Muuttaminen Tukholmasta on viimeisen puolen vuoden ajan täyttänyt mieleni. En yksinkertaisesti enää jaksa tätä monikulttuurisuutta. Verenpaineet huutavat koko ajan hoosiannaa ja kun edes näen mölisevän kehitysmaista tulleen tulijan, niin mieleni tekisi vääntää tältä niskat nurin.
Tämä oli tietenkin vertauskuvallinen ilmaisu, sillä en tietenkään ole radikalisoitunut siten, että suunnittelisin väkivaltaisuuksia. Mutta elämä on muuttunut pelkäksi sietämiseksi. Mitä tahansa tekee yleisillä paikoilla; kun liikkuu junissa, busseissa, metroissa, istuu baarissa, asioi kaupassa jne, niin kaikki voimat menevät sen monikulttuurisen älämölön sietämiseksi. Hoen itselleni, että ”Paavo, koita kestää kotia asti!”
Kun kuljen yleisillä paikoilla, niin mukanani on aina vastamelukuulokkeet. Kun älämölö alkaa, niin lyön luurit korville. Nykyään tätä joutuu käyttämään jo kotonakin. Asun isossa kerrostalossa, alueella, joka on erittäin maahanmuuttovoittoinen. Esimerkiksi tänään lauantaina aamupäivä oli aivan toivoton. Mölinä alkoi jo aamusta ja jatkui monta tuntia. Joku huudattaa arabimusiikkia, naapurit huutavat naamat punaisina, yksi potkii seinää ja toinen pomputtaa palloa lattiaan. Se yleinen kakofonia: se on kovan puoleista. Tällä hetkellä on hiljaista, mutta odotan koko ajan, että milloin se mölinä alkaa taas uudestaan.
Hiljaisuus johtuu juuri tällä hetkellä siitä, että kävin sanomassa naapurin mölisevälle seurueelle, en tiedä mistä ne ovat kotoisin, mutta jostain vitun Jugoslaviasta, tai miksi ne nykyään kutsuu sitä kehitysmaata, että jos tuo mölinä ei lopu, niin katkon sormet kaikilta. Vittu mikä sössötys alkoi. Wöö saapi sitä mölistä iltaan asti. Soita poliisit jos et jaksa kuunnella, porukka sanoi. Vastasin, että te olette te, jotka soittaa tänne seuraavaksi poliisit, jos mölinän volyymit eivät laske kohti lounasta, tai edes pohjoista.
Monikulttuurisuus tuhoaa ihmismielen. Olen joutunut esimerkiksi jättämään tauolle rakkaan harrastukseni kuntosalilla käymisen, koska en voi enää sietää niitä puhelimeen kaiutinpuheluja huutavia apinoita ja todella surkeaa salikulttuuria. Salit täynnä seinille räkiviä kehitysmaiden miehiä, jotka eivät tule salille treenaamaan vaan heiluttelemaan narukäsiään ja mölisemään puhelimiinsa. Monikulttuurisuus myös tuhoaa ihmisen keskittymiskyvyn. Päivä menee siihen, että odottaa vain milloin se mölinä taas alkaa.
Tätä asiaa ei paranna somalin haju. Kerrostalon käytävät, hissit ja autotallit haisevat somalille. Kun ikkunan aukaisee, niin somalin haju pistää nenään. Jos joku ei tiedä mitä tarkoitan, niin somalit käyttävät jotakin erityistä Somaliassa tehtyä rasvaa, joka haisee… somalilta. Luulen, että ainakin helsinkiläiset tietävät mitä tarkoitan.
Ehkä eniten, mikä vituttaa on se miten mutiaisämmät suhtautuvat valkoisiin miehiin. Tai ei ehkä eniten, mutta nostaa sen monikulttuurisuusmittarin viimeistään kaakkoon. Kenenkään naisen ei tarvitse olla minulle mieliksi, koska en yleensä puhu tuntemattomille, jos minulle ei puhuta. Mutta, jos olen menossa hissillä alas, ja hissi pysähtyy välille, ja hissiin olisi tulossa huivipää, niin sepä ei tule samaan hissiin minun kanssa, vaan ottaa seuraavan hissin. Miksi? Siksi, että se huivipää pelkää, että mitä sen oma miesyhteisö sanoo, jos näkevät sen olevan samassa tilassa valkoisen miehen kanssa.
Ehkä kaikkein vajaamielisin ajatus näillä huivipäillä on se, että niille on syötetty ajatus, että mies, jota ei ole ympärileikattu, aiheuttaa kohdunkaulan syöpää naiselle, jos harrastaa seksiä. Eikä siinä vielä kaikki, nämä vatipäät kuvittelevat, että se kohdunkaulan syöpä on joku hyppysyöpä, joka hyppää esinahan leikkaamattomasta miehestä naiseen. Juuri esimerkiksi hississä, jossa ollaan hetki kahden kesken samassa pienessä tilassa.
Miten tällaisten ihmisten kanssa muka voi elää samassa yhteiskunnassa? Niille itselleen on ehkä normaalia se jatkuva älämölö ja idioottimaiset taikauskoiset kuvitelmat meistä valkoisista. Mutta se monikulttuurisuus tuhoaa rauhallisen skandinaavisen kulttuurin. Se tuhoaa meidän mielen, se tuhoaa meidän keskittymiskyvyn. Mielen tuhoaminen on ehkä se pahin, mitä monikulttuurisuus aiheuttaa.
