Pakina: Ruokafasismi

Nyt pääsi taas kerran käymään niin, että työkkärin tädit ohjasivat minut kuntouttavaan työtoimintaan. Jouduin toisin sanoen työvoimapoliittisen lausunnon kohteeksi. Kaupungin kuljetus- ja muuttoryhmässä työporukka koostuu meistä kolhiintuneista kaljaukkeleista sekä nykyään myös uuden sukupolven syrjäytyneistöstä: parikymppisiä narkkarikundeja. Yleensä henki on hyvä, olemme samassa liemessä ja valtaosa on kansallismielisiä miehiä.

Kerran viikossa talo tarjoaa lounaan. Viimeksi sosiaalitantat toimintakeskuksessa olivat loihtineet linssikeiton. “Ja se on täysin suolaton!”, eräs miespuolinen täti hehkutti heti aamusta. Johon vastasin puoliksi huumorilla: “Hei, älä viitti! Mä olen persu.” Miehen nenänvarsi kalpeni silmin nähden, mutta piti kuitenkin suunsa kiinni. Lounaalla työkaverit ja minä sitten kaadoimme itsellemme kahvit ja menimme naamat peruslukemilla ulos tupakalle.

Jaksaa ärsyttää tämä tiedostavaiston ruokafasismi. Sädekehät loistaen haluavat sanella mitä kansa syö. Milloin vetoavat ruoan terveellisyyteen, milloin eettisiin näkemyksiinsä. Ja nykyään kasvisruoalla pelastetaan maailma ilmastokatastrofilta, tiedottavat jopa hyönteisravinnon autuudesta.

Kouluissa oppilaille pakkosyötetään omituisia mössöjä ja ihan valemediastakin saa välillä lukea touhun ristiriidoista. Omin silmin näkee kaupungilla että lounasaikaan kaupat täyttyvät koululaisista jotka ostavat omat eväänsä mieluummin kun söisivät kouluruokalan vegesörsseleitä. Intissä samaa kädenvääntöä on käyty vuositolkulla. Aina vaan enemmän kasvisruokaa, vaikka kyselyt ja näppituntuma osoittaa että varusmiehet haluavat tavallista, rehellistä ruokaa. Vegepäivinä kundit sitten menevätkin sotilaskotiin syömään pizzaa vaihtoehtojen puuttuessa.

Vihervassareitten röyhkeys pistää pahasti vihaksi. Luulevat olevansa niin saatanan hyviä ja oikeaoppisia että heillä on oikeus ohjailla normaalijärkisten ihmisten syömisiä.

Lopuksi henkilökohtainen dystopiani. Jossain vaiheessa minut kärrätään vanhuudenhöperönä ukkona palvelutaloon. Siellä henkilökunta syöttää minulle linssi-heinäsirkka-salaattia sekä riisimuhennosta jossa toukkia ja kärpäsen munia. Minulla parta väpättää mutta ei enää ole järkeä eikä tahtoa panna hanttiin. Vihervassarit on voittanut pelin.

Rune Holmström

Subscribe
Notify of
guest
0 Kommenttia
Inline Feedbacks
View all comments