Olemmeko me tätä tilanneet?

Sananvapauden vahvana kannattajana en olisi voinut kuvitellakaan 30 vuotta sitten missä jamassa olemme vuonna 2021. Tällä hetkellä meillä pieni vähemmistö latelee meille mitä saa puhua ja mitä ajatella. Eihän tätä nyt jumaliste voi uskoa todeksi, että meillä on olemassa sanoja joita ei voi eikä sovi sanoa ettei koko maailma tai ainakin prosentin tuhannesosa siitä loukkaantuisi.

Osa meistä ihmisistä tuntuu olevan niin herkkä hipiäisiä, että kaikki sanat loukkaavat, jotka eivät imartele. Millainen puhe sitten on hyväksyttävää, siitä ei kyllä ota selvää sitten saimaan sällikään.

Meillä vihapuhe, joka on rangaistavaa, kuka sen sitten määrittelee mikä on vihapuhetta ja millä perustein. En tiedä ja tuskin tekään, mutta meidän valtakunnansyyttäjä tietää. Hän myös suuressa viisaudessaan pystyy erottelemaan viha puheen ja vihaisen puheen, mitä tästä voimme päätellä, että ensin tulee Jumala ja sitten Toiviainen ei kun anteeksi toisin päin.

Teistä varmaan suurin osa on nähnyt tämän Ylen ohjelman, jossa Valtaoja oli keskustelemassa, tai siis yritti keskustella yhden suvakin ja suvakki-toimittajan kanssa. Miten meidän joukossa voi elää ihmisiä joidenka maailma menee aivan sekaisin, jos joku lausuu n-sanan. Muistan hyvin, kun olin nuori, niin tuota sanaa viljeltiin vähän väliä, mutta ei, niin tai, ainakaan minun mielestäni loukkaavassa merkityksessä. Olipa sitä joskus sellainenkin leikki, että kuka pelkää m-miestä. Oli pakko sensuroida etten kokisi Tynkkysen tai Räsäsen kohtaloa. Muistaako ketään teistä sellaista klassikko elokuvaa, kuin kymmenen pientä n-poikaa? Nykyään elokuva muistaakseni tunnetaan nimellä; kukaan heistä ei selviytynyt tai jotain tuohon suuntaan.

Tästä ohjelmasta vielä olen pohtinut, oliko ohjelmaan osallistuminen Valtaojalta tarkoin mietitty provokaatio. Mielestäni noin viisas mies kyllä tiesi, mitä tuleman pitää. Ei hän sinne sattumalta eksynyt. Onhan hän monesti kieltäytynyt keskustelemasta esimerkiksi Matti Leisolan kanssa.

Niin se vaan aika ja ajat muuttuvat omassa tiimalasissa hiekka vähenee, mutta tiedä sitä olisinko niin halukas katselemaan tätä maailmaa viidenkymmenen vuoden päästä jos se tähän suuntaan on menossa. Olen hyvin surullinen, että meillä huutaa jo nyt satatuhatta tai jopa paljon enemmän ihmisiä nälkäänsä, mutta heidän äänensä ei kuulu minnekään tai paremminkin heitä ei haluta kuulla ja heidän hätäänsä.

Mutta auta perkele kun joku maailmanparantaja loukkaantuu jostain sanasta, niin siitä riittää kerrottavaa jokaisessa lehdessä ja tiedotus välineessä. En tiedä olenko jo elänyt liian pitkään kun tämä maailman meno alkaa vituttaa päivä päivältä enemmän?

En ole kerta kaikkiaan valmis hyväksymään sitä ideologiaa joka nyt meille yritetään pakko syöttää. Oletteko te rakkaat lukijat koskaan ajatelleet mihin tämä kaikki tulee johtamaan, jos me nöyrästi tottelemme mitä meille vihervasemmisto pakko syöttää.

Emme enää voi ylen katsoa tätä ituhippi-porukkaa vaikkei heitä nyt olisi kovinkaan paljon, mutta helvetin äänekkäitä ovat.

Niin kuin meidän pressa puhui tolkun ihmisistä, hän varmaankin tarkoitti meitä eikä heitä joiden ideologia ajaa järjen ja tolkun ohi, että heilahtaa. Itseäni harmittaa suunnattomasti se, ettei näiden idioottien kanssa pysty keskustelemaan mistään asiasta. Niin kuin jo monesti aikaisemmin olen sanonut, ettei tyhmien ja humalaisten ihmisten kanssa kannata yrittää keskustella siinä ei mene kuin omat hermot.