Opetusministerimme kommentoi koulujen ongelmia Twitterissä ja kysyin häneltä, miten hänellä voisikaan olla ratkaisuja ongelmaan, sillä hän itse osa ongelma? Perustelin asiaa sillä, että hänen kaltaista ihmisten takia Suomeen tulee jatkuvalla syötöllä ihmisiä, joilta puuttuu sekä kyky että halua oppia, ja kun ei opiskelu suju alkaa muiden häiritseminen, eikä hän anna opettajille riittäviä työkaluja pitää kuria. Tästä hyvästä opetusministeri blokkasi minut.
Oikeastaan mulle ei ollut yllätys, että maahanmuuton ongelmat halutaan lakaista maton alle, mutta yllätys oli, että näin tehdään muissakin koulujemme kipupisteissä. Vähän aikaa sitten Helsingin apulaiskaupungin pormestari Nasima Razmyar tule valitteli mediassa miten inkluusio ajaa luokkia kaaokseen. Inkluusio tarkoittaa suunnilleen sitä, että erityisluokkien sijaan erityisoppilaat laitetaan muiden oppilaiden joukkoon opiskelemaa, mutta erityisopettaja käy heille välillä antamassa tarvittavaa tukea. Ylen aamu haastatteli aiheesta dosentti ja yliopiston lehtori Päivi Pihlajaa, jonka mukaan ongelma ei ole inkluusio, vaan se ettei siihen ole satsattu riittävästi resursseja. Pihlajan mielestä inkluusiosta ei myöskään pitäisi luopua, koska se olisi kansainvälisten sopimusten ja tasa-arvon vastaista. Nämä selitykset muistuttavat hämmästyttävällä tavalla tapaa jolla perustellaan humanitaarista maahanmuuttoa ”Kotoutuminen kyllä onnistuu jos satsaamme siihen vain lisää resursseja” ja ”Emme voi rajoittaa humanitaarista maahanmuuttoa, koska se kansanvälisten sopimusten ja ihmisoikeuksien vastaisia” Nuo kansainväliset sopimukset näyttävät olevan eniten siitä kiinni miten niitä tulkitaan. Nytkin Baltian maat voivat rajoittaa venäläisen viisumeita, mutta saman EU-säännöt kuulemma kieltävät sen Suomelta.
Myös itseohjaavat oppimismenetelmät ovat kouluissa aiheuttaneet ongelmia. Kun Aino Saarinen tuli tutkimuksissaan siihen lopputulokseen, että koulujen nykyiset uudet menetelmät heikentävät oppimistuloksia hän joutui painostuksen kohteeksi. Ilmeisesti lapsilla ei ole vielä sellaista omatoimisuutta ja vastuunottoa, että itseohjaavuus voisi toimia kouluissa.
Eli syyt romahtaneisiin Pisa-tulosteen romahtamiseen ovat selvästi nähtävillä, mutta jos ongelmia ei pystytä tunnustamaan miten niitä voidaan ikinä korjata? Kaksi ensimmäistä esille ottamaani asiaa liittyy suoraan vihervasemmistolaiseen ideologiaan, mutta miten on tämän kolmannen laita? Onko niin, että kouluissa suositaan itseohjaavuutta, koska tällöin oppilaalla on tällöin helpompaa, koska ei välttämättä ole edes pulpetteja tai ulkoa opettelua? Ja kouluista pyritään tekemään vain mahdollisimman viihtyisiä paikkoja oppimistulosten kustannuksella? Vai onko, niin että niiden, jotka ovat olleet kehittämässä itseohjaavuutta, on vaikea myöntää, että homma ei toimi ja siksi kriitikot halutaan hiljentää?
Joka tapauksessa ongelma näyttää olevan, että norsunluutorneista vain leikitään hyvää ihmistä ja kehitellään hienolta kuulostavia teorioita, mutta ei jouduta käytännön elämässä kohtaamaan niitä. Onhan se tunnettu tosiasia ettei vihervasemmisto itse halua asua monikulttuurisuuden riivaamille asuinalueilla, eikä varsinkaan halua laittaa lapsiaan sellaisiin kouluihin. Siksi on aika vaikea uskoa, että Li Andersson laittaa lapsensa kouluun jonnekin Varissuon, vaan jollekin paremmalle asuinalueille, joilla ei monikulttuurisuus aiheuta nimeksikään ongelmia. Koska inkluusiota perustellaan samoilla syillä kuin maahanmuuttoa on todennäköistä, että myös Andersson kannattaa sitä. Ja kaiken tämä lisäksi hän blokkaa somessa kansalaiset, jotka arvostelevat hänen toimintaansa näissä asioissa. Onko mikään ihme, jos Suomessa on vastakkainasettelua ja vihapuhetta?
