Luin yhtä kirjaa ja siellä sanottiin, että Norjassa oli aikoinaan laki, joka kielsi peikkojen eli trollien kanssa seurustelun. Oli pakko googletella ja paikkaansa vaikuttaa pitävän.
Norjassa oli todella lakeja, jotka kielsivät yhteydenpidon peikkoihin eli trolleihin. Noituutta koskeva lainsäädäntö kumottiin vasta vuonna 1842. Aikajana menee suurin piirtein seuraavasti tämän trollilain tiimoilta:
-
1000–1100-luvuilla Norjan varhaisissa kristillisissä laeissa kiellettiin peikkojen kutsuminen ja tiedon hankkiminen niiltä.
-
Vuonna 1274 Magnus Lainparantajan maanlaissa kiellettiin yhteyden ottaminen peikkoihin. Rikkomuksesta saattoi seurata ankara rangaistus.
-
Vuonna 1687 Kristian V:n Norjan laki kielsi noituuden ja paholaisen kanssa toimimisen. Myös noitien palvelujen käyttäminen oli rangaistavaa.
- Vuonna 1842 noituutta koskevat rikossäännökset lopulta kumottiin.
Keskiajalla laissa sanottiin, että henkilö ei saa istua ulkona kutsuakseen peikkoja esiin. «Å sitte ute for å oppvekke troll»
Tällä luultavasti tarkoitettiin erilaisia rituaaleja, joilla menneen ajan ihmiset yrittivät saada yhteyttä esi-isiinsä tai vainajiin, ja tämä käsitettiin seurusteluksi peikkojen kanssa. Eli laissa mainittu norjankielinen sana ”troll” (suomennettuna peikko) ei tarkoittanut suoraan nykypäivän satukirjamaista karvaista metsänpeikkoa, jolla oli pitkä häntä ja suippokorvat.
Eli trollaaminen, tai vanhanorjassa sitä kutsuttiin sanalla útiseta, oli sitä, että istuttiin ulkona vaikkapa hautakummulla yrittäen saada tietoja tuonpuoleisesta. Eittämättä tulee mieleen, että tässä hommassa saattoi olla mukana myös sieniä.
Kristinusko alkoi kitkemään vanhaa maailmaa
Kun kristinusko saapui pohjolaan, kristinuskon papisto ja kristityt hallitsijat pyrkivät tietoisesti kitkemään vanhoja muinaisnorjalaisia uskonnollisia tapoja ja korvaamaan ne kristinuskolla. Alettiin kieltämään peikkoja ja yliluonnollisia toimintoja.
Norjassa kristinuskon pakkovalta alkoi 900-1100-luvuilla, eli samoihin aikoihin kuin Suomessakin. Papisto oli hurjana:
Vanhojen jumalien palvontaa kiellettiin. Odinille, Thorille ja muille jumalille uhraaminen tehtiin rangaistavaksi. Ikiaikaisia rituaaleja kriminalisoitiin. Esimerkiksi hautakummuilla suoritettu jo mainittu útiseta, jossa yritettiin saada yhteys vainajiin tai henkiin, määriteltiin laissa noituudeksi.
Ikivanhat pyhät paikat häväistiin. Etenkin kristillisiä kirkkoja pyrittiin rakentamaan näiden pyhien paikkojen päälle. Myös kristilliset hautausmaat korvasivat vähitellen kulttipaikkoja.
Se, mikä oli vanhan ajan ihmisille normaalia, tulkittiin nyt kristinuskon papiston avulla uudelleen ja määriteltiin yliluonnolliseksi. Vanhan ajan uskonnon henkiä ja olentoja alettiin kristillisessä ajattelussa yhdistää paholaisiin ja demoneihin.
Lopulta kristinusko tappoi ikiaikaisen muinaisen uskomusmaailmankuvan
Kristinusko käytännössä syrjäytti muinaisnorjalaisen uskonnollisen maailmankuvan. Kyse ei ollut pelkästään yksin siitä, että ihmiset vähitellen omaksuivat uuden uskonnon, vaan muutosta edesautettiin kristinuskon papiston ja kuninkaallisten toimesta kieltämällä vanhat rituaalit ja uskomukset.
Toki joidenkin mielestä sana tappoi on ehkä liian vahva, sillä onhan tuo muinaismaailma jollakin tasolla olemassa kansanperinteessä ja paikallisissa uskomuksissa. Lisäksi paradoksaalista niin se mitä tiedetään muinaisnorjan mytologiasta, jäi muistiin kristittyjen keskiaikaisten kirjoittajien, kuten Snorri Sturlusonin, ansiosta.
Voiko islam tehdä saman kristinuskolle minkä kristinusko teki muinaisuskolle?
Jos kehitys Norjassa ja ylipäätään Euroopassa jatkuu kuten se on jatkunut viimeiset sanotaanko 100 vuotta, niin islam tulee tekemään meille saman, minkä kristinusko teki muinaisuskonnoille.
Egypti ja suuri osa nykyisistä Tunisiasta, Algeriasta ja Libyasta olivat aikanaan merkittäviä kristinuskon alueita. Islamin leviämisen jälkeen kristinusko menetti vähitellen valta-asemansa. Muutos tapahtui vuosisatojen aikana, mutta kun alkoi tapahtumaan, mitään ei ollut tehtävissä ”tietokoneen palauttamista tehdasasetuksiin.”
Syyria ja muut alueet olivat kristinuskon keskeisiä alueita ennen islamin leviämistä 600-luvulla. Islamista tuli myöhemmin enemmistön uskonto.
Euroopassa muutos riippuu siitä, että omaksuvatko ihmiset islamin vapaaehtoisesti sen jälkeen kun väestöllinen muutos on edennyt niin pitkälle, että islam nähdään ikään kuin vaihtoehtona. Joidenkin mielestä islam ei kuitenkaan ole vaihtoehto kristinuskolle, sillä länsimaalaiset ovat niin maallistuneita, että uskonnosta toiseen ei vain yksinkertaisesti hypätä vapaaehtoisesti.
Siksipä vahva vaihtoehto on pakkoislamisaatio. Alkavatko muslimit toimimaan kuten kristityt aikanaan, eli väestöä aletaan pakkoislamisoimaan ja vanhat kristilliset perinteet ja tavat kielletään (sharia)lailla. Tällöin kyseessä olisi samankaltainen ajan kulku kuin kristinuskon pakottaminen muinaisuskontojen tilalle.
Kristinusko syrjäytti aikanaan monia eurooppalaisia muinaisuskontoja. Islam puolestaan syrjäytti kristinuskon enemmistöasemasta useilla alueilla, joilla kristinusko oli aikaisemmin hallitseva uskonto.
Joten, ei muuta kuin ala valmistautumaan käännynnäiseksi.
