Ruotsissa rahankuljetustyöstöjen kultavuodet olivat suurinpiirtein 2000-2010 välisenä aikana. Aikakausi huipentui 2010 paikkeille kun käteisen kuljetus autoilla lopetettiin muutamaksi viikoksi jatkuvien ryöstöjen takia. Esimerkiksi Tukholmassa oli pari viikonloppua, että automaateista ei saanut käteistä ollenkaan rahankuljetusalan turvatoimien takia. Sen jälkeen rahankuljetusala teki useita radikaaleja muutoksia kuljetuksiin ja näillä toimilla ryöstöt lopahtivat lähes kokonaa. Nykyään vastaavia ryöstöjä tehdään vain muutamia yksittäisiä yrityksiä.
Suomessa ei ikinä syntynyt sellaista kunniakkaiden ryöstäjien ammattikuntaa kuin Ruotsissa, joitakin yksittäisiä alan miehiä lukuunottamatta. Ruotsin suurimpia ryöstöjä ovat Arlandan lentokenttäryöstö 2002, jossa Englannista saapunut rahankuljetuskone pätkäistiin 10/10 ryöstössä. Saaliiksi joku 5 miljoonaa euroa. Oma suosikkini on Hallundan ryöstö 2005, jossa Tukholmasta etelään menevälle moottoritielle pysäytettiin useiden henkilöiden toimesta rahankuljetusauto. Auto räjäytettiin ilmaan ja saaliiksi saatiin jotain 1,5 miljoonaa euroa. Vaikka saalis ei ollut mitenkään jättimäinen niin itse teko ja jälkipeli oli kuin elokuvissa.
Myös vuoden 2009 helikopteriryöstö oli 10/10 työ ja plussat vielä päälle. Siinä oli sitä Heatin henkeä Robert de Niron tyyliin. Ryöstäjät pätkäisivät Tukholmassa G4S:n rahavarikon, josta saaliiksi 3,9 miljoona euroa käteistä. Ryöstäjät poistuivat paikalta varastetulla helikopterilla.
Miten tälläiset superryöstöt syntyvät?
Näiden kaikkien spektaakkelimaisten ryöstöjen takana oli useimmiten suurinpiirtein sama kaava. Ryöstö myytiin ”alihankintatyönä” eteenpäin. Suunnittelija otti jälkikäteen saaliista oman provisionsa.
Homma toimi siis siten, että oli joku, jolla oli sopiva mielentila ja joka tiesi missä raha liikkuu. Hän suunnitteli sen pohjalta ryöstön millin tarkasti. Ryöstösuunnitelma myytiin toiselle osapuolelle, joka oli toimeenpaneva johtaja. Tai vähän kuin rakennusmestari, joka valvoo, että homma hoituu. Hän edelleen myi keikan kolmannelle osapuolelle, joka hoiti sitten operatiivisen puolen. Näin varmistettiin, että suunnittelija ja operatiivinen puoli eivät tunteneet toisiaan ja näin päässyt vahingossa vasikoimaan suunnittelijaa jos tapahtui kiinnijääminen.
Toimeenpaneva johtaja hankki tekoon tarvittavat miehet, jotka edelleen opettelivat ryöstön suunnittelijan ohjeiden mukaan. Ryöstö opeteltiin etukäteen ihan kuin olisi käyty jotain ryöstökurssia. Homman piti sujua eikä operaation aikana saanut tulla eteen suurempia improvisaatioita. Se oli suunnittelijan ehto. Joistakin ryöstöistä on annettu tuomioita itse tekijöille, mutta tiettävästi ketään suunnittelijaa eikä toimeenpanevaa johtajaa ole saatu tuomiolle.
Yksittyisyrittäjät
Tällaiset isot ryöstöt olivat siis kovien ammattilaisten hommia. Mutta ammattilaisia on myös toisella suunnalla. Muuan mies on entinen ammattiryöstäjä ja valaisee Pt-medialle omia toimintatapojaan 00-luvulla. Muuan mies asuu Tukholmassa ja teki useita onnistuneita rahankuljetusryöstöjä vuosien 2004-2009 aikana. Uran hän lopetti 2009 muutaman vuoden vankilatuomion jälkeen jäätyään kiinni yhdestä ryöstöstä. Tai pikemminkin niin, että näyttö riitti hovioikeuteen asti.
Muuan mies kertoo, että aloitteli ryöstöhommat epäonnistuneella pankkikeikalla vuonna 2004. Rahapulaa pukkasi päälle ja vouti koputteli oven takana. Velkaa oli vähän sinne sun tänne ja vuokrat rästissä. Työllä velkoja ei saanut enää kiinni. Tai ehkä niitä ei edes haluttu. Muuan mies kertoo:
– Aloin kiertämään yhtä pankkia Spångassa. Se alkoi vetämään puoleensa kuten viettelevä nainen. Suunnitelma oli yksinkertainen. Astuin pankkiin kommandopipo silmillä ja huusin englanniksi ryöstöä. Englanti siksi, että kun puhun ruotsia niin ihmiset kuulevat murteestani, että olen suomalainen. Yritin vähän peitellä tätä. Pankkisalissa sitten pätkin hermostuksissani puisen tiskin kirveellä säpäleiksi ja annoin kolmelle kassaneidille muovikassit ja käskin täyttää ne rahalla.
– Yksi myyjä pillahti itkuun. Yritin rauhoitella, ei käy kuinkaan kunhan vaan rahaa tulee. Myyjä volisi entistä enemmän. Sitten toinen virkailija kertoi, että heillä ei ole pääsyä rahoihin. Hän osoitti kassojen takana olevaa kassakaappia ja kertoi, että rahaa tulee kaapista ulos aina sen verran kun joku asiakas tekee tiskinoston tililtään. Heillä ei ole avaimia kaappiin eikä rahaa tule ulos, jos virkailija ei syötä tietokoneelle oikeaa tilinumeroa ja summaa, joka tilillä on.
– Eipä siinä mitään. Keräsin tyhjät kassit ja poistuin paikalta ennalta suunnittelemaani pakoreittiä pitkin. Vitutti aivan perkeleesti, toisaalta nauratti, että ”neitsyys” meni nollasaaliila, muuan mies nauraa.
Uusi yritys
Muuan mies kertoo, että pankkikeikan jälkeen hän sai raha-asiansa jotenkuten kuntoon. Ryöstöasiat tulivat uudelleen esille kun hän istui kaljabaari-iltaa erään kriminaalin kanssa.
– Meillä oli tapana kaljalasin ääressä pohtia keikkoja, vähän niinkuin pallotella ideoita. Jotkut avautuvat kaljalasin ääressä muijistaan ja seksielämistään, me mietimme keikkoja. Pallottelussa nousi sitten yksi idea, joka alkoi itämään päässäni. Rikollisilla on tapana kaavautua. Eli kun keksii jonkun toimivan keinon niin sitä alkaa sitten toistamaan kaavamaisesti. Tästä tuli minun kaava muutamaksi vuodeksi.
Vaikka muuan miehen ryöstöt ovat lakiteknisessti jo kaikki vanhentuneet niin silti emme avaa liian yksityiskohtaisesti tekopaikkoja ja aikoja.
HUOM! ÄLÄ TEE TÄTÄ OMASSA LÄHIPANKISSASI! SE ON RIKOLLISTA JA SIITÄ JOUTUU VANKILAAN!
– Idea oli melko simppeli. Ensinnäkään en tähdännyt mihinkään miljoonaryöstöön vaan perusryöstöön, jossa massia tulee kohtuullisesti. Enemmän kuitenkin kuin jostain tupakkakioskin kassan ryöstöstä, mutta toisaalta ryöstö ei saa olla sellainen, että media huutaa viikon hoosiannaa ja Aftonbladetin jolpit juoksee ympäri maakuntaa kameroidensa kanssa.
– Homma perustui siihen, että vartijat täyttivät kauppojen ja markettien pankkiautomaatit. Postasin ennen ensimmäistä keikkaa kuukauden päivät erästä Länsi-Tukholmassa sijaitsevaa keskisuurta kauppaa. Kaava oli aina sama. Vartijapari ajoi pakettiautolla kaupan edustalle. Apukuski meni auton takaosaan ja tuli ulos rahasalkun tai kahden kanssa. Hän käveli yksi automaatille. Kuski jäi autoon.
Muuan miehen mukaan useimmmat markettien ulkoautomaatit oli rakennettu samalla tavalla. Automaatti on seinässä ja asiakas nostaa sen rahan ulkona olevasta nostopisteestä. Automaatin kassakaappiosa on sisällä kiinteistössä. Siellä kaapin ympärille oli rakennettu näköesteeksi kevyt vanerikoppi, joka oli tosiaankin lähinnä näköeste.
– Rahasalkkuja ei kannattanut pätkäistä vielä tuossa vaiheessa. Niissä tiedettiin yleisesti olevan väripanos. Jos salkun murtaa auki, panos räjähtää ja värjää setelit punaisiksi. Suunnitelmani mukaan rahat olivat ”auki” minuutin verran. Eli kun vartija kävelee koppiin, avaa kassakaapin, avaa rahasalkun ja PANG. Rahat olivat nyt saatavilla. Sillä hetkellä piti potkia se kopin ovi auki. Jos oli liian myöhässä, rahat olivat jo kaapissa ja sen luukku kiinni. Jos taas oli liian aikaisessa, rahat olivat vielä salkussa. Ajoitus oli kaiken A ja O. Kävin tuota tapahtumaa ennakkoon läpi mielessäni miljoona kertaa. Seurasin myös useilla eri paikoilla miten vartijat toimivat käytännössä.
Ensimmäinen keikka
Ensimmäistä rahankuljetuskeikkaa muuan mies suunnitteli muutaman kuukauden. Hän tilastoi vartijoiden tuloajat. Vartijat tulivat tässä tapauksessa täyttämään automaatin aina perjantai-iltapäivällä klo 14-16 välillä. Kellonaika saattoi vaihdella, mutta perjantai oli vakiopäivä.
– Ensimmäinen keikka meni ihan kuin Strömsössä. Odotin parkkipaikalla, fillari nurkan takana. Kun vartijat saapuivat, menin asemiin odottamaan. Kun rahantäyttäjä käveli koppiin, kävelin hetken päästä pipo silmillä perässä ja potkin oven auki. Hölmistynyt vartija vain katsoi. Salkku oli pöydällä auki ja kassakaappikin auki. Rahat olivat vielä salkussa. Osoitin vartijaa pistoolilla ja käskytin maahan istumaan. Mies totteli sanomatta mitään. Keräsin rahat reppuun ja poistuin paikalta.
Muuan mies kertoo, että pakomatka ensimmäisen keikan jälkeen meni kuten oli suunnitellutkin. Ensin polkupyörällä ison valtaväylän ali kevyenliikenteen väylää pitkin, sitten metsäpolkua pitkin pakettiautolle. Pyörän hän nosti auton kyytiin ja poistui ajaen rauhallisesti paikalta. Paniikkia ei tullut, mitä nyt vähän yksissä punaisissa valoissa tuli hermon tynkää pintaan. Sinisiä valoja ei näkynyt missään koko matkan aikana kuten myöskään poliisiauton pillien ääntä ei kuulunut.
– Kun kotona sitten tipautin rahat pöydälle niin oli kyllä vähän sellainen JES-olo. Perjantai-iltapäivä ja rahaa rapiat sata tonnia (10 000 euroa). En kuitenkaan lähtenyt ryyppäämään kylille vaan menin kuntosalille saunaan. Piti palauttaa itsensä maan pinnalle.
Ura
Muuan mies teki tällä samalla kaavalla useita ryöstöjä Tukholmassa ja lähialueen isoissa kaupungeissa. Kun yksi ryöstö oli urakoitu, elettiin muutama kuukausi hiljaiseloa ja alettiin suunnittelemaan uutta. Muuan miehen mukaan nämä suunnitteluvaiheet olivat jotakin…
– Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, sanotaan. Vaikka se ei pidä paikkaansa. Hyvin suunniteltu on hyvin suunniteltu ja puoliksi se on valmis vasta kun puolet on tehty. Tykkäsin kyllä suunnitella. Istuin autossa pitkiä aikoja, virittelin erilaisia kameroita esimerkiksi vuokra-auton takaikkunalle kuvaamaan paikkaa. Muistikortilta pystyi sitten kelaamaan nopeutettuna mitä tapahtuu. Jos kuukauden istuu samassa paikassa samaan aikaan samassa autossa niin kyllä siihen joku kiinnittää huomiota. Piti keksiä kaikenlaisia keinoja saada se vartijoiden rutiini niin selville, mutta se piti tehdä huomaamatta.
Poravesikikka
Muuan miehen mukaan kaikki, paitsi kolme keikkaa meni kuten piti. Yhdellä kerralla vartija päätti leikkiä sankaria ja uhitteli vastaan. Muuan mies päätti keskeyttää keikan. Hän ei halunnut ampua, vaikka pistoolissa olikin kovat lippaassa.
– Toisella kerralla salkku ja kaappi olivat kiinni kun ryntäsin koppiin. En ajatellut sen enempää vaan päätin sitten ottaa sen salkun kokonaan mukaani. Pakomatkan alku polkupyörän kanssa oli sähellystä, mutta pääsin autolle ja karkuun. Tein nopeita päätöksiä. Ajoin yhteen paikkaa ja kaivoin salkun nopeasti maahan ja poistuin paikalta.
– Mietin viikkokausia miten salkun saa auki rikkomatta väripanosta. Sitten kuulin pora ja vesi-kikasta ja päätin kokeilla. Kävin ostamassa autotalliini arkkupakastimen ja hain salkun jemmasta. Porasin siihen 5 millin poranterällä reiän ja laskin salkun täyteen vettä. Sen jälkeen salkku kahdeksi viikoksi pakastimeen jäätymään.
– Kun sitten rikoin jäätyneen kalikan muovikuoret niin panos räjähti. Mutta väri ei päässyt jäässä värjäämään kuin vain muutamia seteleitä.
HUOM! ÄLÄ TEE TÄTÄ KOTONA! SE ON RIKOLLISTA JA SIITÄ VOI JOUTUA VANKILAAN!
Viimeinen keikka
Kolmas epäonninen keikka lopetti uran.
– Joku lähti seuraamaan kun poistuin paikalta. En huomannut jäljittäjää, mutta oikeudessa selvisi, että mies oli seurannut kun pyöräilin pois paikalta parin sadan metrin päähän pakoautolle. Mies oli ollut koko ajan poliisiin puhelinyhteydessä. Poliisi sitten vain yksinkertaisesti piiritti minut ensimmäiseen risteykseen.
Poliisi kuulusteli muuan miestä muistakin ryöstöistä. Joukossa oli muutama sellainen ryöstö, jotka hän oli tehnyt, mutta myös sellaisia, joista hänellä ei ollut mitään tietoa. Ammattimiehen tapaan muuan mies kiisti kaiken, vaikka jäi kiinni lähes rysän päältä. Syyttäjä nosti syytteen lopulta vain tästä yhdestä ryöstöstä. Svean hovioikeus vahvisti tuomioksi ryöstöstä 4 vuotta ehdotonta eli saman, jonka käräjäoikeuskin. Muuan mies istui tuomiosta kiven sisässä 2 vuotta. Nimittäin suomen kansalaisena hän anoi lusimaan Suomeen ja ensikertalaisena pääsi vuoden aikaisemmin ulos jos olisi istunut kakkunsa Ruotsissa.
– Tiesin, että jossain vaiheessa käry käy. En kuitenkaan skitsoillut asian takia eli en kurkkinut sälekaihtimien raosta kuten elokuvissa. Jemmasin rahaa joka keikan jälkeen jemma-nimiseen paikkaan eläkepäiviksi. Lapsettomana ja yksinäisenä poikamiehenä kiinnijääminen ei pelottanut mitenkään. Mitä siinä on muka pelkäämistä? Tiesin, että kun kiinni jää niin siitä istuu muutamasta vuodesta maksimissaan neljään vuoteen. Mitä sitten? Linnassa voi sitten vaikka treenata, kuten itse tein. Ensimmäisen vuoden jälkeen pääsin jo avotaloon.
– Kun pääsin vapaaksi matkustin kotiin Ruotsiin ja kävin jemmalla. Otin muutaman satasen ja ostin pikkipullon vodkaa ja kippistin sen kunniaksi.
HUOM! ÄLÄ TEE JUTUSSA MAINITTUJA ASIOITA KOTONA! NE OVAT LAITTOMIA JA AMATÖÖRI JOUTUU NIISTÄ VANKILAAN.
Kysyn muuan mieheltä, että kaduttaako? Hän nauraa pitkään ja hartaasti, mutta ei vastaa kysymykseen.
