Venäjä on aloittanut täysimittaisen tulijoiden kuskaamisen rajalle. Nyt onkin sitten enää päivistä kiinni milloin Suomi avaa rajansa täysin kokonaan.

Yllä olevaa filmiä on kuvattu Venäjän puolella Vartiuksen raja-aseman kohdilla. Tulijat huutelevat jotain ”help” ja ”päästäkkee sisseen” jne.

Itse en usko siihen, että Suomi tulee olemaan yhtä jämäkkä kuin Puola, jossain vaiheessa Suomi yksinkertaisesti luovuttaa ja avaa rajansa apposen auki. Näiden muutaman päivän aikana koko kuvitelma ”sisukkaasta” ja ”talvisodan hengestä” on romahtanut täysin. Rajavartijat näyttäytyvät täysinä nysvätteinnä, jotka määkivät kuin lampaat.

Tähän asti rajavartijat ovat esittäytyneet jämäkkinä ukkoina. Se on ollut helppoa, koska vastassa ei ole ollut mitään oikeita tositoimia. Vaalimaalla tai Turun satamassa rajalla on helppo olla jämynä silloin kun mitään ei tapahdu. Pahimmat tilanteet ovat olleet kännisten ölinät. Mutta nyt kun pitäisi alkaa tositoimiin, niin ei.

Vartiuksen raja-aseman päälliköstä Jouko Kinnusesta huokuu se tunnelma, joka Suomessa on:

Suomi tulee talven mittaan, ja viimeistään keväällä kun ilmat lämpenevät, romahtamaan kuten Kreikka ja Italia. Itärajan kunnat muuttuvat päämääräämättömästi vaeltelevien mustien miesten tantereeksi. Talo talolta kehitysmaista tullut mölisevä apinalauma ryöstää mukaansa jotakin. Ihan samalla tavalla kuin Etelä-Euroopan maissa ollaan nähty. Miten joku edes kuvittelee, että tilanne olisi Suomessa erilainen?

 

Mitkä ovat tekijät, jotka johtavat Suomen romahtamiseen?

Suurin on tietenkin säälin tunne. Kun Venäjä työntää rajavyöhykkeelle tuhat mölisevää mustaa miestä, ja Suomi yrittää leikkiä kovista, että ei muka päästä tulijoita Suomen puolelle, niin venäläiset rajamiehet menevät tsajulle ja vodka-paukulle odottelemaan. ”Da, ryyppäämmä pari päivää ja odotamma. Tsuhna rakastaa neekereitä niin paljon, että ottaa ne vastaan”.

Suomalaiset eivät yksinkertaisesti voi katsella pakkasessa värjötteleviä kultakimpaleita ja lopulta antautuvat. Puolalaiset rajavartijat eivät näe mustissa mitään muuta kuin maahan tunkeutuvan vihollisen, jonka tulo pitää estää keinolla millä hyvänsä. Suomalaiset taas näkevät mustissa ihanan pienen kultapalleron, josta pienellä koulimisella tulee hoitovajeen paikkaaja ja rakettitieteen insinööri.

Mediakin on aloittanut pommituksen. Eilispäivän lehdistä saimme lukea syyrialaisen miehen lämmintä itkua, suomalaiset ovat niin kilttejä. Miehellä oli jopa kaksi korkeakoulututkintoa Syyriasta. Epäselvää oli, että kuinka korkealla tutkinto suoritettiin. Peräti ihan katolla?

Suomessa ollaan koko syksyn kerrottu, että tällaiseen invaasioon ollaan varauduttu. Puheista on saanut sellaisen kuvan, että varautuminen tarkoittaa jotain sellaista, että valtion johto aikoo estää Puolan kaltaisen invaasioryntäyksen.

Mutta varautuminenpa ei ole tarkoittanut yhtään mitään sinne päinkään. Varautumissuunnitelmat ovat olleet sellaisia, että ollaan etsitty esimerkiksi vanhoja lopetettuja kouluja Itä-Suomesta, jonne voidaan majoittaa tuhansia tulijoita. Lisäksi ne ovat pohtineet tätä rajavartioasemien ”sulkemista” juuri siltä kantilta, että ensin tulijat ohjataan pohjoiseen, ja täytetään koulumajoituksien tilat siellä. Sen jälkeen ohjataan tulijavirta etelään ja täytetään koulut siellä.

Valmistautuminen on toisin sanoen tarkoittanut sitä, että tulijat pyritään ottamaan hyvässä järjestyksessä vastaan, jotta vuoden 2015 kaaosta ei syntyisi. Jolloin ruskeita läpsyttelijöitä haahuili omatoimisesti pitkin Suomea.

 

Tästä ei seuraa mitään hyvää. Suomi on tähän asti säästynyt kaikilta muilta EU:n ulkorajamaiden invaasioryntäykseltä lähinnä Venäjän toimien takia, ja pohjoisen sijaintinsa takia.

Kreikka, Espanja ja Italia ovat saaneet miljoonittain tulijoita. Koko Keski-Eurooppa on yksi iso afrikkalainen ghetto. Unkarikin sai, mutta lopetti invaasion. Sen jälkeen Puola, joka lopetti omalta osaltaan invaasion kertarytinällä.

Mutta nyt on Suomen vuoro. Nyt niitä sitten tulee.