Taloussanomissa oli mielenkiintoinen artikkeli tutkijasta, joka lähetti 5 000 työhakemusta eritaustaisilla nimillä. Tuloksista selvisi selkeästi, että suomalaisilla nimillä lähetetyt hakemukset päätyivät useimmiten työhaastatteluun kuin jos hakijan nimi oli esimerkiksi irakilainen tai somalialainen.
Itse olin Tukholmassa töissä 10-luvun alussa muutaman vuoden eräässä myyntifirmassa “johtohommissa”. Firma oli keskisuuri myyntifirma, työntekijöitä 20-30. Myyntityö oli kovanpuoleista, joten vaihtuvuus firmassa oli suurta.
Firmaan tuli paljon työhakemuksia ja yksi toimeenkuvaani kuuluvista tehtävistä oli valkata “pomoporukan” kanssa kymmenistä työhakemuksista niitä tyyppejä, joita kutsuttiin paikanpäälle työhaastatteluun. En ollut firmassa mikään herra isoherra vaan alin pomo, coach.
Työhakemukset valkattiin kuitenkin yhdessä “pomoporukan” kanssa, johon kuului lisäkseni kolme ruotsalaista, joista yksi oli taustaltaan Väli-Amerikasta, mutta syntynyt Ruotsissa. Pomoporukka ohjeisti minua heti alussa heittämään roskiin kaikki hakemukset, joissa nimi viittasi Lähi-itään tai Afrikkaan, tai jos nimi “klingasi” musliminimeltä.
Kannattaa huomata tässä vaiheessa, että noihin aikoihin en ollut vielä umpirasisti vaan pikemminkin post-suvakko. Kyselin, että mihin perustuu moinen hakemusten roskiinheittäminen. Itse olisin katsonut asiaa puhtaasti CV:n perusteella.
Ruotsalaiset, jotka eivät olleet vähäisemmässäkään määrässä rasisteja, kertoivat, että tulee vain ongelmia. Varsinkin miehistä. Selitys oli, että kolmansista maista tulleet miehet aloittavat naisten vonkaamisen heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Heidän keskittymiskyky ei riitä työntekoon kun ympärillä on nuoria naisia samassa tilassa. Miehet pitävät lisäksi naisia alempiarvoisina, joka taas aiheuttaa turhaa kismaa työympäristöön. Paino sanalla turhaa kismaa.
Hieman epävarmat naiset, jotka eivät osaa vastata kehitysmaista tulleiden miesten tökeröihin iskuyrityksiin ikäänkuin samalla mitalla takaisin, lopettavat nopeasti. Miehet kourivat haaroväliään merkitsevästi, maiskuttavat suutaan ja lipovat huulia kuin pornotähdet. Mitä enempi työpaikalla on kehitysmaiden miehiä, sitä nopeammin uudet naispuoliset työntekijät lopettavat oma-aloitteisesti.
Toinen ongelmia aiheuttavan tekijän kerrottiin olevan rukoustuokiot. Sinänsä kellään ei ollut mitään sitä vastaan, että joku oli muslimi, mutta allahin joikaaminen ruokatunnilla taukotilojen nurkassa… se ei nyt vaan jotenkin sopinut firman habitukseen.
Näille syvästi uskovaisille muslimimiehille ei oikein voinut sanoa, että voiko sitä rukoilua harjoittaa kotonaan työpäivän jälkeen, ei työpaikalla. Se olisi ollut maaimankaikkeuden suurin loukkaus. Tästä seurasi rasimsisyytöksiä ja pahimmassa tapauksessa firma vedettiin johonkin työtuomioistuimeen.
Kysymysy kuuluukin; mikä firma haluaa ottaa vapaaehtoisesti hirvittävän riskin, että saa firmaan taakan. Josta pahimmassa tapauksessa joutuu maksamaan isot erorahat. Ja joka sitä ennen on toimillaan aiheuttanut usean henkilön eroamisen työstään.
Kolmansista maista tulleen, varsinkin miehen palkkaaminen on niin suuri riskitekijä, että sitä kartetaan viimeiseen asti. Työnantajapuoli voi olla hyvinkin suvakko perusmaailmankuvaltaan, mutta siitä huolimatta he pyrkivät karttamaan kolmansista maista tulleita henkilöitä. Siksi, että haluavat välttää ongelmia.
Näin ollen kysymys ei ole mistään rasismista. Ihan sama asia kuin itse nuorna 18-vuotiaana miehenä, menimme kaverin kanssa työhaastatteluun viinalta haisevina ja meikattuina variksenpelättiminä. Ihan selvää, että työnantaja ei halunnut palkata sellaisia töihin. Jos jollekin anonyymille työnhaulle aletaan laittamaan lain perusteella erilaisia vaatimuksia se johtaa vain siihen, että avoimet työpaikat siirtyvät entistä vaikeammin saavutettavaksi. Vaikka henkilöllä olisi kuinka hyvä CV niin työnantajalle voi olla hirvittävä riski, että paikalle saapuu pyjamaan pukeutunut partainen sandaalipelle.
