Rasismikeskustelu käy Suomessa kuumana. Mediat pyrkivät jatkuvalla syötöllä todistamaan, että suomalaiset ovat rasistista kansaa, jotka päntöimenään solvaavat ja rasisteeraavat kehitysmaista tulleita tulijoita.
Ruotsissakin sama keskustelu roihahtaa säännöllisesti. Tällöin kyseessä on yleensä jonkun valtakunnan kiintiöafrikaanon säännöllinen rasismikokemus. Samat tyypit tulevat säännöllisesti julkisuuteen valittamaan kohtaamastaan rasismista.
Sama Suomessa, juuri nyt on meneillään perussuomalaisten hallituspaikan myötä uusille kierroksille nostettu rasismiulina, jossa ei ole minkäänlaista todellisuuspohjaa. Totta kai on olemassa rasistisia ihmisiä, kuten allekirjoittanut, mutta yleisesti kenenkään afrikaanon ei tarvitse kokea Suomessa mitään rasismia, vielä vähemmän rakenteellista rasismia, koska sellaista ei ole edes olemassa.
Tärkeämpää olisi keskustella kehitysmaista tulleiden tulijoiden vihasta suomalaisia kohtaan. He vihaavat valkoisia sydämensä pohjasta, se raivo syö tätä porukkaa kollektiivisesti sisältä ja heidän päihinsä ei mahdu mitään muuta kuin jäytävä viha. He vihaavat valkoihoisia siksi, että ymmärtävät olevansa alempiarvoisia ihmisiä verrattuna valkoihoisiin. Heidän kotimaansa ovat haisevia ihmiskaatopaikkoja, joissa eletään jossain kivikaudella. Niistä maista, joista Suomeen tullaan, pääsääntöisesti islamilaisista maista, kehitys on pysähtynyt jonnekin kivikauden jälkipuoliskolle, jossa ainoa tekninen taito oli rakentaa risumaja ja sytyttää nuotio.
Kun tällainen ihminen saapuu Suomeen, tai sanotaanko niin, että pikemminkin päästetään, niin hän kyllä ymmärtää sen valtavan kulttuurien välisen eron. Hän ymmärtää myös sen, että heidän rotunsa on oikeasti alempiarvoinen rotu. Hän ymmärtää, että hänen rotunsa ei kykene koskaan rakentamaan sellaista sivistynyttä ja taidokasta yhteiskuntaa kuin länsimaiset yhteiskunnat ovat.
Tämä ymmärrys johtaa vihaan, ja sen takia he purkavat syvää vihaansa valkoisiin. Varsinkin nuorisolla tämä viha ryöpsähtää esiin täysin hallitsemattomasti, kun taas aikuinen pystyy jollain tavalla hallitsemaan vihaansa, eikä suin päin ala mätkimään itselleen tuntemattomia valkoihoisia. Uussuomalaisten nuorten ns. alistusleikki, eli ryöstöt, jossa viedään uhrilta vaatteet ja laitetaan nuolemaan uussuomalaisten kenkiä, on täysin psykologinen koulukirjaesimerkki alempiarvoiseksi kokeman ihmisen pyrkimyksestä tehdä itsestään ylempiarvoinen.
Tämä nöyryytysleikki on jatkunut Ruotsissa jo vuosikymmenen ja siihen on totuttu. Se on osa suurkaupunkien elämää. Se on samanlainen ilmiö kantaruotsalaisten nuorten keskuudessa kuin mikä tahansa nuorten keskuudessa esiintyvä ilmiö. Ruotsalaisille nuorille on syntynyt välttelyn kulttuuri, jossa osataan taidokkaasti välttää tilanteita, joissa joutuu alistusleikin keskipisteeksi.
Alistuskulttuuri on syntymässä Suomeenkin
Suomessa alistusilmiö on uusi ja se ihmetyttää ihmisiä. Mutta ilmiö on ihan sama kuin mitä se on ollut Ruotsissa. Uussuomalaiset nöyryyttävät ja pahoinpitelevät suomalaista nuorta, teko filmataan ja laitetaan saman tien jakoon nuorten käyttämille sosiaalisen median alustoille saatesanojen kera “walla spermanaama sai kyytiä” ja “bro antaa dunkkuun suomalaiselle huoralle”. Sen jälkeen kymmenet ja sadat uussuomalaiset nuoret komppaavat tykkäyksillä, sydän- ja nauruhymiöillä ja walla-saatesanoilla. Saatetaanpa sekaan luikauttaa allahu akbarkin.
Kun lopetin tänään työpäivän ja käytin tunnin juttujen etsintään Pt-mediaan, niin tunnin aikana tuli vastaan kymmenkunta uutta ennen näkemätöntä filmiä, joissa uussuomalaiset paukuttavat suomalaisia nuoria naamaan tai alistavat muuten vaan. Esimerkiksi yhdellä filmillä somalialaiset tytöt pakottavat suomalaisen nörtin näköisen kiltin tytön polvilleen ja pyytämään anteeksi “kaikkea mitä ikinä olen tehnyt”. Tytöt olivat jotain 13-15-vuotiaita. Mitäpä suomalainen tyttö voi muuta tehdä 10 hengen somalijengin edessä kuin ottaa turpaan tai alistua polvilleen heidän edessä.
Somalit poistuivat paikalta nauraen, että suomalaiset ovat koiria. Alla filmi pikselöitynä.
Näissä filmeissä näkyy uhrien kasvot niin selvästi, että en halua julkaista niitä. Kunhan löydän jonkun ohjelman, jolla voi pikselöidä uhrin kasvoja, niin laitan jatkossa kaikki eteen tulemat filmit julkisiksi, jotta suomalaiset tajuavat mikä on homman nimi.
Valtamedia panikoi
Iso ongelma ovat valtamediat, joka eivät puutu tähän uuteen kehittyvään suomalaisten nuorten alistamiskulttuuriin. Jos asiasta kerrotaan jotain, niin asia kerrotaan niin ympäripyöreästi, että tavallinen lukija ei koskaan ymmärrä mistä oikeasti on kyse. Pihtiputaan mummo kun lukee tällaisen uutisen, niin mummolle jää mielikuva ja käsitys, että suomalaiset nuoret siinä mätkivät toista suomalaista nuorta.
Näin tämän ilmiön oikean laidan kertominen jää tällaisille harrastelijakirjoittajille. Mutta ilmiö kiistetään ja lakaistaan maton alle siksi, että “jakaa tarkoitushakuisesti väkivaltaisia videoita ajaakseen omaa agendaansa”. Kuten kuvakaappauksessa uutisesta yllä. Ilmiö siis kiistetään vain siksi, että sen tuo esille vääränlainen taho.
Voiko alistuskulttuurin syntymistä ehkäistä?
Tuskinpa sitä voidaan Suomessa ehkäistä, sillä Suomi on samanlainen yhteiskunta kuin Ruotsi, Tanska, Saksa, Ranska, Belgia ja muut Länsi-Euroopan maat, joissa tämä alistuskulttuuri on jatkunut jo pari kolme sukupolvea. Suomella ei ole mitään työkaluja ehkäistä alistuskulttuurin syntyä, kuten ei ole ollut Ruotsissakaan.
