Aikalaiskuvaus vuodelta 2028, ”Kiitos Mestari”

Seuraava juttu on aikalaiskuvaus vuodelta 2028. Suomessa on tapahtunut valtava yhteiskunnallinen muutos, jota moni ei usko todeksikaan. Mitä ihmettä on tapahtunut?

Seuraava teksti on pöllitty Ylilaudan kommenteista. Se oli niin hulppea juttu, että oli pakko napata idea ja kirjoittaa juttu.

Heräät uuteen työpäivään Helsingin Itäkeskuksessa sijaitsevassa asunnossasi. Vaikka parvekkeen ovi on ollut auki koko yön, niin olet nukkunut sikeästi. Naapurustossa ei ole tapana pitää öisin älämölöä.

Aamutoimien jälkeen kävelet kauniissa aamuauringossa Itäkeskuksen metroasemalle ja suuntaat kohti Helsingin keskustaa työpaikallesi. Metromatka sujuu puoliunessa. Mikään ei häiritse työmatkaa. Kukaan ei huuda kaiutinpuheluja naama punaisena eikä vaunuissa kuule kirkumista. Muutamat kanssamatkustajat puhuvat keskenään rauhallisesti hiljaisella äänellä, mutta se ei häiritse. Kas, tuollahan on Erkki-Petteri ja Marjatta-Irmeli, he matkustavat samalla metrolla joka aamu. Nyökkäät heille tervehdyksen.

Helsingin metrossa 1980-luvulla : r/Suomi

Kun saavut Helsingin keskustaan ja nouset asematunneliin, niin mieleesi pärähtää: Missään ei näy yhtään ainoaa neekeriä! Toteat mielessäsi, että tokihan täällä nyt on ruskeita miehiä on. Ajattelet, että jostain nurkan takaa syöksyy kohta lauma marakatteja. Pälyilet ympärillesi, mutta yhtään mustaa miestä ei näy missään.

Kävelet aseman läpi ulos Asema-aukiolle ja ajattelet, että taksitolpalla nyt varmasti on sata tummaa taksikuskia, jotka huutavat ”taksi, taksi, mine tarjota kuuti”. Toiset sata mustaa taksikuskia tappelee keskenään ja loput räkivät asfaltin limaiseksi liukuradaksi. Lommoiset taksit ovat sikin sokin pitkin kenttää.

Kun avaat aseman oven Asema-aukiolle, niin mitä ihmettä? Taksit ovat siistissä jonossa ja tunnelma on rauhallinen. Muutama valkoihoinen taksikuski juttelee autojen vieressä keskenään. Heillä on siistit autoilijan siniset puvut päällänsä, autot ovat puhtaita, eikä mistään kaaoksesta ole tietoakaan. Mietit hämmentyneenä, että oletko palannut 80-luvulle?

Valokuvat ruokkivat 1970-lukunälkää | Vapaa-aika | yle.fi

Mietit tarkemmin asiaa, etkä muista kuulleesi koko aamuna metrossa tai muuallakaan sanaakaan säksättävää arabiaa tai somaliaa. Edes Itäkeskuksessa et muista kuulleesi kuin suomea. Katselet töihin matkaavien ihmisten virtaa ja huomaat, että kaikki ihmiset ovat vaaleaihoisia suomalaisia ihmisiä. Hiekkakansan edustajia ei näy missään.

Menet Kamppiin kahville ja ajattelet, että siellä on varmasti notkuvia ruskeita löysäreitä ja älämölön levelit kympissä. Kuten aina ennenkin. Kahvilan täyttää kuitenkin hillitty puheensorina, jonka tunnistat suomen kieleksi. Ihmiset näyttävät suomalaisilta ja käyttäytyvät kuin suomalaiset, toiset huomioiden ja tilaa antaen. Huomaat muutamia helsinkiläisiä äitejä lastenrattaineen. Jäykistyt kauhusta, mutta samantien leveä hymy palaa huulillesi; rattaista kurkistaa jokeltelevia pellavapäitä, eikä maitokahvin värisiä pökäleitä.

Värikkäitä tuliaisia 1950-luvun Suomesta – Agricola

Ihan kuin kaikki ruskeat ja mustat ihmiset olisivat hävinneet johonkin. Päätät tarkistaa kännykästä Ylen uutiset, josko siellä olisi jotain värillisten joukkopaosta. Ei mitään.

Jatkat matkaa Narinkkatorille ja pysähdyt. Olet kuin puulla päähän lyöty, mitä ihmettä tapahtuu. Yhtäkkiä tunnet kuinka joku koskettaa hellästi olkapäätäsi. Säikähdät ja käännyt. Kohtaat lempeät kasvot ja hymyilevät silmät. Vanhempi mies sanoo sinulle kohteliaasti: ”Hyvää huomenta suomalainen.”

Se on Jussi Halla-aho, Suomen tasavallan presidentti. Jussi iskee myhäillen silmää. Ennen kuin ehdit sanoa mitään, niin Jussi hyppää pyöränsä selkään ja lähtee polkemaan kohti Tamminiemeä. Kymmenet kansalaiset vilkuttavat iloisesti Jussille ja Jussi vilkuttaa takaisin.

Ilma on puhdas ja raikas, ihan kuin mielesi. Tunnet kuinka silmäkulmasi kostuu ja nielet liikutuksesta kyyneleitä. Kuiskaat Jussin perään karhean kiitoksen:

– Kiitos Mestari.

 

Subscribe
Notify of
guest
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
View all comments