Pohjois-korealaiset johtajien ylistykset ovat hauskaa luettavaa. Kannattaa tutustua.
Seuraava teksti on suomennettu suoraan pohjois-korealaiselta propagandasivulta rodong.rep. Teksti oli jollakin tavalla jopa ”hyvän mielen propagandaa”. Kerrontatyyli on melko tavallista pohjois-korealaista tarinankerrontaa; siinä viitataan aikaisempiin johtajiin, tässä tapauksessa Kim Il-sungiin, mutta samalla luotiin yhteys nykyiseen johtajaan, Kim Jong-uniin.
Viimeisenä päivänäkin ennen kuolemaansa vuonna 1994 Kim Il-sung teki kansan puolesta epäitsekkäitä tekoja. Ja sitten tarina jatkuu nykyisessä johtajassa Kim Jong-unissa, eli pyritään ikään kuin luomaan kansaa rakastavien johtajien jatkumo.
Itse teksti alkaa kuvan jälkeen:
Johtajamme, joka eli koko elämänsä pellon poluilla
Heinäkuun vihreydessä, kun sosialistiset pellot tummuvat kesän väreissä, meidän kansamme sydämet täyttyvät äärettömällä kaipuulla.
Oi, meidän johtajamme, joka kulki koko elämänsä ajan maamme viljelysmaiden polkuja!
Pellot, joihin on painunut hänen vastaanottamansa sade, tuuli ja kylmyys, kantavat jokainen hänen pohjatonta vaivannäköään ja sydämenhuoltaan. Niiden äärellä kansa pysähtyy kunnioitukseen ja liikutukseen.
Missä tahansa sosialistisessa kylässä näkyy yhä rakastetun Isä-Johtajan lempeä hahmo – isähahmo, joka hymyili kirkkaasti, hyväili tähkätuulen keskellä kypsyviä riisinversoja ja unelmoi kansansa hyvinvoinnista ja vauraan isänmaan tulevaisuudesta.
Mitä enemmän hänen kirkasta hahmoaan muistelemme, sitä selvemmin nousevat mieleen lukemattomat tarinat hänen kenttävierailuistaan – hänen jatkuvasta huolenpidostaan maataloudesta. Kurkku kuroutuu.
Kysyn teiltä, ihmiset – onko olemassa paikka tässä maassa, missä johtajamme jalat eivät olisi tallanneet, aina Länsimeren tasangoilta ja Baekdu-vuoren perunoiden kukkiville laaksoille asti?
Rakas johtajamme Kim Jong-un on sanonut:
”Johtajamme ei koskaan saanut levätä rauhassa, vaan vielä yli 80-vuotiaana hän jatkoi loputtomia kenttävierailuja tehtaille ja kylille.”
Yksi erityisen mieleenpainuva päivä oli 27. syyskuuta 1976, jolloin Suuri Johtajamme vieraili Jaeryongin kunnan Samjigangin osuuskunnassa.
Johtajamme muisti silloin tytön, jonka oli tavannut aiemmin pellolla, ja kysyi lämpimästi hänen voinnistaan. Hän tarkisti viljelyksen tilanteen lajikkeittain, kysyi maisseista ja neuvoi: ”Kolme asiaa – hybridi, lannoite ja kastelu – siinä on avain.” Hän antoi ohjeita myös viljasadon kasvattamiseksi.
Miten voisimmekaan koskaan sanoin kuvata kaikkea sitä työtä ja sydäntä, jonka johtajamme uhrasi meille, jotta kansamme saisi elää hyvin ja vauraasti?
Eräänä kesäkuun päivänä vuosia sitten hän käveli itse ensimmäisenä rapaisella tiellä uudella kanavapellolla, haaveillen, että jos nämä maatalousmaat otetaan käyttöön, kaikille kansalaisille voidaan tarjota hienoa valkoista riisiä.
Vaikka virkamiehet sanoivat ”ei ole enää tietä”, hän vastasi:
”Tämä on kansan tie. Jos tietä ei ole, teemme sen nyt itse.”
Myöhemmin, eräänä kesäpäivänä, hän mittasi itse kasteluaikaa auringon paahteessa, vaatteet hikisinä, silmät väsyneinä. Hän ohjasi kastelujärjestelmän kokeita – istui mutakummulla ja pyyhki hikeä otsaltaan.
Ja kun satokauden lopussa hän jälleen vieraili samassa kylässä, meri puhalsi kasvoihin, ja hän hymyili nähdessään valtavat riisisadot:
”Nyt kun riisiä saadaan runsaasti, voimme antaa kansalle valkoista riisiä.”
Hän hyräili hiljaa pelloilla kävellessään – tähkät, taivas ja maa kaikki pysähtyivät kunnioituksesta.
Vuonna 1974, keskikesän kuumuudessa, hän nautti nopeasti vihreän maissintähkän junassa ohimennen, matkalla seuraavaan kylään. Hän ei koskaan unohtanut päämääräänsä:
”Kuinka voimme ruokkia kansamme hyvin ja tehdä heistä maailman onnellisimmat?”
Vielä joulukuussa, purevassa pakkasessa, hän vieraili syrjäisessä vuoristokylässä, ja myöhään yöhön hän laski pinta-aloja, satoja, kotitalouskohtaisia ja jako-osuuksia.
Seuraavana päivänä hän kävi kaikki viljelyn keinot läpi virkamiesten kanssa – ja vaikka hänen olisi pitänyt lähteä pitkälle matkalle, ja häneltä pyydettiin ruokataukoa, hän vain hymyili:
”Tällaista elämäni on aina ollut… älä huoli, tulen takaisin, syödään sitten yhdessä.”
Ja sitten koitti 7. heinäkuuta 1994.
Varhain aamulla, huolimatta heikosta voinnistaan, hän valmistautui jälleen kenttämatkaan, koska pelkäsi sateen aiheuttavan tuhoa viljelyksille.
Vaikka hänelle ehdotettiin lepoa, hän sanoi:
”Kun kyseessä on kansa, miksi minä levätä tahtoisin?”
Hän lupasi palata myöhemmin lepäämään, mutta tuo lupaus jäi toteutumatta. Kansan sydämiin jäi ikuiseksi suruksi tuo täyttymätön lupaus.
Vaikka aika kuluu, miljoonat ihmiset muistavat yhä, miten hän viimeisinä päivinäänkin huolehti kansan elintarvikkeista, antoi ohjeita taloudelle ja mietti, miten kansa eläisi paremmin.
Ja niin, johtajamme on tänäkin päivänä pellon polulla.
Vaikka ikuisuuksia kuluisi, kansa ei koskaan unohda hänen jalanjälkiään, hänen hymyään, hänen lempeää katsettaan sosialististen peltojen yllä.
Nykyään kansa, kiihkeän intohimon ja innon vallassa, vannoo rakentavansa vauraan sadon syksyn niille pelloille, joita johtaja niin sydämestään rakasti.
– Kirjoittanut: Pak Se-jin, päätoimittaja
(Valtiollinen Pohjois-Korean uutistoimisto)
Kuvat ovat pohjois-korealaisen uutistoimiston mukaan taidonnäyte korealaisesta hi-tech-rakentamisesta ja kuvissa on maailmanluokan turistikeskus. Kuvat ovat siinä mielessä hauskoja, että niissä ei näy yhtään ainoaa ihmistä yhtään missään. Jos haluaa katsoa lisää kuvia, niin niitä löytyy täältä:
http://www.kcna.kp/kp/media/photo/q/9f1a915b36bdae7b88cf6ac2be4d6369.kcmsf
Pello on hyvä paikka. Mukavia ihmisiä.Joppari pohjoissuomen paras pitsapaikka.
Ihan tippa vierähti poskelle (naurusta) kun tuon sadun luin. Olisipa meilläkin noin palavasti kansaa rakastava johtaja ja ydinase jolla puolustaa maailman onnelisinta kansaa. Kiitos Paavo tästä iltasadusta, nyt on mukava pistää pää tyynyyn. Kauniita unia koko kansalle.
Ei tuosta ole niin kauankaan aikaa…
Kekkoslovakiassa meillä oli suuri urheilija & metsästäjä, joka oli jo sodan aikana suorittanut urotekoja ja jota rukoiltiin kaikkien puolueiden toimesta jatkamaan pressana vaikka lainsäädäntö kielsi jatkamisen.
Tehtiin jopa poikkeuslaki, ettei edes tarvinnut pitää vaaleja.
Itsekin olin kakruna askartelemassa suomenlippuja ja käskettynä/pakottettuna kadun varteen heiluttelemaan lippua, kun isäaurinkoinen kävi paikkakunnalla, niin paljon häntä palvoimme. Luokan edessä taulun yläpuolella oli tietysti uhrautuvan johtajamme kuva, niin lapsena jo tiesimme kenen ansiosta meillä on leipää syötäväksi.
Eikä meno tuosta ole muuttunut. Muistellaanpa vaikka miten vaikeassa tilanteessa kansan puolesta uhrautuva kaupankassatyttö luotsasi maamme läpi koronakriisin. (Moni mietti että p/k nousi päähän ja siihen asti ok mieskin piti lempata, mutta hän oikeasti halusi keskittyä kansan asoiden hoitamiseen kunnolla!) Hän sai sitten uhrautuneisuutensa vuoksi paikan arvostetussa (vassukoiden) kansainvälisessä organisaatiossa, joka on mm. ollut suunnittelemassa Gazan väestön siirtoa pois mailtaan pikkurahasummalla, jotta maat voidaan ottaa kalottilakkipankkiirin lomaparatiisin rakennusmaaksi.
Oikeassa olet, ei tarvitse omaa pesää kauemmaksi katsella kun törmää henkilöpalvontaan ja nepotismiin. Suomen merkittävin katukin on nimetty patsaan kera erään pitkänhuiskean hevosista pitävän henkilön mukaan, joka OTTI kaiken kunnian itselleen sotasaavutuuksillaan, ikäänkuin muita kenraaleita ei olisi ollut olemassakaan. Hävitty sotakin muuttui ’torjuntavoitoksi’. Taitaa kuitenkin tuo henkilöpalvonta olla yleismaailmallista valuuttaa kun ympärilleen katselee.
Niin… Sama jamppa on melkolailla päävastuussa noin 30 v ennen ”torjuntavoittoa” tapahtuneesta kansamurhasta, jossa kerättiin väärin ajattelevaa väkeä keskitysleireille, joilla kymmeniä tuhansia suomalaisia kuoli nälkään, janoon ja tauteihin. Sitten tuon päälle väkeä teloitettiin sattumanvaraisesti höpö-höpö tuomioistuimien päätöksillä, kuten nykyäänkin diktatuureissa tehdään.
Eikä siellä torjunnoissa kranaatti- & kuulasateessa ollut mukana yhtään kenraalia, vaikka niitä niin kovasti ylistetään. Kaikki olivat mukavasti kaukana rintamalta toimistopuuhissa.
Kansamme pelastaja kaverin nimi vielä nykypäivänäkin yritetään valkopestä murharin nimeä kantavalla lastensuojelujärjestöllä.
Se näistä länsimaisista demokraatisista arvoista, joista meilläkin kovasti pidetään meteliä…
Google kartasta löytyi kuvan kaupunki. Nimi on Wonsan. Kim Jong Un asuu tai on asunut siellä.
Sijainti: 39.16326675889795, 127.4907001024129
Kiitos linkistä korealaisten kuviin. Autiolta näyttää, mutta kun jaksaa käydä läpi kuvia, niin on siellä ihmisiäkin.
Tää oli hyvä ja harvinaista herkkua.
Suuri Johtaja menehtyi suruun kalastaessaan kansalleen ruokaa, niin paljon hän heitä rakasti! Kaikki te epäkommunistit lähette leirille, jos muuta kuvittelette.
Kun ollaan laittomasti EU:ssa niin en ihan jaksaisi naureskella muille maille kaukaisille.
EU päättää kaikesta mitä me saadaan tai ei saada tehdä, vaikka heillä ei pitäisi olla mitään oikeutta päättää itsenäisten valtioiden asioista.
Miten niin laittomasti?
EU:hun liittyminen olisi vaatinut eduskunnan äänestyksessä 5/6 enemmistöä. Kysyin asiaa vuonna 1999 sittemmin edesmenneeltä Ilkka Hakalehdolta ja hän sanoi, että kyseessä oli valtiopetos.
Samoin Natoonkin liittyminen tehtiin gallup-tulosten perusteella. Demokratiassa olisi tuollainen asia pitänyt päättää kansanäänestyksellä.
Kyllä… tärkeä päätös tehtiin mielipidekyselyn tuloksiin vedoten. Kuinka monelta kysyttiin, kuka teki kyselyn.
On tuo maa kyllä melko käsittämätön jota ei voi normaalilla järjellä ymmärtää, miten vitussa sen johto on saanut pidettyä kansan tuolaisessa valheessa vuosikymmeniä, no tietenkin diktaattorit tekevät sen pelolla mutta luulisi että jossain vaihessa se murtuu. Tuo ”johtaminen” on alunperin stalinin ja ryssän ohjekirjasta miten pelolla johdetaan ja se on vielä siitä jalostunut melkeimpä täydelliseksi. Voi vaan kuvitella mitä tapahtuu jos venäjä romahtaa ja miten käy kimin dynastialle, lopuu on takuulla melko verinen. Kiina tietenkin voisi rauhoittaa tilanteen mutta veri virtaisi siitä huolimatta valtoimenaan.
Romaniassa kansa sai lopulta tarpeekseen ja Ceausesculle ja hänen vaimolleen tuli noutaja. Armeija siirtyi kapinallisten puolelle kun Unkarin armeija lupasi että se ei sekaannu asiaan, Securitate teki jonkin aikaan yllätysiskuja tunneliverkostostaan. Seuraavana kesänä kävin omatoimimatkan yhteydessä mm Timisoarassa jossa kapina alkoi. Sisäänajotien kolossaalinen tarkastuspiste ei ollut enää toiminnassa, huoltoasemalla oli pitkä bensajono, Jugoslavian rajalla oli 2-3 km pitkä jono joka ei paahtavassa helteessä oikein edennyt ehkä siksi että Jugoslavia oli ottanut käyttöön pakollisen länsivaluutanvaihdon mutta Suomen passilla ja valuutalla pääsi läpi nopeasti.
Olihan Itä-Saksassakin kansannousuyritys -53, Unkarissa -56 ja Prahassa -68 mutta neuvvvvostoarmeija kukisti ne.
Kommunismeissa aina, kuten p-koreassa ja neuvostoliiton satelliittivaltioissa oli tuo hieno piirre, että maasta poistuminen on kielletty. Vaikka kommunismi ja suunnitelmatalous on niin hienoa, niin silti kaikki haluavat pois sieltä missä niitä harjoitetaan.
Nooh…
Lapsesta asti aivopesua, kuten muuallakin. Se toimii aina!!!
Näin se hoidettiin kekkoslovakiassa, neukkulassa, katollisen kirkon aikaan katollisissa maissa, allah maissa, maailman onnellisimpien maassa, ruotsalaisessa sosiaalidemokratiassa, rahaeliitin pyörittämässä länsimaisessa demokratiassa(hanki asunto+muut rahaeliitiltä saamallasi lainalla ja sitten teet vuorotta näyrästi töitä rahaeliitille), jne..
Sama malli toimii joka systeemissä! Näin tyhmiä ne lampaat on…
Kuin Eu, jossa ihmiskasvoinen hallinto huolehtii suurella lempeydellä kaikista kansoista ja roduista, vaalien kaikkien tarpeita, syrjimättä. Oi Suuri Komissio, joka laadit Euroopan kansoja kaitsevat ja ohjaavat direktiivit, jotka ohjaavat kansojen eloa monikulttuuriseen ja ilmastoneutraaliin onnelaan.
Kuten tämä turha eu-laki, sillä Ruotsissa on pullonkorkkien määrä 2024 kolminkertainen uimarannoilla verrattuna 2023, kun korkit ei ollut kiinni pulloissa. Lain peruste oli juuri tarkoitus vähentää pullonkorkkeja uimarannoilla.
Eikös Suomi ole Euroopan Pohjois-Korea? Kaksi maailman onnellisinta valtiota 🙂
Lue juttu vielä kerran ja korvaa ”johtaja” -sana sanalla ”Sanna Marin”.
sannamarin kultti on vielä vahva suomessa. Toimittajissa on paljon hänen opetuslapsiaan.