessa toimiviin operaattoreihin. Jos eurooppalainen vero tulisi kansallisen arpajaisveron lisäksi, yritysten kokonaisverorasitus voisi kasvaa. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, millaiseksi mahdollinen veromalli muodostuisi tai miten kansalliset verot huomioitaisiin.
Suomen uudistus ja EU:n verokeskustelu ovatkin kaksi erillistä prosessia. Kotimaisen rahapelijärjestelmän muutoksista on jo säädetty lailla, kun taas yhteinen eurooppalainen rahapelivero on edelleen poliittisen valmistelun ja keskustelun tasolla.
Rahapeliverotuksen tulevaisuus riippuu EU:n ja jäsenmaiden päätöksistä
Euroopan rahapelimarkkinoiden kasvu on lisännyt kiinnostusta alan verotukseen. Vuonna 2024 nettikasinoiden osuus Euroopan rahapelimarkkinoiden bruttotuotosta oli noin 21,5 miljardia euroa. Digitaalisten palveluiden merkitys on siten huomattava myös julkisen talouden näkökulmasta.
Yhteisen rahapeliveron toteuttaminen ei kuitenkaan olisi yksinkertaista. Jäsenvaltioiden nykyiset verojärjestelmät poikkeavat toisistaan, ja rahapelitoiminnan sääntely kuuluu edelleen pitkälti kansalliseen päätösvaltaan. Lisäksi uudistuksessa olisi ratkaistava, miten mahdolliset verotulot kerättäisiin ja jaettaisiin.
Suomalaisen pelaajan kannalta tärkeintä on erottaa toisistaan rahapeliyhtiöiden maksamat verot ja henkilökohtaisten pelivoittojen verotus. EU:n mahdollinen uusi vero ei sellaisenaan poistaisi ETA-alueelta saatujen rahapelivoittojen verovapautta.
Lähivuosina nähdään, eteneekö yhteinen rahapelivero varsinaiseksi lainsäädäntöehdotukseksi vai jääkö se yhdeksi vaihtoehdoksi EU:n rahoituskeskustelussa. Toistaiseksi verovapaiden kasinoiden asema perustuu voimassa olevaan kansalliseen lainsäädäntöön, eikä sen päättymisestä ole tehty päätöstä.