Suomeen syntyneistä katujengeistä on puhuttu viime päivien aikana paljon. Sanoja on pyöritelty paljon ja paheksunnan taso on ollut satasen pintaan. Mutta kukaan ei ole uskaltanut sanoa yhtä oleellista syytä jengien syntyyn: rasismin pelko.

Esimerkiksi Iltalehti kirjoitti eilen artikkelin jengeistä otsikolla ”Tällaisia ovat pelätyt katujengit – poliisipäällikkö yritti varoittaa jo aiemmin”. Juttuun on haastateltu Itä-Uudenmaan poliisilaitoksen poliisipäällikköä Ilkka Koskimäkeä, jonka mukaan katujengit ovat todellinen ongelma ko. poliisilaitoksen alueella.

Koskimäen mukaan vaikka katujengien toiminta on toistaiseksi vielä pientä, niin ilmassa on selviä merkkejä, että ilmiö tulee kasvamaan voimakkaasti lähivuosien aikana. Jengit tulevat ottamaan markkina-alaa huumekaupan piirissä ja muita niiden toimintaa kuuluvia asioita ovat väkivallan ihannointi ja sotiminen toisia katujengejä vastaan.

Jutusta tulee ilmi, että uussuomalaiset nuorukaiset ovat katujengeissä yliedustettuina. Lisäksi Koskimäki sanoo:

– Poliisi on tiedostanut katujengiongelman jo pitkään. Asiaan suhtauduttiin alun perin julkisuudessa kriittisesti. Ongelma nousi laajempaan keskusteluun vasta Helsingin katujengikäräjien myötä, jonka jälkeen myös päättäjät ovat ottaneet asiaan kantaa.

Lainaus Iltalehdestä loppuu.

Rasismin pelko yhtenä syynä uussuomalaisten katujengien syntyyn

Yksi suurimpia syitä katujengien syntymiseen, tai sen mahdollistamiseen on ollut järjetön rasismin pelko. Syntyyn mahdollistavia tekijöitä on muitakin, mutta tässä artikkelissä tästä rasismin pelosta. Rasismin pelko on ollut nähtävissä kaikissa maahanmuuttoon liittyvien lieveilmiöiden yhteydessä.

Kun muutama vuosi sitten Oulussa roihahti liekkeihin kehitysmaista tulleiden miesten raiskausaalto, niin ”julkisen keskustelun” ja poliisijohdon suurin huoli oli rasismi. ”Ei ne kaikki raiskaa”. Jos raiskaus-ilmiöön yritettiinkin puuttua, niin ei puututtu itse ongelmaan, eli kehitysmaista tulleisiin miehiin, vaan yritettiin asian varjolla ujuttaa peruskouluikäisille LTBQ–ideologiaa.

Kun uussuomalaiset jengit alkoivat näyttää valtaansa, niin ”julkinen keskustelu” ja varsinkaan poliisijohto ei ottanut asiaa tosissaan. Sama virsi, ”Ei ne kaikki ole jengiläisiä”. Kaikki muistavat muutaman vuoden vanhoja klassikoita mediaseksikkäiden poliisien ja poliitikoiden lausunnoista, joissa koko jengi-ilmiö yksinkertaisesti kiistettiin. ”Ei meillä, vaikka Ruotsissa”.

Molemmissa tapauksissa ne henkilöt, joilla olisi ollut edes jonkinlaista vaikutusvaltaa lausunnoissaan, ja mahdollisuus tuoda kehitysmaista tulevan maahanmuuton lieveilmiöt julkisuuteen keskusteltavaksi, pelkäsivät niin paljon leimautumista rasisteiksi, että yksinkertaisesti kielsivät koko asian olemassaolon.

Nämä henkilöt eivät oikeasti kertoneet muunneltua totuutta siitä, että molemmat mainitut ilmiöt olivat puhtaasti seurausta kehitysmaista tulevasta maahanmuutosta, vaan he uskoivat, että mitään lieveilmiöitä ei ollut edes olemassa. Koska eivät halunneet leimautua rasisteiksi.

Tämä sama rasistiksi leimautumisen pelko noudattaa ihan samaa kaavaa nyt Suomessa kuin se on noudattanut Ruotsissa.

Voiko katujengejä kitkeä pois?

Kenenkään on turha odottaa jatkossakaan mitään muuta kuin uussuomalaisten katujengien lisääntyvää valtaa ja väkivaltaisuuksia. Väkivalta suomalaisia nuoria kohtaan tulee lisääntymään ja vuoden päästä suomalaisiin kohdistuva alistusväkivalta on sellaisessa pisteessä, että suomalaiset nuoret kulkevat paskat housuissa kouluun.

Lisäksi uussuomalaisten jengien väkivalta saavuttaa pikku hiljaa saman pisteen kuin Ruotsissa. Lähes joka päivä joku hengiltä tai ainakin jonkinlainen tulitaistelu. Pommi-iskut tulevat niin ikään kohtapuoliin kuvioon.

Suomella ja suomalaisilla ei ole yhtään sen parempia ratkaisuja asiaan kuin ruotsalaisilla, tanskalaisilla, hollantilaisilla tai ylipäätään keski-eurooppalaisilla, jossa nämä ilmiöt ovat jatkuneet jo vuosikymmeniä.

(Anteeksi, jos en antanut toivoa.)