Tuli eteen tilanne, jossa jouduin yrittämään puhua tanskaksi numeroita. Ei mennyt ihan kuin olin kuvitellut. Kun asiaan perehtyi lisää, niin selvisi, että tanskalaisten numerot ovat aivan käsittämättömiä.
Useimmat osaavat ruotsiksi tai englanniksi numerot. Niiden kaava muistuttaa suurin piirtein samaa kuin Suomessakin.
1 ett, one; 2 två, two; 3 tre, three; 4 fyra, four jne.
Tanskassakin luvut ovat 20 asti ihan ymmärrettäviä. Sen jälkeen tulee pieni eroavaisuus. Tjugoett, twenty-one, mutta yllättäen tanskaksi se on toisin päin ”enogtyve”, eli yksi ja kaksikymmentä. Tällä samalla kaavalla jatketaan 49 asti, joka on vielä aikaisemman kaltainen ihan looginen ”nioogfyrre”, jossa on siis sanat eriteltynä nio og fyrre =yhdeksän ja neljäkymmentä.
Nyt yhtäkkiä numero 50 on aivan käsittämätön ”halvtreds”. Siinä on siis sanat halv ja treds, joka antaa ymmärtää puoli kolme. 51 on en_og_halv_treds eli yksi ja puoli kolme. 30 on tredive. Ei hyvää päivää.
Numero 60 on ”tres”, joka sekin antaa ymmärtää jotain kolme/ kolmekymmentä tai sinne päin. 61 on en_og_tres. Numero 70 päräyttää lopullisesti aivot solmuun, se on tanskaksi halvfjerds, eli siinä on sanat halv ja fjerds. Suomeksi puoli jotain. Mitä ihmettä tuo puoli tekee siinä?
Eipä mitään aina pahenee. 80 on ehkä miten kuten järkevä ”firs”, mutta 90, aivan käsittämätön: halvfems. Siinä on sanat halv ja fems eli puoli viisi. 95 on esimerkiksi femoghalvfems eli viisi ja puoli viisi.
Kun selvittelin asiaa niin löysin selityksen ja ratkaisun, joka on melko yllättävä suomen- ja ruotsinkielisiin lukusanoihin tottuneelle.
49 asti mennään siis suurin piirtein samalla systeemillä, mutta sen jälkeen tanskalaiset alkavat laskea kuinka monta 20 lukuun sisältyy. Esimerkiksi lukuun 60 mahtuu 3 x 20 = treds. 4 x 20 = firs eli 80.
Mutta sitten taas menee kummalliseksi. Luku 50 sisältää vain 2 X 20, joten se tarvitsee puolikkaan eli 10. Lasku kuuluu 2 x 20 + 10 = halvtreds eli 50. Luku 70 toimii myös tämän kaavan mukaan, 3 x 20 + 10 = halvfjerds eli 70. Tähänkin lisätään puolikas kaksikymppinen, eli siis kymppi. Myös 90 on 4 x 20 + 10 = halvfems. Ysikympistä alkaa miten kuten ymmärtämään logiikan tässä takana (paino sanalla miten kuten). Halvfems jotenkin kuulostaa siltä, että se viides kaksikymppinen on puolikas. Samoin halvtreds kuulostaa siltä, että se kolmas kaksikymppinen on puolikas, kuten halvfjerds siltä, että se neljäs kaksikymppinen tosiaankin on puolikas.
Mietin tuossa, että miten sanottaisiin tanskaksi lause ”Join viikonloppuna 91 ja puoli kaljaa”. Ruotsiksi se olisi ”Jag drack nittioen och en halv bärs under helgen”. Tanskaksi se olisi ”Jeg drak halvfems og en halv øl under helg”.
Nyt kyllä vaatii pari kaljaa!
Ranskalaisilla ja vallooneilla on sama systeemi – laskevat, miten monta kertaa kaksikymmentä ( sormet ja varpaat, laskeminen onnistuu heiltä nykyään myös kengät jalassa ) menevät tarkoitettuun lukumäärään ja jakojäännös lisätään edelliseen.
Esimerkiksi yhdeksänkymmentäyksi on ranskaksi quatrevingtonze ( neljä kahtakymmentä ja yksitoista, siis 91 = 4 x 20 + 11 )
91 Waterloossa asuessa opin että on nonante-et-un, belgialaisilla on modernit numerot ranskalaisiin nähden, Sveitsissä myös 🙂
Belgeillä on monta etua ranskalaisiin verrattuna: paremmat ranskanperunat, tekevät ja juovat hyvää olutta, ja suklaata, ei etanoita eikä sammakoita, enemmistö belgeistä (flaaminkieliset) vihaavat ranskaa (kieli).
Ranska (kielenä) on oikeastaan kaksi kieltä: puhuttu ranska, ja kirjoitettu ranska. Näillä kahdella kielellä ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Kaikista huonoimmin ymmärrettävää ranskaa puhuvat ns. aboriginaalit ranskalaiset. Kakkoskielenä ranskan kärsineet yrittävät lausua asiat muille ymmärrettävästi, mutta ranskalais-aboriginaalit ovat syvä-arrogantteja. Vähän sama kuin ruotsissa.
Asuin Waterloon naapurissa Woluwe-st-Pierressä ja totesin tovin jälkeen ranskankielestä, että olkoon. Kaikki Belcigit haluaa oppia englantia ja vaihtoivat itsekkäinä oman etunsa mukaiseen kieleen.
Ex-naapuri Unto 😃 Mä opin belgianranskan korvakuulolta, kirjoittaa en paljon osaa kun en kieltä opiskellut, lukeminen sujuu mutta hidasta. Juuri kuten ORC yllä sanoi puhuttu ja kirjoitettu ovat kovin erilaisia. Ranskalaiset pitää mua erikoisena kun puhun heille belgianranskaa suomalaisella korostuksella ja ihmettelevät mistä maasta olen 🤣 ja ranskalaisten perunoiden nimi pitäisi olla belgialaiset kun sieltähän ne ovat 😆
Kiitos, Jeanne! Minun olisi pitänyt muistaa paremmin!
Tiedätkö muuten, mihin Waterloon taistelussa kaatuneet – niin miehet kuin hevoset – päätyivät?
Haudattiin paikalle joukkohautoihin?
Tämähän on vanha arvoitus, johon vastauskin on tiedetty ’aina’. Tuhansista kaatuneista ovat arkeologit löytäneet tähän mennessä tietääkseni kaksi kokonaista ihmisen- ja neljä hevosen luurankoa..
Kesäkuussa 1815 käydyn taistelun jälkeen seuraavien kahden viikon aikana kaatuneet haudattiin joukkohautoihin. 1820-luvulla paikalliset isännät myivät koko roskan englantilaisille yrittäjille saadakseen peltonsa taas normaalikäyttöön ja lisäksi rahaa taskuun. Englantilaiset jauhoivat uudella tekniikan ihmeellä, höyrymyllyllä kaikki joukkohaudoista löydetyt luut – niin miesten kuin hevostenkin – kalkki- ja fosfaattilannoitteeksi, jonka sitten myivät tynnyrikaupalla Englannissa viljelijöille. Puhutaan myös luuhiilen käytöstä sokeriteollisuudessa.
https://www.youtube.com/watch?v=-foPIB4rrJY
A report in the Nautical Register of November 1822 estimated that “more than a million bushels of human and inhuman bones” were imported from Europe into the port of Hull after the battles of Leipzig, Austerlitz and Waterloo. These battlefields were “swept alike of the bones of the hero and the horse which he rode” and, thus collected, were forwarded to Yorkshire bone grinders who, “with steam engines and powerful machinery reduce them to a granular state”. The material was then sent on, chiefly to Doncaster, one of the UK’s largest agricultural markets, and sold to farmers to manure their lands: “The oily substance of the bone gradually evolving as the bone calcines make a more permanent and substantial manure than almost any other substance.”
In November 1829, the Spectator reported that Scotland was also an importer of human bones, documenting the arrival of a ship from Hamburg laden with the remains of those fallen on the plains of Leipzig in the battles “fought betwixt France and the allies in October 1813”. Evidence of the removal of teeth from the dead as they lay on the field has also been documented as the first stage in the production of expensive, 19th-century dentures that became known as Waterloo teeth, a practice examined in an intriguing 1968 study of the history of false teeth by John Woodforde.
PS. Quano tuli tärkeäksi fosfaattilannoitteeksi ja kauppatavaraksi vasta 1840-luvulta alkaen.
Ranskalaisilla on tuo sama systeemi:
numero yhdeksänkymmentäkolme on ”quatrevingt-treize”;
neljä-kaksikymmentä-kolmetoista.
”Vingt”, josta on peräisin tunnettu korttipeli (oikeastaan ”vingt-et-un”, kaksikymmentä ja yksi) on peräisin latinasta (viginti) kuten myös treize, alunperin ”tredecim”, kolme-kymmenen.
Mitäpä turhaan tekemään numerojärjestelmästä yksinkertaista, kun voidaan mennä varhaiskeskiaikaisilla systeemeillä.
.. ja kun siihen lisätään vielä varhaiskeskiaikaiset mittayksiöt – huomioiden kunkin kansakunnan ne ihan omat versiot – ollaankin jo ihan ameriikassa.
Mutta tuo tanskahan kuuluu siihen niin mainostettuun pohjoismaiseen kieliryhmään, jota meidän on pakko opiskella, vaikk’emme sitä ikimaailmassa tarvitsisi.Nyt vain korjaamaan tuo pieni särö kieliopinnoissamme.
Historiassa lienee ollut lähes jokaisella maalla, kuningaskunnalla, ruhtinaskunnalla ja kaupungilla omat mittayksikkönsä. Muistaakseni Englannissa paino- ja tilavuusyksiköt olivat erisuuruiset riippuen siitä mitattiinko esimerkiksi kauraa tai vehnää.
Eräs seuraus yksiköiden erilaisuudesta oli Napoleonin saama maine pätkänä. Hän oli aikakautensa mittapuulla normaalimittainen. Mutta koska Ranskan jalka oli pidempi kuin Englannin jalka, tietämättömät pitivät häntä englantilaisten yksiköiden pituisena pätkänä.
Napoleonista sen verran, että oli joukkojensa jumaloima. Kuvitelkaa. Sotilaista aniharva oli lukenut hänen tekstejään ja vielä harvempi oli kuullut hänen puhuvan. Silti huusivat hurraata ja marssivat kohti kuolemaa. Mikä saa joukot kannattamaan henkilöä, josta eivät tiedä mitään?
Kun Kaarle Suuri 700-luvulla yhtenäisti Frankkein Waltacunnan mittayksiköitä, määräsi hän pituusmittayksiköiden perusmitaksi oman jalkateränsä pituuden. Saattoi olla mielessään muutakin, mutta ei sitten lopultakaan kehdannut…
Sai nää kuitenkin Napon aikaan aikaan metrin ja kilogramman että jotain rotia tuuman 16/23 osia tai puoli unssia ruutia pliis. Ja kultakaupassa on vieläkin troyunssi käytössä. Aikoinaan kun tuli autoja ropattua oli se aika seikkailua niitten tuumakokojen kanssa. Mitenhän hauskaa pojat on pitäny tuolla koneistuspuolella. Joskus tutustunut mm.sorviin mikä on laitettu milleille. Ei tuuma-asteikko vaan uponnu
Niin, se on se niiden 20-järjestelmä, kun meillä on 10-järjestelmä.
”Puoli kolmatta kertaa kaksikymmentä” on meikäläisten viiskymmentä ja niin eespäin, puoljviijettä (krt kakskyt) on sit 90. On niissä totuttelemista, vaikka systeemin tietäiskin.
Jostain kaukaisesta muinaisuudesta varmaan juontuu. Ehkä edellisten eurooppalaisten kielistä.
jooo, ylempänä kirjasin jo mielipidettäni luku- ja mittajärjestelmiin. On hyvä muistaa, että vahakantaisten lukujärjestelmien rinnalla on kulkenut myös mielenkiintoiset suhdeluvut eri mittojen kesken..
kivet- paunat – unssit – ..gallonat – pintit – unssit(neste) – ..maili – maili (juu-u; meri ja maa) – jaardi – jalka – vaaksa -tuuma – ..punta – shillinki – penni (kannattaa tutustua, poistui 1971)SUHDELUKUJA: 3, 4, 6, 8(?), 12, 14, 16, .. , 360 Ovat tosi käteviä!Noista sotkuista vain yksi on jollain tavalla järkevä: yksi maapallon kaariminuutti edustaa yhtä merimailia (1852m). Jos kartallasi on luonnolliset koordinaattiviivat arvoineen, pääset aina kiinni mittakaavaan!
Suomessa ja esim slaavilaisissa kielissä on luvuilla nimet 0 .. 10, mutta monissa myös11, ja 12 omaavat omat nimet.
”Jostain kaukaisesta muinaisuudesta varmaan juontuu.”
Voisi kuvitella, että muinaisaikojen ihmiset on turvautuneet sormien ja varpaiden yhteenlaskettuun lukumäärään eli kahdenkymmenen kappaleen ryhmiin laskiessaan esimerkiksi kalasaaliin suuruutta.
Onhan tuo kehittyneempää kuin ’bushmanni-järjestelmä’, jossa kuulemma lasketaan:”Antilooppi, kaksi antilooppia, kolme antilooppia, pieni lauma, lauma, iso lauma.” Tämä riittää vaadittuun tarkkuuteen…
Muuten olen sitä mieltä vieraitten kielten ääntämyksestä, että sanotaan vain reilusti panaani ja pulkaaria kuten urheilutoimittaja – niin ne ulkomaillakin sanovat!
Saksassa, muuten, puhutaan nykyään paljon parempaa englantia kuin Englannissa. John Cleese on samaa mieltä!
https://gloria.tv/video/DMKsNnEBm2XL1guy9TNR67HKZ
Kyllä Virossakin smoothie on smuutti.
Tanskaksi jäit yhtä kaljaa vajaaksi. Eikös sen pitäisi olla “Jeg drak enoghalvfems og en halv øl under helg”. Eli jano jäi.
Tuo 91 on saksaksi einundneunzig, eli tuo käänteinen sanajärjestys lienee naapuriapua etelästä. Armaani olikin germaani.
Sama käänteinen järjestelmä on myös vanhemmassa suomenkielessä (ja nykysuomen lukusanoissa 11-19). Kuten laulussa ”Kai muistat kannella kun fregatin” sanotaan elokuun 31 päivästä: ” ol’ yhdesneljättä, ja elokuuta”. Minulle on jäänyt kyllä epäselväksi mitä se frekattaminen on mitä kannella tehdään. Suun (suihin?) antaminen siihen kuitenkin kuuluu.
Taidanpa avata sen yhdesyhdeksättä oluen.
Sana ”fregatin” on verbin ”fregattaa” yksikön ensimmäisen persoonan imperfektimuoto. Kaikkihan me vanhan oppikoulun käyneet sen tiedämme.
Sanan merkitys ei ole täysin selvä. Epäilen että se on ”tumputtaa” Helsingin slangilla.
Taidan ottaa oluen minäkin.
Tanskan kieli on kaunista ja musiikkia korvilleni.
https://www.youtube.com/watch?v=kf5g_E-28hg
https://www.youtube.com/watch?v=ngv1Z8VTAzU
Tanska on kieltämättä vaikeaa oppia ja ärsyttävä tämä numeroiden ilmaisu.
Ärsyttää raskaasti kun tanskasta puhutaan usein jonkilaisena sekakielenä, mitä se ei todellakaan ole!! Tanskalaiset ovat vaalineet kieltänsä, eivätkä ole lähteneet muoti-ilmiöiden perään.
samoin ovat toimineet Islantilaiset. Vuonna 1947 tanskaiset ottivat aakkosiinsa ruotsalaisen å-kirjaimen, millä korvattiin aa, joka lausutaan å.
Prinssi Haakon lausutaan muuten Håkan ja Kirkegaard Kirkegård, asia mikä ei tunnu suomalaisille toimittajille/huithapelihumanisteille menevän perille sitten millään.
Suomalaiset toimittelijathan nyt jakavat Mynsssenissä syntyneelle Nooopelin palkinnon, johon ei ole veeetto-oikeutta.
Tanskaa puhuu sujuvasti mökeltäen, kun panee kuuman, ison perunan suuhun ja antaa mennä vain. Kokeilepa !
Muuten vielä: Tanskassa substantiivit kirjoitettiin isolla alkukirjaimella aina vuoteen 1947, jolloin siirryttiin pikkukirjaimiin. Saksasta saatu systeemi poistettiin tällöin, vissiin miehitysajan muistot olivat liian kipeät ja tuoreet, oletan…
Meinasin tukehtua nauruun! Tuollasta se juuri on. Keskustelin tästä kerran tanskalaisen kanssa ja hän oikein suuttui kun tykkäsin että systeemi on rasittava. Samoin kävi ranskanopintojeni kanssa eli kielen kankeus ja kiemuraisuus alkoi ärsyttää liikaa.
Eipä silti, eilen tappelin Nokian kännykän kanssa joka on saksankielinen. Siinä myös yxi turhan kankea kieli, helpomminkin voisi asiat sanoa eikä nillittää niin pikkutarkasti.
Teknistä tekstiä, kuten esimerkiksi koneen tai laitteen käyttöohjetta on mahdotonta kääntää englannista suomeksi näkemättä konetta edessään ja tietämättä, miten se toimii. Saksasta suomeksi se onnistuu. Tämä on nähty ja itsekin kokeiltu…
Kylläpä oli raskasta lukea. Kommentoin uudestaan klo 02.00 tai jotain siihen suuntaan. Otetaan ”pari ” kossupaukkua, niin alkaa ajatus kulkemaan. Ja Tanskan kielikin sujuu.
Kyllä nuo luvut aika nopeasti oppii (yksi olut muuten puuttuu, Paavo!), mutta kun eivät äännä puoliakaan konsonanteista niin se kuullunymmärtäminen ja etenkin lausuminen.. Loppujen lopuksi kuitenkin mukavampaa kuin ruotsin kieli, siinä se lukuisten erilaisten ässien (siis s) erottaminen ja lausuminen on suomalaiselle aika tuskallista… oppia,, jos nyt ikänä oppii. Pakkoruotsi pois ja ne jotka ruotsia haluavat oppia puhumaan niin kunnon kielikoulutukseen – eikä tätä nykyistä pakkovääntämistä!
Pitää ottaa se yksi ylimääräinen olut.
Kun olin naimisissa ruotsalaisen kanssa, niin appiukko sanoi, että selvinpäin puhut asiaa. Mutta kun otettiin muutamat, appiukko sanoi, että olet viisas. Tämän jutun taustalla on se, että introvertti persoona, sekä huonokuuloinen osaa todella kuunnella. Idiootit pitävät meteliä itsestään. Minä ja minä. No tajuatte, että mitään ei opita, ellei kuunnella mitä on sanottavaa. Me huonokuuloiset todella kuuntelemme. Luemme huulilta. Meille ei järjestetä tulkkeja, kuten abdullahille. Päinvastoin.
Mites se sanoi aikoinaan mun venäjän ope: Venäjän kielessä on vain kolme suhuässää, että kunhan vain suhiset jotain niin se on oikein. Ei ne alkuasukkaatkaan niitä (venäläiset) osaa. Kirjoiteetunahan niitä on pilvin pimein. Ja joo, käytännössä testattu, silloin muinoin kun sitä kieltä jotenkin osasi. Paikkansa pitävä ohje. Kuhan suhiset:)
Vähän samaan malliin saksalainenkin tekee:
legendaarisen marsalkka Žukovin nimi kirjoitetaan saksalaisittain muotoon ”Schukow” ja äännetään sen mukaisesti [šu’kov].
Riittävän oikein.
No ei niitä ässiä nyt niiiin kauhean monta ole!
Esim. 7 = ”schy”, 17 = ”schutton”, 77 = ”schuttischy”
Suomalaiselle tuottaa pikemminkin vaikeuksia u ja y- kirjaimien ääntäminen.
u äännetään ”y” aika usein muttei aina (hundra)
y äännetään kirjaimena vähän niinkuin yyn ja iin välimuotona muttei aina
(tycka)
Jos pitää tavata joku sana puhelimessa niin kannattaa käyttää ”ADAM, BERTIL, OLLE, NIKLAS, YNGVE, URBAN” jne.
Joo y, u, o ja å ovat vaikeita suomalaisille.
O ja å eivät ole yhtä vaikeita. O = u ja å = å eli o.
Niin ja onhan sitten se ”avoin” A, joka kuulostaa äkkiseltä oolta. Esim. sanassa jag se kuulostaa lausuttana hieman joog. Myös E lausutaan joissakin sanoissa ie. Esim. vet kuulostaa ”viet”.
Niin on, A joka on An ja On välistä. Taitaa olla vain Tukholmassa? Suomalaiset eivät hallitse sitä vaan sanovat joko Jaag tai Jååg.
Suomalainen työkaverini yritti olla kauhean ruotsalainen ja sanoi aina
”Fy Fååraå!” (Fy Farao) Se oli melko koomillista.
No on niitä tsuhu-äänteitä hieman enemmän ruotsinkielessä. Vieläkin menee 40 vuoden jälkeen kieli mutkalle kun yrittää saada oikein suhistua sanat kärna, tjära, skära, stjärna, schablon, jour, giraff, skjorta jne. Tokkopa niitä oppii ikänä ääntämään kuin paikalliset alkuasukkaat
”lukuisten erilaisten ässien (siis s) erottaminen ja lausuminen on suomalaiselle aika tuskallista… oppia,, jos nyt ikänä oppii.”
Ihmisillä on erilaiset kyvyt oppia ääntämistä eli oppia muotoilemaan äänihuulensa oikein. Luulen että jos ihminen on hyvä laulamaan niin oppii myös helpommin ääntämään eli ”matkimaan” erilaisia ääniä. Onhan se Sara Forsberg vaimikäsenytoli loistava esimerkki äänihuuliakrobatiasta.
kärnä = shäärna (smör)
tjära = šäära (tak)
skära = shäära (bröd)
stjärna = shäärna
schablon = schabluun
jour = shuur
giraff = schiraff
skjorta = schuurtta
Minä luin 12 vuotta pakkosuomea, 8 vuotta pakkoruotsia ja 8 vuotta pakkoenglantia, lyhyen ranskan ja lyhyen saksan enkä ole mitenkään kärsinyt. En saanut Suomesta vakituista virkaa joten muutin pois. En ole katunut.
Pakkoruotsista oli apua vaikka IRL ruotsi oli paljon vaikeampaa, olin melko pihalla alussa vaikka yo- todistuksessa 10 ja ylppäreistä Laudatur. Ruotsalaiset puhuivat slangia ja nopeaan.
Ruotsissahan on myös paljon murteita. Jostakin syystä minä ymmärsin heti skånea helpolla, tein töitä skånelaisen kanssa jota kukaan muu ei ymmärtänyt, tai sitten eivät halunneet ymmärtää?
Noista tanskanmaan lukusanoista ja numeroista: mie jäin kerran paikalliseen apteekkiin jokusen äyrityiksen eli mitä rahaa ne ny käytti, velkaa kun en ymmärtänyt sen apteekkarin mokelluksesta ku sen kuusi, ne loput meni sinne mietintämyssyn puolelle. Ja kassakoneen näyttöönkin paisto just aurinko ettei sen numeroistakaan saanut tolkkua. No, tuskin se konkka teki sen takia, oliko joitain äyrityisiä se mun moka. Alihinnan puolelle tyyliin 6.53 ja mie maksoin 6.50.
Kerro pate miten tuo menee norjaksi. Ymmärtääkseni jotain ruotsin ja tanskan väliin.
Näyttäisi norjassa olevan molemmat systeemit käytössä rinnakkain:
https://nn.wikipedia.org/wiki/Talord
Eli numero 23 voidaan ilmaista ”tjuetre”, kaksikymmentäkolme tai ”treogtjue”, kolme ja kaksikymmentä.
Liekö tuossa ero uudemman nynorskin ja vanhemman tanskalaisvaikutteisen bokmålin välillä?
Itse en ole kuullut käytettävän Oslossa muuta kuin tuota ”tjue_en, tjue_to” jne.
Norja, ja Saksa omaa saman laskumenetelmän.Eli kahdenkymmenen perästä aletaan latomaan numerot päinvastoin äänellisesti.
Todellakin rasittavaa ymmärtää Saksassa puhuttuja hintoja koulusaksalla. Äkkitilanteessa kysytään otatko tämän ” ein und dreissig”.1 ja 30, ostin kun kuulin 1 30. Oli tietenkin 31.
Saksa on helppoa. Pannaan vain jokaisen sanan loppuun -en pääte: Diesen morgen haben sieben schwaben einen gelben hasen rennen sehen. Helppoa kuin heinänteko.
Ja wanhassa sarjakuvassa Kissalan poikien ( Katzenjammer Kids ) koira haukkui saksaksi:”Woofen, woofen!”
Hyvä juttu vaihteeksi Tanskalialaisten kielestä, eikä aina mahmuttien ja mehmettien mekkaloinnista.
Tuo 21-29 numeroiden lähde lienee Schleswig-Holsteinin alueet germaneilta.
hassuista sattumuksista kummallisten kielimuurien keinotekoisuudesta/asenteellisuudesta
kerron esimerkin suomenruotalaisten pikaopetuksesta noin vuodelta 1967 kun olin ostamassa jäätelöä Snappertunan Rösundin kyläkaupasta, jäde sillon maksoi 20 penniä, kassaneiti sönkkää suunnilleen ”juuko Pfenning vassakuu, ja minä siihen suomeksi, ai ettäkö kymmenen penniä, alle sekunnissa hän sanoi eikun kaksikymmentä, Tvongfinska!
Shönkke Dan!
On juutit ja ranskalaiset tainnu aikoinaan sulavoittaa laskentatapaa kolikoidensa arvon mukaan. Unohtivat ajan mittaan päivittää laskentatavan kun maailma, ja kolikot, muuttuivat. Hellyttävän vammaista.
Ei hitto vie!