Kalastaja ja syväekologi Pentti Linkola on kuollut. Linkola saavutti 87 vuoden iän ja elämänsä aikana massiivisesti mainetta kiistellyistä lausunnoistaan.
Tunnetuksi Linkola on tullut sen takia, että kun hän avasi suunsa niin kukaan ei oikein osannut odottaa mitä sieltä tulee. Ja varsinkin miten suhtautuu mitä Linkola sanoo. Linkola oli kuitenkin johdonmukainen filosofiassaan. Siinä ihminen ei ollut sittisontiaista kummempi olento ja kaikilla eläväisillä oli yhtäläinen oikeus elämään.
Linkolan mukaan ihminen kuitenkin asetti itsensä jonkinlaiseen kuningas-asemaan tietoisuutensa ja nokkeluutensa takia. Tämä on ihmiskunnan dilemma; ihmiskunta kuvittelee, että sillä on oikeus tuhota elämään ympäriltään vain ajaakseen omia etuja.
Tästä taas on seurannut se, että ihmiskunta on ajanut maapallon katastrofaaliseen tilaan ja nykyisenkaltaisen pröystäilevän elämäntavan jatkuessa maapallon elämä ei jatku loputtomiin. Eniten Linkola halveksi keskiluokkaa, ns. keskivertokansalaisia ja sen pyrkimyksiä ns. parempaan elämään. Parempi elämä tarkoitti Linkolan mukaan keskiverrolle lähinnä pönötystä ja omahyväistä pröystäilyä; kuvitelmaa omasta muka arvokkuudesta.
Väestön ylisikiävyys tulee usein esille Linkolan sanomisissa. Ei yksin kolmas maailma, vaan Linkolan mukaan myös Suomi, ja yleisesti Pohjoismaat olivat ihan samalla tavalla väestöräjähdyksen kourissa. Linkola perusti ajatuksensa siihen, että pohjoisella pallonpuoliskolla, jossa suurimman osan vuodesta asumuksia joudutaan lämmittämään, niin se tekee Pohjoismaista yhteiskunnista erityisen energiasyöppöjä verrattuna vaikkapa päiväntasaajalle, jossa taloja ei tarvi lämmittää eikä talon rakenne tarvitse olla luonnonvaroja yltiöpäisesti tuhlaava, esim, eristys.
Linkola ei arvostanut sellaisia asioita kuten demokratia, joka olikin hänen mielestään kauhistus. Suoraa demokratiaa Linkola piti typeryyden huipentumana. Miten itseään täynnä olevat pröystäilevät keskiluokkaiset muka voisivat tehdä ympäristön kannalta oikeita päätöksiä kun he ajattelevat kuitenkin ensisijaisesti etelän lomamatkojaan. Ideaali yhteiskuntamalli Linkolan mukaan oli jonkinlainen harkittu diktatuuri.
Itse sain kunnian tutustua Linkolaan 1990-luvun loppupuolella. Emme tutustuneet henkilökohtaisella tasolla vaan äijä piti luentoja filosofiastaan. Ennen tutustumista oli lukenut ensin Linkolan kirjoja. Teos “Johdatus 1990-luvun ajatteluun” oli kuin olisi iskenyt pölkyllä päähän. Siitä seurasikin vuosien pitkä jakso perehtyessäni Linkolan filosofiaan.
