Suomessa on tullut viime päivinä esille useita tapauksia, joissa ulkomaalaisia työntekijöitä on käytetty melko röyhkeästi hyväkseen mm. alipalkan muodossa.

Monilla on se mielikuva, että suomalaiset ovat jostain kumman syystä alkaneet sortamaan ulkomaalaisia työntekijöitään euron tuntipalkalla ja 15 tunnin työajoilla. Tästä ei kuitenkaan ole kysymys.

Kysymys on siitä, että kaikissa näissä ilmi tulleissa alipalkkaustapauksissa työnantaja on ollut ulkomaalainen työnantaja, joka on tehnyt alihankintana jollekin toiselle taholle työtä. On siis puhtaasti kyse siitä, että ulkomaalaiset työnantajat kusettavat surutta maanmiehiään tai toisia ulkomaalaisia.

Otetaan esimerkkinä vaikkapa rakennusala. Suuri kerrostalotyömää on alihankitettu vaikka kuinka pitkälle. Pääurakoitsija antaa vaikkapa laattatyöt laattafirmalle, joka edelleen alihankittaa töitä, joista taas edelleen voidaan alihankittaa työtä osiin. Pääurakoitsijan ja itse konkreettista työtä tekevän duunarin välissä voi olla vaikka kuinka monta firmaa. Raha tippuu alaspäin ja siinä välissä jokainen ulkomaalainen firma pyrkii kusettamaan seuraavaa porrasta.

Pääurakoitsija ei välttämättä edes tiedä kuka alimmalla tasolla työtä konkreettisesti tekee. Näin ollen pääurakoitsija ei voi edes tietää sellaisia asioita, että alimmalla tasolla työnantaja on ottanut duunareilta passit haltuun ja teettää työtä euron tuntipalkalla.

Suomalaiset yritykset toimivat todella harvoin näin. Ensinnäkin suomalainen duunari ei lähde millään euron tuntipalkalla tekemään ylipitkiä päiviä ja toisaalta jos suomalainen yrittäjä teettäisi alipalkalla ulkomaalaisilla töitä, vaikkapa rakennusalalla, niin tämä tulisi nopeasti ilmi muiden työntekijöiden toimesta. Suomalaisten yritysten on siis melko vaikea, ja jopa mahdotonta maksella euron tuntipalkkoja yhtään kenellekään.

Rakennusala oli tässä nyt vain esimerkki, mutta esimerkiksi ulkomaalaisten ravintoloissa maanmiesten kusetus on systemaattista. Se on enempi sääntö kuin poikkeus. Yksikään nepaliaano tai intiaano ei saa missään Euroopan maassa liiton minimituntipalkkaa työskennellessään maanmiehensä omistamassa ravintolassa. Ruokalähetit ja sovellustaksit ovat samanlainen esimerkki: siellä yksi pajeetti hommaa luvat taksiin tai ruokalähetin hommaan, ja alkaa sen jälkeen myymään työvuoroja omalla nimellään muille, kovalla rahalla.

Kun puhutaan työntekijöiden alipalkkauksista ja muista ongelmista, niin ongelma on se, että ulkomaalaiset työnantajat kusettavat omia maanmiehiään.