Lauantaina Farstassa ammutusta 15-vuotiaasta nuorukaisesta on pyritty tekemään medioissa joku uhri. Pojan kerrotaan olleen elämänhaluinen, iloinen kiltti ruotsalainen koulupoika.
No lapsihan poika vielä oli. Poikaa on ylistetty medioissa kovana potkupallon pelaajana ja muotivaatteiden ystävänä. Kiltti nuori poika, jolla peruskoulu tuli juuri päätökseen ja edessä oli elämä. Ampumisaikaan poika oli matkalla Gröna Lundiin iloittelemaan.
Tsaah, poika varmaan oli varmaan kaikkea näitä, lisäksi hän oli kovan luokan nuorisogangsteri. Nyt kuolleen pojan tapauksessa ampumisessa ei ollut kyse huumeista, kuten ei myöskään useimmissa viimeisen puolen vuoden aikana tapahtuneissa ampumisissa, joissa osapuolet ovat olleet alaikäisiä teinejä.
Tämä huumeselitys on helppo tekosyy, monet uskovat sen suoralta kädeltä, koska se yksinkertaisesti kuulostaa hyvältä selitykseltä. Samalla siinä vähän sysätään vastuuta pois teinigangstereilta.
“Isojen poikien” tappajaisissa huumekauppa ja erilaiset sekavat epäonnistuneet bisnekset ovat usein motivaatio murhille. Mutta näissä teinien ampujaisissa ei. Selitys on rispekti. Teinit ampuvat toisiaan reviirikiistojen takia, joku on tullut väärälle reviirille. Tai joku on tehnyt muka jotain sellaista, joka pitää kostaa. Tämä joku teko voi olla näiden nuorukaisten mielestä hyvinkin vakava rike – mutta länsimaalaisen aikuisen näkökulmasta aivan helvetin naurettava juttu. Joku on katsonut jonkun siskoa sillä silmällä tai joku on kävellyt väärällä reviirillä, tai ihan mitä tahansa älytöntä.
Ruotsin yhteiskunnalla ei ole mitään annettavaa maahantulleille nuorille, ja he jollain tasolla tietävät sen. Joku koulunkäynti ja opiskelu autonasentajaksi ei tarjoa näille nuorille heidän omasta mielestään yhtään mitään. Siksi he lähtevät tähän gangsterileikkiin, kyse on rispektistä, vallan tunteesta; tunteesta, että on edes jotain, koska ei yhteiskunnan silmissä ole mitään; reviireistä ja aivan tyhjänpäiväisistä asioista.
Jengejä syntyy sitä mukaa kun nuoria kasvaa siihen 10-13 vuoden ikään, jolloin he alkavat imemään vanhempien gangsterien moodia itseensä. Lähiöt ovat täynnä nuoria, joiden haaveena on gangsterin elämä. Siinä on hohtoa, vaikka riskinä on lyhyt elämä. Saa ainakin sitä rispektiä. Kyllähän siinä tyttöläiset katsoo ihan eri silmällä, kun nostaa paidan helmaa ja vyöllä on pistooli, kuin jos kanniskelisi repussa koulukirjoja.
Oliko nyt ammuttu poika sitten uhri? Lakiteknisessä mielessä oli. Kun taas säälipisteiden mielessä ei ollut. Poika oli mukana tässä gangsterimoodissa ja nuorukaisen sosiaalinen media tulvii kuvia gangsterielämästä. Aseita, aivan helvetin kalliita muotivaatteita, rentoja sormimerkkejä. Ja kaikki kaverit ovat broshia. (Suomessa ne sanovat sen bro:na).
