Linköpingin paikallispoliisipäällikkö Ann-Christine Rehnström kertoo uutistoimisto TT:lle, että poliisin painostus rikollisia kohtaan voi olla yksi selitys lisääntyneille ampumisille.

– Poliisi on tehnyt useita pidätyksiä ja takavarikkoja ja ne voivat olla selitys viime aikaisille useille ampumisille Linköpingissä.

Rehnström kertoo, että poliisilla on hyvä ja tarkka kuva nuorista ja aikuisista, jotka pyörivät jengipiireissä, mutta ampumisia ei kuitenkaan voida ennustaa etukäteen.

Linköpingissä ampumiset ovat viime kuukausien aikana lisääntyneet. Torstaina ammuttiin kahta teiniä, joista toinen kuoli. Aiemmin viikolla harjoitettiin ohiammuntaa.

Lainaus TT:stä loppuu.

Poliisin oma selitys lisääntyneille ampumisille on siis se, että kun poliisi ”painostaa” rikollisjengejä, niin nämä aloittavat toistensa ammuskelun.

Uskoo ken tahtoo. Suurin syy uusruotsalaisten rikollisjengien synnylle on uusruotsalainen kulttuuri, jossa gangsterin uraa ihannoidaan. Kun seuraa esimerkiksi ruotsalaista räppi-kulttuuria, niin ero Suomeen on aivan perustavanlaatuinen. Suomessa ei edes ole olemassa sellaista gangsta-räppi-kulttuuria kuin Ruotsissa ja suomalaiset räppibiisit ovatkin harmittomia rakkauslaulu-jollotuksia.

Räppi ei itsessään ole se syy gangstakulttuurille, vaan se vaan kertoo gangstakulttuurista ns. katukielellä. Yksin Tukholmassa ja yksin Rinkebyssä on kymmeniä todella suosittuja räppäreitä. Yasin Byn lienee tunnetuin gangsteri, joka tekee gangsterielämästään gloorista räppibiiseissään. Jaffar Byn on toinen (Byn tarkoittaa tässä yhteydessä suurinpiirtein sellaista, että Jaffar/ Yasin Byn = meidän mies. By = on kylä ja uusruotsalaisslangissa by:llä tarkoitetaan jotain keharilähiötä ja tuossa muodossa ”meidän miestä”).

Näissä uusruotsalaisissa räppi-jollotuksissa lauletaan pääsääntöisesti aina gangsteriuran ihanuudesta. Huumeista, aseista, väkivallasta, kostosta ja yleisesti rikollisuudesta.

Tässä on merkittävä ero länsimaalaiseen populaarikulttuuriin. Kyllähän esimerkiksi monet raskaan heavyn biisit voivat olla ”raskaita” sanoituksiltaan, joissa voidaan vihjailla saatananpalvonnasta ja sen sellaisesta. Mutta enpä tiedä ketään länkkäriä, joka olisi ottanut kirjaimellisesti vaikkapa Black Sabbathin tai Venomin sanoituksia. Nykyheviä kuuntelevat henkilöt ovat pääsääntöisesti lähinnä kilttejä koti-isiä ja -äitejä.

Kun taas Rinkeby-räpin ympärille on syntynyt aivan omanlaisensa kulttuuri. Useimmat räppärit ovat kovan luokan gangsterita ja vetoavat biiseillään nuoriin teineihin valitsemaan gangsteriuran veronmaksajan sijasta. Moniin räppivideoihin on haettu koko kylän nuoret mukaan rekvisiitaksi ja kun biiseissä vihataan ruotsalaisia ja ruotsalaista kulttuuria, niin on selvää, että nuorukaiset imevät tämän saman gangsteri-ihanteen itseensä mieluummin kuin tavallisen veronmaksajan idean.

Järvan, eli Rinkebyn poliisi on kertonut kevään aikana useaan otteeseen, että he tapaavat yhä useammin nuoria teinejä, jotka pitävät yllään luotiliivejä. Ei puhuta siis mistään yksittäistapauksista vaan yleisestä trendistä. Tämän voi ihan itsekin huomata kun matkustaa metrolla Rinkebyhyn ja takaisin. Monista nuorista huomaa heti, että paidan alla on luotiliivit.

Nuorukaiset ovat toisin sanoen antautuneet täysin gangsterikulttuurin valtaan ja kokevat ilmiselvästi olevansa seuraavia ampumiskohteita. Kuka muuten pitäisi luotiliivejä, jos ei kokisi olevansa seuraava kohde. Tietenkin osa pököpäisistä kehitysmaanuorista pitää luotiliivejä glorian takia, vähän kuin ennen vanhaan tatuoinnit. Yksikään kova jätkä ei ollut oikeasti kova jätkä, jos oli puhtaat kädet.

Uusruotsalaista gangsterikulttuuria ei voida kitkeä mitenkään, koska se on jo syntynyt. Yksikään vanhempi, viranomainen, poliisi tai sosiaalitäti ei voi muutta kehityksen suuntaa, koska gangstakulttuurin gloria on paljon kovenpi kuin tylsän työsskäyvän veronmaksajan titteli.