Sunnuntaikirkon jälkeen kävin koluamassa Botkyrkan laitakaupungin laitamia ja erästä autioituvaa teollisuusaluetta. Sieltä löytyi kaikenlaista mielenkiintoista, eli rappioromantiikkaa. Vanhoissa teollisuusalueissa on jotakin mystistä ja mystisyyttä lisää autioituminen. Virossahan tätä rappioromantiikkaa oli tarjolla enemmältikin, mutta kyllä sitä löytää Tukholmastakin.
Kaikki katoo, kaikki kaatuu, kaikki maatuu
Ei entiselleen enää mikään jää
Eilisilta uudeks aamuks vaihtuu
Vaan muulla kaikella on matkan pää.
”Kaikk kerran katoo,
kaikki unhoon joutaa.
En tahtois olla vailla tätä tuskaakaan…”
(Paavolla kaljantuska testin mukaan).
Teollisuuskiinteistöt ovat kauniita, voisin kuvitella muuttavani sellaiseen. Ongelmana on valtava byråkratia Ruotsissa kunnan (asemakaava) ja veroviranomaisen kanssa (verotusarvo) sekä mahdollisesti saneerausta vaativa tontti.
testi
Test initialization error (4001): Insufficient resource: beer.
Renun omistaja näyttäis olevan karvaisilla kasillä varustettu naisolettama balkanilta.
Vaastaavanlaisia jälleenrakennuksen kohteita etsii suuri joukko ihmisiä. Mutta kun niistä pyydetään uuden hinta niin uudet yrittäjät jäävät syntymättä ja vanhojakin saattaa odottaa konkurssi velkojen kanssa.
Itse aikoiani tarjosin yhdestä kohteesta 68000, 150 000:tta pyydettiin. Se meni lopulta 38000:lla ja vielä lakimiehet tulivat siitäkin velkomaan. Kerran vastaavasti tarjosin yhdestä kohteesta 180 000. Pyydettiin 250 000. No,myi enemmän tarjonneelle joka korjautti kohdetta 150 000:lla.
Joskus kannattaisi olla myyjälläkin roti.
Niinpä, Suomenmaassakin on paljon tyhjiä rakennuksia jotka rapistuvat ilman käyttöä. Uutta hallia nousee koko ajan. Joillain on varaa seisottaa tiloja tyhjänä, aika erikoista.
ei ne hallit välttämättä käytöstä pois ole..sopivaan aikaan isoa mersua ja bemaria kulkee ovista..