Muutama sata uusruotsalaista lasta katoaa vuosittain systeemistä

Ruotsissa on noussut pienoinen kohu uusruotsalaisista lapsista, joita kuskataan takaisin kehitysmaihin. Useimmiten “vietävät” lapsi on tyttö, joka pakkonaitetaan serkkunsa kanssa entisessä kotimaassaan.

Alkuviikosta SVT:n uutisten tekemän kartoituksen mukaan viiden vuoden aikana vajaa tuhat lasta on hävinnyt Ruotsista. Heidät on viety ikään kuin ohi systeemin useimmiten Afrikkaan tai Lähi-itään, jonne lapsi on yksinkertaisesti “kadonnut”.

Tosiasiassahan mitään David Copperfieldin katoamistemppua tässä yhteydessä ei tapahdu, vaan kyse on parista yksinkertaisesta seikasta.

Ensinnäkin tyttölapsia kuskaillaan melko yleisesti takaisin vanhempiensa kotimaihin jonnekin islamilaisiin kehitysmaihin. Tyttölapset pakkonaitetaan ja avioliiton myötä tytöt saavat heittää hyvästit Ruotsille, sillä sellaista vaihtoehtoa ei taida olla, että tyttö pääsee takaisin Ruotsiin.

Toinen tyttöjen kyyditysten syy on silpominen. Tytöt viedään johonkin alikehittyneeseen kehitysmaahan “turvaan” länsimaista hapatusta ja sukupuolielinten silpominen katsotaan olevan tällainen turvakeino. No, eipä ainakaan rietastele sen jälkeen ympäri kyliä.

Poikien kohdalla on pari erilaista, mutta samankaltaista fenomia. Kun nuorukaisen katsotaan länsimaistuneen liikaa, niin seuraavana on vuorossa “leiritys”. Somalipoikia kuskataan esimerkiksi al-Shabaabin ylläpitämille ojennusleireille  eli kasvatusleireille Somaliaan, jossa poikaset oppivat pois synkästä, uskonnottomasta ja liberaalista länsimaisesta kulttuurista ja saavat islamilaisen kasteen.

Tästä hieman sivuava variaatio on terroristileirit, jonne nuoria poikia viedään terrorisoimaan muita ihmisiä.

Nuoret voivat hakea oikeuden päätöksellä ns. maastapoistumiskiellon vanhempiensa tietämättään. Tarkoittaa sitä, että lentokentän passintarkastuslaite piippaa punaista eikä henkilö pääse lähtemään maasta. Pakkoavioliitto tai kasvatusleiri siirtyy ainakin tuonnemmaksi.

Monissa monikulttuurisissa kunnissa on erilaisia kartoituksia ennen lukuvuoden loppumista, että keillä on pelko hävitä. Lukuvuoden alkaessa kartoitetaan taas, että ketkä ovat hävinneet. Esimerkiksi Botkyrkan kunnassa on ihan omat nuorisotoimen työntekijät, joiden työnkuvaan kuuluu tiedustella uusruotsalaisten nuorten tuntoja, että kellä on pelko joutua silvottavaksi ja kellä onni joutua pakkoavioliittoon serkkunsa kanssa.

Subscribe
Notify of
guest
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
View all comments