Monesti Suomesta katsotaan naapurimaa Ruotisiin päin niin poliittisissa päätöksissä kuin yhteiskunnallisissa asioissa. Ruotsi on kuitenkin tunnettu sen välillä melko rohkeistakin valinoista, joita Suomi ei aina ole ollut valmis mallintamaan. Toisin kuin esimerkiksi sote-uudistusten aikaan, jolloin Ruotsiin päin katsottiin hyvin tarkkaan, ei rahapelaamisen monopolin suhteen ole lähdetty uudistusten tielle Ruotsin tapaan.
Vaikka rahapelimarkkinat ovat muuttuneet merkittävästi etenkin viimeisten kymmenen vuoden aikana niin lainsäädäntö ei kotimaassa ole aivan pysynyt muutosten perässä. Tämä on johtanut esimerkiksi siihen, että Suomessa on jouduttu käyttämään osin jopa kyseenalaisia keinoja pitääkseen kiinni markkinaosuuksistaan, jotka valuvat ulkomaisten yhtiöiden käsiin. Verkossa on nykyisin paljon laadukkaita ja monipuolisia nettikasinoita ja casino online -palvelu on usein rekisteröity esimerkiksi Euroopan saarivaltio Maltalle.
Suomen ainoa rahapeliyhtiö on saanut kritiikkiä esimerkiksi ristiriitaisesta mainonnasta: se ei sovi yhteen yhtiön omaksuman vastuullisen toimijan roolin kanssa. Samaan aikaan, kun se ainoa toimija, jolla on lupa tarjota rahapelejä Suomen markkinoilla, on se mukana merkittävässä määrin myös rahapelaamisesta koituvien ongelmien ehkäisijänä. Käytännössä voidaan ajatella, että nykyisellä järjestelmällä on kaksi vaihtoehtoa: muuttua tai murtua. Mutta muutoksen tie voi olla liian myöhäistä ja toisaalta muutokset tapahtuvat liian hitaasti nopeasti muuttuvaan maailmaan nähden. Siksi Ruotsin rohkea tie murtaa vanha monopolijärjestelmä voisi olla vaihtoehto myös Suomessa, jos sille löytyisi poliittista tahtoa.
Tavoitteissa ei ole onnistuttu
Ei ole ihme, että suomalainen järjestelmä on ollut kritiikin kohteena, sillä tavoitteissa onnistuminen, eli etenkin peliongelmien ehkäisyssä, ei ole viime vuosina onnistuttu ottamaan härkää sarvista. Jos monopolin suurimpana oikeutuksena on juuri peliongelmien ehkäisy, on se tukalassa asemassa nykyisessä tilanteessa.
Pelaaminen on yhä suositumpaa, mutta yhtiön voitot eivät ole kasvaneet. Päinvastoin se menettää kasvavassa määrin markkinaosuuksia ulkomaisille peliyhtiöille. Yhtiö ei ole osoittanut innovatiivisuutta tai halukkuutta lähteä uusimpien trendien mukaan riittävän ajoissa: esimerkiksi Live Casino on jo pitkään ollut oleellinen osa kasinopelaamista netissä. Suomalaiset pelaavat sankoin joukoin ulkomaille rekisteröidyillä nettikasinoilla, koska kotimainen tarjonta ei ole riittävän laajaa etenkään verkossa. Moni asiantuntija on sitä mieltä, että ainoa keino nykytilanteessa kontrolloida markkinaa kotimaasta käsin, on avata markkina lisensioiduille mutta samalla valvotuille yhtiöille. Se myös on ainoa keino kerätä varoja ulkomaisilta yhtiöiltä verojen muodossa tai muutenkaan vaikuttaa niiden toimintaan.
Tulevaisuudessa Suomella on kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen vaihtoehto on, että Suomessa yhtiön asema säilyy ja monopoli pidetään, samalla kun nykyiseen järjestelmään tehdään pieniä muutoksia sinne tänne niin toiminnan kuin valvonnankin suhteen. Yksi mahdollisuus olisi esimerkiksi riippumattoman pelivalvojan luominen, joka arvioisi puolueettomasti yhtiön toimintaa. Toinen vaihtoehto on se, että monopolijärjestelmä puretaan kokonaan. Näin ulkomaiset peliyhtiöt päästettäisiin avoimesti ja selvästi Suomen markkinoille, mutta se toisi myös työkaluja niiden valvomiseen ja toiminnan ohjailemiseen.
Avoimia kysymyksiä
Vaikka lainsäädännölliset muutokset vaativatkin pääasiassa poliittista tahtoa, on silti monia avoimia kysymyksiä, joihin päättäjien ja lainsäätäjien pitäisi pystyä vastaamaan, jotta nykyisiä ongelmia ja epäkohtia voitaisiin ratkaista uudessa lisenssijärjestelmässä. Avoin mutta säädelty markkina ei ole mikään villi länsi, sillä sillekin olisi tarkoitus luoda selkeät pelisäännöt. Sellaisenaan Suomessa monopoliasemasta nauttiva yhtiö menettäisi asemansa ainoana toimijana, mutta toisaalta juuri Ruotsissa alun perin monopoliasemassa ollut yhtiö on säilyttänyt asemansa hyvin lisenssijärjestelmään siirtymisestä huolimatta. Tosin täytyy mustaa, että Ruotsissa tilanne oli mennyt jo niin pitkälle, että monopolijärjestelmän virallisesta asemasta huolimatta markkinoilla toimi jo useampi peliyhtiö.
Joka tapauksessa Suomessa pitäisi pystyä hahmottamaan, voidaanko lisenssijärjestelmän avulla ehkäistä haittoja eli ongelmapelaamista entistä tehokkaammin. Toinen tärkeä kysymys liittyy mainontaan – on syytä pohtia, minkälaista mainontaa Suomen markkinoilla saisi toteuttaa, jos lisenssijärjestelmään siirryttäisiin. Ainakin näitä asioita tulisi perusteellisesti käsitellä, jos lisenssijärjestelmään siirtymistä alettaisiin toden teolla harkitsemaan.