Ruotsiin on syntynyt talven ja kevään mittaan uusi käsite monikulttuurisuuden sanakirjaan: dörrhatare, eli ovenvihaajat. Mutta vihaavatko he todella ovia?
Sanonta on tietenkin kevyen leikkimielinen, sillä ovien ampumiset ovat nousseet jostakin viime syksystä asti ihan uudelle tasolle. Niitä tapahtuu jos ei nyt ihan päivittäin, niin viikoittain ainakin. Ja se koskettaa tietenkin myös täysin sivullisia ihmisiä. Oleppa siinä nukkumassa, kun käytävästä kuuluu ratatatatata. Voi olla, että ei enää nukuta, kun naapurihuoneiston ovea on aakootettu. Ihan hyvin sarja olisi voinut tulla oman oven läpi, jos kokaiinipäissään olevat töhöttäjät olisivat erehtyneet ovesta. Niin kuin on tapahtunutkin.
Ovenvihaajalla tarkoitetaan gangsterien uutta suosittua tapaa pelotella joko vihamiestä, TAI vihamiehen jotakin sukulaista. Ammutaan pistoolilla tai rynkyllä sarja kerrostalohuoneiston oven läpi, filmataan tapahtuma ja laitetaan se jakeluun tietyille piireille. Varsinkin jos rynkkysarja ammutaan jonkun sukulaisen oven läpi, niin voi olla melko varmaa, että maan alla olevaan broshaan (bro) saadaan vipinään ja vihamies pois piilopesästään.
Toukokuun aikana oviammuskeluja on tapahtunut useita, ainakin puolenkymmentä. Mutta en ole enää jaksanut noteerata niitä kaikkia ilmiön muututtua muutamassa kuukaudessa melko arkiseksi. Valtamediatkin kirjoittivat vielä syksyllä asiasta, mutta nyt niilläkin on muuta pohdittavaa.
Itse sain maistiaisia mahdollisista ovenvihaajista ja niiden pelotevaikutuksesta. Olin muutama viikko sitten pyöräretkellä Sollentunassa. Vastaan tuli mopedilla kaksi huppunaamioitunutta henkilöä. Se, joka istui kyydillä takapenkillä, piti sylissä poikittain jotain pitkäpiippuista asetta. En pysty satavarmasti sanomaan, että oliko kyse Kalasnikovista, mutta ensimmäinen mielikuva oli se. Henkilöt jatkoivat matkaa kiinnittämättä minuun huomiota. Myöhemmin illalla luin poliisin tilannehuoneesta, että suurin piirtein samoilla alueilla poliisi oli saanut ilmoituksia ammuskelusta.
Tällainen ilmiö aiheuttaa tietenkin pelon tynkää sivullisissa. Vaikka gangsterit eivät juuri sillä kertaa olisivatkaan murhahommissa, niin ainahan voi ajaa rynkky kädessä pääraitin läpi. Pelotevaikutus on selvä.
Juuri tähän ongelmakohtaan sverigedemokraatit pyrkivät tällä ”ratsia-alueilla”. Poliisi pystyy toisin sanoen ilman mitään syytä pysäyttämään henkilön tai autoseurueen ja tarkastamaan auton ja kassit, että onko siellä aseita. Jos on, niin Ruotsin lain mukaan esimerkiksi ladattu ase tietää automaattisesti suoraa vangitsemista ja kahden vuoden linnareissua.
