Yksintulleiden afgaanilasten tapaus on kyllä niin monivaiheinen ja täynnä käänteitä, että se muuttuu hauskaksi draamaksi. Yhtäkkiä näistä nuorukaisista, joilla ei ollut mitään asiaa Ruotsiin, tuli kunniakansalaisia, joita paijataan kuin kultakimpaleita.
Afgaanipallerot kävivät kirjaimellisesti jo lentokentän transitaulassa kun heitä oltiin palauttamassa kotiin, mutta asiat vain muuttuivat pikkuhiljaa yhtäkkiä. Tarinassa on monta vaihetta.
Ensinnäkin yksintullut pakolaislapsi on jo vanha käsite jostain 00-luvulta. Takavuosien mummot itkivät lämmintä itkua näiden lasten takia, sillä ihmiset oikeasti kuvittelivat, että he ovat lapsia, siis palleroita tyyliin 3-15 vuotta. Joskus 2015 hujakoilla käsite yksintullut pakolaislapsi alkoi tarkoittamaan afgaanimiehiä. Tämä johtuu varmastikin siitä, että Ruotsi avasi portit Iranissa asuville afgaanoille. Kun portti oli auki, niin Iranista alkoi tupsahdella nuoria afgaanimiehiä kuin pajatsosta kolikoita takaressun tyhjetessä.
Afgaanimiehiä tuli ja paljon. Muutaman vuoden aikana + – 20 000, mutta luultavasti enemmänkin. Tämä luku tarkoittaa siis lapsia. Afgaanien kohdalla syntyi kaksi erikoista ilmiötä: ensinnäkin 98 % afgaaneista väitti olevansa lapsia ja toiseksi 99 % afgaaneista tuli Iranista, jossa he olivat syntyneet ja asuneet ikänsä. Silti he hakivat turvapaikkaa Afganistanin tilanteen takia.
Mutta lapsiahan he eivät tosiaankaan olleet, vaan aikuisia miehiä, parikymppisistä ylöspäin kiimaisia kolleja.
2017 paikkeilla näytti, että näillä afgaani”lapsilla” ei ole mitään mahdollisuuksia oleskelulupaan. Alkoi suuri mielenosoituskesä. Afgaanit osoittelivat mieltään ympäri maata vaatien saada jäädä Ruotsiin. Valtamedia kirjoitti kyynelentäyteisiä juttuja kuin lapsia uhkaa karkotus takaisin sotaan, jossa revitään hampaat suusta ja silmät puhkotaan.
Tapahtui jotain outoa, nimittäin ihmiset eivät uskoneetkaan enää näihin tarinoihin. Se johtui siitä, että median lehtikuvissa oli partaisia nuoria miehiä, mutta puhuttiin lapsista. Ristiriita oli liian ilmeinen. Media panikoi ja teki kuin yhteisestä sopimuksesta pienen rukkauksen. Käsite yksintullut pakolaislapsi sorvattiin muotoon yksintullut nuorukainen. Mutta se ei ollut enää niin iskevä kuin yksintullut lapsi.
Tähän kuoli käsite yksintullut pakolaislapsi ja afgaaneja kutsuttiin enää yksintulleiksi. Vähän niin kuin meikäläinen, viimeksikin tulin ihan yksin Viking Linellä Turusta Ruotsiin. Mutta yksintulleella ei saa enää säälipisteitä.
(Lainaus erään turvapaikka-aktivistin paatoksesta)
”Voisiko olla niin, että me kaikki ottaisimme afgaaninuorukaisten asian omaksemme? Jos meidän hienot upeat fiksut yksintulleet saisivat hieman etuoikeuksia niin kaikki voittaisivat. Lyhyemmät koeajat töissä, Volvo, Scania ja teollisuus ylipäätään. Voitaisiinko heille antaa etuoikeus asuntojonoissa? He ovat paenneet kovista oloista ja sydän pakahtuu kun heitä voi auttaa.”
Afgaanit olivat kuitenkin jäljellä ja mieltä osoitettiin rajusti. Tätä asiaa vatuloitiin varmaan vuosi. Voivatko afgaanit jäädä vai eivät. Lopulta vuoden 2018 vaalien jälkeen hallituskokoonpanoa muodostettaessa tehtiin keskustan Annie Lööfin kanssa ns. tammikuun sopimus, jossa oli vaatimus afgaaninuorukaisista.
Syntyi ns. koululaki, tai afgaanilaki. Se tarkoitti sitä, että jos Ruotsiin tullut afgaanipallero oli mennyt toisen asteen kouluun ennen tiettyä päivämäärää, ja oli rekisteröity turvapaikanhakijana, niin hän sai automaattisesti väliaikaisen oleskeluluvan opiskelujensa perusteella koulun loppuun asti.
Koulun päättymisen jälkeen afgaanilla oli 6 kuukautta aikaa hoitaa itselleen vakituinen työpaikka. Ja jos tämä onnistui, niin afgaani sai automaattisesti elinikäisen oleskeluluvan. Jos koulusta ei tullut hyväksyttyä päästötodistusta, eikä työtä löytynyt puolen vuoden sisällä, niin lento Kabuliin oli varmaa.
Korona pelasti afgaanit, ja lopulta se talebanien valtaannousu oli viimeinen niitti loppuelämän kestävälle ilmaiselle ylläpidolle. Nimittäin yleensä se ammatillinen koulutus kestää pari-kolme vuotta ja kevätlukukauden loppuessa 2020 suurin osa opiskelevista afgaaneista sai päästötodistuksen. Alkoi työnhaku, mutta korona iski päälle.
Koronan takia tämä työvelvoite ikään kuin siirrettiin myöhemmäksi hamaan tulevaisuuteen. Useimmat eivät päässeet töihin. Seuraavaksi toukokuussa 2021 talebanit astuivat valtaan Afganistanissa ja Maahanmuuttovirasto päätti, että ketään ei karkoteta ainakaan toistaiseksi Afganistaniin.
Näin monien vaiheiden kautta 3-5 vuoden veivauksen jälkeen Ruotsi sai sellaiset + – 10 000 afgaanipalleroa, joita ei voi palauttaa kotiin, vaikka heillä ei toisaalta ole mitään tarvetta turvapaikkaan perustuvalle oleskeluluvalle.
Tilanne tänä päivänä on se, että Maahanmuuttovirastossa katsotaan kaikkein parhaaksi antaa vain suosiolla se oleskelulupa. Jos sitä ei anneta, niin henkilö jää ikään kuin laittomaksi maassaolijaksi, jota ei voida palautta, mutta joka toisaalta ei ole yhteiskunnan jäsenkään.
