Kirjoittelin viikonloppuna juttua otsikolla “Mitä monikulttuurisuus on antanut lännelle?” Syvennetään asiaa hieman ja pohditaan mitä monikulttuurisuus noin niin kuin käytännössä tarkoittaa.
Otetaanpa ihan konkreettinen esimerkki hyvin monikulttuurisesta alueesta Tukholman luoteis-länsiosista ns. Järvan alueesta. Järva ympäristöineen on oikeastaan enemmän monikulttuurinen kuin Malmö kokonaisuudessaan.
Järvalla tarkoitetaan noin 5 km x 5 km suuruista aluetta, jonka sisälle mahtuu suuret maahanmuuttajalähiöt Akalla, Husby, Kista, Rinkeby, Tensta ja Hjulsta. Alue on siis jotakuinkin jonkun keskisuuren pikkukaupungin taajama-alue (Pori, Lahti, Sundsvall, Enköping mm.)
Alue on Tukholman kaupunkiin kuuluvaa esikaupunkialuetta ja siellä asuu 75 000 ihmistä. Tästä väestöstä 80,43 % on ulkomaalaisia (2017). Ulkomaalaisella tässä tarkoitetaan henkilöä, joka on syntynyt ulkomailla; tai henkilöä, joka on syntynyt Ruotsissa ja molemmat vanhemmat ovat syntyneet ulkomailla. Suurin ulkomaalaisprosentti on Rinkebyssä, reilu 90 % ja pienin Kistassa reilu 70 %.
Vaikka Rinkebyssä asuu siis yli 90 % ulkomaalaisia, niin loput vajaa 10 % eivät ole ruotsalaisia, vaan esimerkiksi suomalaistaustaisia Rinkebyssä ikänsä asuneita nyt jo vanhuksia, tm. tällaisia ryhmiä, joita ei oikein enää tilastoida ulkomaalaisiksi. Rinkebyssä ei asu tosiasiassa YHTÄÄN ruotsalaista. Tenstassa voi harvakseltaan nähdä ruotsalaisia ja Kistassa ruotsalainen on melko yleinen näky. Yhtä yleinen kuin Kokkolassa tai Seinäjoella ulkomaalainen.
Tenstan ulkomaalaisprosenttia vetää alaspäin Tenstaan kuuluva Spångan kirkko, johon kuuluu ihmisiä Solhemin alueelta. Mutta Tenstan ydin on joka tapauksessa ihan samanlainen 100-prosenttinen maahanmuuttajalähiö kuin Rinkebykin.
Vielä yksi luku: Tukholman kaupungin kokonaisväkimäärä on himpun alle miljoona.
Mutta tämäkään ei ole koko totuus, jotta hommalle voisi vetää pisteen. Tukholman kainalossa on sellaiset kaupungit kuten Sundbyberg ja Sollentuna, joissa on useita isoja lähiöitä, jotka ovat suoraan yhteydessä Järvan alueeseen. Sundbybergissä, eli ihan Rinkebyn naapurissa on Rissnen ja Hallonbergenin lähiöt, joiden maahanmuuttajaprosentti on ihan samaa luokkaa kuin Järvassa, 70-80 %. Kuten myös Sollentunan Malmvägen/ Tureberg.
Näin ollen tällä Tukholman luoteisalueella on apauttiarallaa 100 000 (sadantuhannen) maahanmuuttajan tiivis keskittymä. Alla kartassa Järva sijoitettuna Tukholmaan. Punaisella itse Järvan maahanmuuttajalähiöt, sinisellä Sollentuna ja Keltaisella Sundbyberg.
Tämäkään ei ole vielä koko totuus. Etelä-Tukholmassa on vähemmän tunnettu, mutta ihan samanlainen maahanmuuttajakeskittymä kuin Järva, jonka keskus on Skärholmen. Tähän alueeseen kuuluvat käytännössä koko Mälaren-järven rantakaistale Bredäng, Sätra, Skärholmen ja Vårby.
En jaksa tähän nyt etsiä enää väkimääriä, mutta puhutaan kuitenkin samoista luvuista kuin Järvassa. Tällä “Mälaren-kaistaleella” on olemassa useita hyvinkin ruotsalaisia “keitaita”, mutta akselin Bredäng-Skärholmenin maahanmuuttajaprosentti on samoja luokkia kuin Järvassa.
Niin ikään E4:n itäpuolella on isoja maahanmuuttaja-alueita: Solberga, Östberga ja hyvin pahamaineinen Rågsved.
Eikä tässäkään ole vielä kaikki, ei edes sinnepäinkään. Skärholmenista etelään mentäessä seuraavana on Ruotsin suurimmat maahanmuuttajaprosentin kaupungit Botkyrka ja seuraavana Södertälje. Botkyrkan jättimäiset ghetot Fittja, Norsborg, Hallunda ja Alby ovat samaa kaupunkijatkumoa. Hallundan jälkeen on vähän maaseutua välissä, kunnes saavutaan täysin maahanmuuttajakaupunkiin Södertäljeen.
Molempien kuntien maahanmuuttajaprosentti on yli 50! Ja Botkyrkan mainituissa lähiöissä samaa luokkaa kuin Rinkebyssä ja Skärholmenissa.
Eikä riitä vieläkään. Kun mennään Tukholmasta pohjoiseen, niin seuraavana on kasvava maahanmuuttajakaupunki Upplands Väsby ja Sigtuna (jossa allekirjoittanut asustelee tällä hetkellä Märstan kaupunkitaajamassa. Tosin sen harvaan asutulla alueella Arlandan lentokentän kupeessa, jossa ei muutenkaan ole taajama-asutusta).
Upplands Väsby on noussut otsikoihin yhä useammin viime aikoina maahanmuuttaja-alueiden levottomuuksina. Kuten Sigtunan Märsta ja Valsta. Sigtunassa yksin maahanmuuttajien osuus on 54 %. Toisin sanoen kantaruotsalaisten osuus 46 %.
Nyt muutama oikea kysymys:
- Mitä jotakin lisäarvoa Tukholmalle, tai mille muullekaan kunnalle tuo se, että yhä useampi kunnan asukkaista on ulkomaalaistaustainen, ja etenkin kehitysmaista tullut tulija? Ja joissakin tapauksissa kaupungin väestöstä jo yli puolet on maahanmuuttajia?
- Mitä jotakin lisäarvoa jollekin kunnalle tuo se, että kehitysmaista tulleisiin maahantulijoihin pumpataan yhä enemmän rahaa, jotta tulijat sopeutuisivat ja integroituisivat ruotsalaiseen yhteiskuntaan (SVT:n uutinen, jossa Gävleborgin läänille on myönnetty vähän sieltä sun täältä miljoonasumma maahanmuuttajien integroitumiseen)? Kun fakta on se, että segregaatio (eli eräänlainen eriytyminen ja klikkiytyminen) sekä yhteiskuntaan kuulumattomuus ja ulkopuolisuus vain kaikkien tutkimusten mukaan lisääntyy.
Kehitysmaista tulevan väkimäärän funktiota (tarkoitusta) on pikkuhiljaa pakko pohtia. Eihän kehityskulku lopu yhtäkkiä tähän, kun se kerran on alkanut. Eli ikään kuin trendi lähtisi jostain mystisestä syystä ilman mitään tekoja suuntautumaan toiseen suuntaan.
Alun kysymykseen, mitä monikulttuurisuus käytännössä tarkoittaa, tässä vastaus:
Kehitys jatkuu tästä eteenpäin omalla painollaan, ilman että siihen tarvitsee edes vaikuttaa mitenkään tukemalla meneillään olevaan trendiä. Jokaisen ruotsalaisen kunnan (kuten myös usean suomalaisen) maahanmuuttajien määrä lisääntyy joka vuosi, ilman että sille tarvitsee tehdä enää mitään. Vaikka kaikki “suvakit” ja “turvapaikka-aktivistit” ja turvapaikkamaahanmuuton kannattajat nyt yhtäkkiä kääntäisivät kelkan, niin:
Pyörä on lähtenyt pyörimään.
[rps-paypal]
