Kun vuoden 2015 syksyllä juoksin pitkin Tukholmaa selvittämässä, että mitä reittejä kaupunkiin tulleet tuhannet ns. sotapakolaiset aikovat jatkaa Suomeen, niin T-centralissa konkreettisesti näin, että tulijat olivat miehiä, miehiä ja miehiä.
Niiden tuhansien partaukkojen ja ananastukkien joukossa oli yksittäisiä naisia ja vielä yksittäisempiä lapsia. Miehiä, miehiä ja miehiä.
Nyt tämä sama näky toistuu ainakin Venäjältä Georgiaan suuntautuvalla rajalla. Miehiä, miehiä ja lisää kaalilta haisevia miehiä, jotka ovat lähteneet pakoon eivätkä itse edes sotaa vaan sitä, että pelkäävät joutuvansa rintamalle.
Georgian rajalta:
Now there is also a pedestrian line at Russian-Georgian border.
The voice on the video says that in the neutral zone waiting time is 9 hours. Machines over there move at a speed of 1 meter per hour.
📹: Tbilisi Life pic.twitter.com/fAranLH6R6
— Anton Gerashchenko (@Gerashchenko_en) September 26, 2022
Georgian rajalta:
USSR 2.0… A country at is actively disintegrating until the Iron Curtain finally descends. A perfect illustration of Putin's conscription. pic.twitter.com/9EUCRVktDk
— Михайло Подоляк (@Podolyak_M) September 26, 2022
Nämä kaaliläpsyttäjät ovat tukeneet Venäjän Ukrainan invaasiota vuodesta 2014 lähtien, sekä muita sortotoimia vähemmistökansoja kohtaan vuosisatojen ajan, ja huutaneet naamat yhtä punaisina, kuin Neuvostoliiton lippu, että kuinka sitä ollaan isänmaallisia patriootteja. Nyt, kun tuli lähtö patrioottihommiin, niin suunta on ulkomaille kuin uitetuilla koirilla.
Moniko ukrainalainen mies on paennut Ukrainasta?
Isistä paenneita voi ymmärtää, mutta kaaliläpsyjen toiminta on lähinnä: **** (en keksinyt mitään sopivaa sanaa tähän). Venäjän joidenkin arvioiden mukaan ainakin kolmisensataa tuhatta venäläistä miestä on jo paennut liikekannallepanoa.
