Kesä 1998. Aurinko porottaa ja pesäpallokatsomot pullistelevat väkeä. Koko Suomi elää kansallislajinsa mukana – mutta pinnan alla muhii jotain mädempää kuin märkä räpylä. Se, mitä seuraavien kuukausien aikana paljastuu, ei ole enää urheilua. Se on järjestelmällistä vilppiä, vedonlyöntihuijauksia ja suomalaisten pesäpallotähtien putoamista sankareista syyllisiksi. Sopupesis-skandaali on syntynyt.

Mitä ihmettä tapahtui?

Kaikki alkoi epäilyttävistä vedonlyöntikohteista. Pitkävedon listoille ilmestyi outoja pesäpallopelejä – vähäpätöisiä otteluita, joissa nähtiin yllättäviä tuloksia ja vielä oudompia pelikäyttäytymisiä. Yleisö raapi päätään, mutta Veikkaus heräsi lopulta huomaamaan, että joku pelaa systeemiä vastaan – ja voittaa.

Pian selvisi, että kyse ei ollut yksittäistapauksista. Vuoden 1998 aikana noin 30 miesten ja naisten Superpesis-peliä oli pelattu sopimalla lopputuloksista etukäteen. Pelaajia oli mukana kymmeniä. Mukana oli kokeneita konkareita, maajoukkuetason urheilijoita ja jopa pelinjohtajia. Pelejä oli pelattu vedonlyöjien ehdoilla – ja usein vedonlyöjät ja pelaajat olivat samaa porukkaa.

Ketkä jäivät kiinni?

Skandaaliin kytkeytyi yhteensä mukaan 30 pelaajaa ja 17 seuraa. Tapausta tutkinut keskusrikospoliisi sai selvitettyä, että useissa otteluissa oli sovittu etukäteen esimerkiksi ottelun tulos tai se, kuinka monta juoksua tietyssä jaksossa tehdään. Näillä tiedoilla saattoi helposti kääriä muhkeita voittoja pitkävedosta, etenkin jos pelasi ulkomaisten vedonvälittäjien kautta, joissa kertoimet olivat korkeampia ja valvonta olematonta.

Lopulta noin 460 000 markkaa arvioitiin saadun vilpillisillä vedonlyönneillä. Se ei ehkä nykyrahassa kuulosta paljolta, mutta tuohon aikaan kyse oli merkittävästä rahasummasta – ja vielä merkittävämmästä luottamuspulasta.

Seuraukset: pesäpallo polvillaan

Sopupesis ei ollut vain pesäpallon skandaali – se oli koko suomalaisen urheilun uskottavuuden romahdus. Superpesis menetti katsojia, sponsoreita ja uskottavuutensa. Rangaistukset olivat kovia: 33 henkilöä sai tuomion oikeudessa, ja useat pelaajat saivat kilpailukieltoja tai karkotettiin sarjasta kokonaan.

Pahin isku oli kuitenkin lajille itselleen. Pesäpallon maine puhdistettiin hitaasti – ja moni sanoi, ettei se koskaan täysin palautunut.

Miksi näin pääsi käymään?

Pesäpallo oli – ja on edelleen – laji, jossa on mahdollista sopia pienistä asioista ilman, että se näkyy helposti ulospäin. Yksi harhaheitto, yksi löysä palo, yksi taktisesti hämärä valinta. Vedonlyönti toimi samalla täysin avoimilla markkinoilla, eikä 90-luvun Suomessa ollut selkeitä valvontamekanismeja tai pelikieltoja urheilijoille vedonlyönnistä. Vedonlyöntisivuja ei silloin säännelty ja Veikkauskaan ei ollut samalla tavalla kontrollin ja syynin alla. Nythän uusi rahapelilaki tulee laillistamaan vedonlyönnin ja muut rahapelit. Ulkomaiset rahapeliyhtiöt ovat tervetulleita markkinoimaan tuotteitaan suomalaisille.

Aikajana: Sopupesis-skandaalin keskeiset tapahtumat

• 11. elokuuta 1998: Seinäjoen Maila-Jussien ja Kankaanpään Mailan välinen ottelu herättää epäilyksiä. Toimittaja Erkki Valtamäki kiinnittää huomiota ottelun outoihin tapahtumiin, kuten yllättävään harhaheittoon, joka kääntää ottelun kulun. ​
  

• 13. elokuuta 1998: MTV3:n Kymmenen uutiset julkaisee Valtamäen raportin, jossa tuodaan esiin epäilykset sopupeleistä. Samana päivänä pelataan useita otteluita, joissa havaitaan poikkeuksellisia tuloksia. Päivää aletaan myöhemmin kutsua ”pesäpalloilun mustaksi torstaiksi”.
  

• 14. elokuuta 1998: Veikkauksen kaupallinen johtaja Jussi Isotalo kutsuu Superpesis Oy:n edustajat neuvotteluun. Veikkaus tekee tutkintapyynnön Keskusrikospoliisille 21. elokuuta.
  

• 1999–2005: Poliisi kuulustelee satoja henkilöitä, ja useita pidätyksiä tehdään. Oikeudenkäynnit kestävät vuosia, ja lopulta 33 henkilöä saa tuomion.

• 2005: Viimeiset syytteet käsitellään Vantaan käräjäoikeudessa 25. lokakuuta yhdeksää miestä koskien.

Jälkipyykki ja opit

Sopupesis jätti jälkeensä pysyviä arpia – mutta myös oppeja. Vedonlyönnin ja urheilun välistä suhdetta alettiin valvoa tarkemmin. Nykyisin urheiluliitot tekevät yhteistyötä vedonvälittäjien kanssa analysoidakseen epäilyttäviä pelikäyttäytymisiä. Pelaajia koulutetaan, ja mahdollisista sopupeleistä voi saada elinikäisen pelikiellon.

Sopupesis toimii tänäkin päivänä esimerkkinä siitä, mihin vedonlyönti voi pahimmillaan johtaa, jos sääntöjä ei valvota ja urheilun rehellisyyttä ei suojella.

Muistatko, missä olit kun kuulit Sopupesiksestä? Vai olitko liian nuori? Yksi asia on varma: suomalaisen urheilun historiaan on kirjoitettu yksi tummimmista luvuista – ja sen nimi on Sopupesis.